Asko Korpela 
09 Rahaa poltetaan

Harvoin kuitenkaan niin konkreettisesti kuin tässä lukujaksossa. Mistä ylipäänsä löytyisi tätä repäisevämpi kuvaus syntymäpäivistä? Onpa kuitenkin mielessä oman elämän varrelta kaksi tapausta, joissa on jotakin samaa kuin tämän lukujakson tapahtumissa. Jopa rahan polttamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Muistuu nimittäin mieleen suunnilleen 65 vuoden takainen tapaus, kun äitini oli silloisella viisisataisella sytyttänyt aamupimeässä keittiön hellaan tulen. Sitä en muista, huomasiko ajoissa vai menikö todella raha sen siliän tien. Myös syntymäpäivän yllättävä käänne on mielessä. Sisareni syntymäpäiväjuhla kymmenkunta vuotta sitten osoittautui kaikkien yllätykseksi myös hääjuhlaksi. Tässä Dostojevskin tapauksessa ei niin pitkälle päästäkään, vaikka muuten käänteet ovat vielä huomattavasti värikkäämmät kuin näissä mainitsemissani tositapauksissa. 
 
 

Meluisa joukko saapuu

Edellinen luku päättyy sanoihin: Rogozhin ja sata tuhatta, ei epäilystäkään siitä. Ja niin onkin: sieltä tulee Rogozhin kiikuttaen kädessään pakettia, joka epäilemättä sisältää sata tuhatta ruplaa. Eivät ole setelit näkyvissä, mutta paketin koko hälventää epäilyt. Sisäkkö päästää emäntänsä määräyksestä kaikki sisään, vaikka selvästi ovat juovuksissa ja kovaa meteliä pitävät. Melkein voisi koomisena pitää tilannetta. Ennestään arvokas ja arvokkaasti käyttäytynyt joukko ja nyt tulee väkeä toinen puoli lisää ja käyttäytyy kaikkea muuta kuin arvokkaasti. Mutta heillä on jotakin, jonka takia ilman muuta heidät otetaan vastaan. Joukon johtaja on Rogozhin ja hän heiluttelee kädessään sadan tuhannen ruplan setelinippua. 

Onko emäntä tullut hulluksi? Oikein konkreettisesti, lääketieteellisessä mielessä eikä vain kuvaannollisesti. Entisillä vierailla olisi nyt hyvä syy lähteä, tilannehan on jopa pelottava, mutta kukaan ei lähde. Jotakin on tapahtumassa ja sitä on hyvä olla näkemässä. Rogozhin on tosissaan. Itse Nastasja Filippovnakin ihmettelee, että mitä nyt. 'Sata tuhatta' vastaa Rogozhin. Siitä on nyt kysymys. Hän on pitänyt lupauksensa. Ihmettelee miksi täällä on näin paljon väkeä, mutta olkoot, istukoot ja katsokoot. Hän on kuluneen vuorokauden istunut rattailla ja kiertänyt hankkimassa tarvittavat rahat. Niilläkö nyt Nastasja Filippovnan kunnia pystytään lunastamaan? Epävarma asia. Ja onko nyt edes tarpeen, kun ruhtinas on valmis 'ottamaan taakseen' - kuten venäjänkielinen naimisiin menoa tarkoittava sana kirjaimellisesti suomennetaan - Nastasja Filippovnan synteineen, häpeällisine menneisyyksineen päivineen. 
 
 

Olen rikkaampi kuin sinä

Nastasja Filippovