Sangen hämäräperäinen juttu koko perintöjuttu.
Ihan kuin olisi Dostojevski jotenkin jälkikäteen lisännyt
tai varsinaisen suunnitelman lisäyksenä vierestä mukaan
heittänyt. Taitava kertoja nyt tietenkin voi liittää mukaan
mitä vain jollakin sopivalla aasinsillalla. Ensin piti olla miljoonaomaisuus,
sitten kuivuu kasaan, vaikka on niin perin juurin pätevä ja tunnettu
asianajaja hoitamassa. No kyllä käteen jotakin ruhtinas saa,
mutta sitten kylvää huterin perustein ympäriinsä. Se
nyt tietysti sopii hänen kuvaansa. Ja ehkä sitten sekin, ettei
hän tästä perinnöstä loppujen lopuksi mitään
suurempaa hyödy. Ei taida edes lopussa, kun tämä 'fuuga'
päättyy samalla tavalla kuin se alkoikin, taideta mainita, että
juuri näillä rahoilla…
Ruhtinas häipyy vähin
äänin
Poissaolo Pietarista kestää kirjan mukaan tasan kuusi kuukautta.
Lähtö tapahtuu vähin äänin, sillä ruhtinas
tuli Nastasja Filippovnan kekkereissä nolanneeksi itsensä niin
perusteellisesti, että hänen varsinainen hyväntekijäperheensä
Jepantshinit eivät välittäneet enää edes tunnustaa
häntä omakseen. Hän ei heittänyt heille hyvästejä
eikä ruhtinaasta enää puhuttu perheessä halaistua sanaa.
Kenraalitar sanoi ilman sen kummempia perusteluita tai lisäpuheita,
että hän oli ruhtinaan suhteen erehtynyt pahasti. Itse kenraali
uppoutuu työntekoon eikä sano sanaakaan ruhtinaasta. Ganjakin
palauttaa saamansa rahapaketin ruhtinaalle pyytäen tätä
antamaan se takaisin Nastasja Filippovnalle. Hänkin suhtautuu ruhtinaaseen
ensin jäykästi, mutta rahapaketin luovuttamisen yhteydessä
herrat istuvat pari tuntia juttelemassa ja eroavat ystävällisissä
väleissä.
Ganjan sisaresta Varvara Ardalionovnasta sanotaan, että hän
on Jepantshinien kanssa pian 'lyhyellä jalalla' - hauska venäjän
kielen sanonta, josta en suoralta kädeltä tiedä onko plussaa
vain miinusta - luultavasti plussaa eli että alkoi yhä tiheämmin
käydä Jepantshinien luona. Varmaan joku suomeksi lukeva voi vahvistaa.
Jaa, tuleekin selväksi, kun sanotaan, että aikaisemmin tapasi
heitä harvoin ja nyt kun asiaintila muuttui niin tietenkin alkaa tavata
yhä useammin, siis venäläiseen tapaan elää heidän
kanssaan lyhyellä jalalla. Minusta pitkä jalka sopisi tähän
vielä paremmin: sillä kun pääsee kovempaa, siis nopeammin
ystävien luo kylään. Niin ainakin minusta tuntuu.
Miehemme Moskovassa
Moskovasta tihkuu eri reittejä pitkin yhtä ja toista, osittain
ristiriitaistakin tietoa ruhtinaan edesottamuksista. Sen mukaan ruhtinas
ryhtyyi lähes päivittäin käymään erään
'vanhan naisen', Belokonski nimeltään, luona. Hän on kyllä
aatelista sukua, mutta kenraalitar Jepantshin ei tätä lainkaan
noteeraa silloin kun tämä ei ole läsnä. Ja Belokonskin
vanhuksen kautta pariin kolmeen muuhunkin perheeseen pääsee vakikävijäksi.
Venäjällähän oli siihen aikaan tapana viikoittain käydä
kylässä ja ottaa vastaan vieraita tiettynä viikonpäivänä.
Olisipa mukava tietää onko tällaista tapaa vielä nytkin.
Jos on loppunut, milloin on loppunut. Enpä ole koskaan tullut kysyneeksi.
En noiltakaan Sokolovskeilta, joiden kuvan Googlen loistava Desktop ohjelma
juuri näyttää ruudun oikeassa reunassa. Heidän luonaan
minulla oli nimikkotohvelit ja minut pantiin nukkumaan ruusuntuoksuisten
lakanoiden väliin aivan ihanin saatesanoin: kuten äiti ennen
vanhaan lapsena. Oi aikoja entisiä! Eronneet ovat Sokolovskit ja Amerikkaan
on rouva, Elisabeth Tayloriksi nimittämäni, uuden aivan luihun
oloisen miehensä kanssa karannut. Missä lienee entinen, hirmu
sympaattinen Viktor, vesi-insinööri. Löytää kyllä
Google Viktor Sokolovskin, mutta on Bulgariassa ja geologian professori.
No, meidän ruhtinaamme on Moskovassa ja vähin erin hävittää
saamaansa perintöä lahjoituksina onnen onkijoille. Kenraalitar
Jepantshin alkaa vähitellen lauhtua ja muuttaa mieltään
ruhtinaan suhteen. Kirjoittaakin Moskovaan Belokonskajalle ja moittii ruhtinaan
touhua tyhmäksi ikään kuin tarkoituksena saada vähän
hillittyä hänen edesottamuksiaan. Myös Nastasja Filippovnan
Moskovassa oleskelusta tulee tietoja. Välillä liikkuu Rogozhinin
kanssa, välillä erossa tästä. Sitten on melkein varma
tieto siitä, että on menossa Rogozhinin kanssa naimisiin. Pari
kuukautta tihkuu erilaisia tietoja ruhtinaasta, mutta sitten ne loppuvat.
Hänen tiedetään lähteneen Moskovasta maaseudulle. Tällä
välin Jepantshinien tykönäkin tapahtuu kaikenlaista muutosta
niin että siinä tuiskeessa 'on vaikea olla unohtamatta' ruhtinasta,
kuten Dostojevski kirjaimellisesti sanoo. Mitenkähän tuokin tuplanegaatio
on suomennettu! Aina silloin tällöin sellaista käyttää.
Käsittääkseni yhä kuuluu diplomaattikieleen, tuskin
muualle.
Ruhtinas ShtSh
Ruhtinaan paikan valtaa pikapuolin toinen ruhtinas, hyvämaineinen
ja työteliäs mies. Nimestä mainitaan vain etukirjain, venäjässä
yksi, suomessa viisi Shtsh, mitenkähän se on suomeksi pantu.
Tällaisia pikku yksityiskohtia koskevaa käännösuteliaisuutta
näyttää pitkin matkaa syntyvän. Enköhän jossakin
vaiheessa saa aikaan suomenkielisen kirjan ostamista. Helpostihan sen varmaan
saisi, kunhan vain kaupungilla liikkuessa muistaisi. Pitäisiköhän
netissä hoitaa… - Hoidettu: Akateemisesta 16.90e. Uusi ruhtinaskin
mieltyy nimenomaan keskimmäiseen sisarukseen eli Adelaida Ivanovnaan
kuten myös meidän ruhtinaamme. Kesän ulkomaanmatkaakin siirretään,
häitä suunnitellaan kevääksi. Myös Ganja muuttaa,
kun sisar Varvara menee naimisiin. Kolja hankkiutuu Jepantshinien kanssa
ystävyyssuhteeseen ja pian voittaa kenraalittaren suosion suunnilleen
samoilla ominaisuuksilla kuin ruhtinas; suoruudella ja rehellisyydellä.
Taas toimii Kolja myös kirjeenkantajana. Nyt on kirje Aglajalle -
Myshkinilta. Myshkin muistuttaa vain olemassa olostaan ja kertoo saman
tien kuinka hän vain Aglajaa kaipaa. Ja sitten vielä toinen Myshkiniltä
kirje Koljalle: voisiko toimittaa taas kirjeen Aglajalle. Siihen päättyy
luku ja lukujakso. Kuinka voisikaan kukaan olla lukematta seuraavaa?
|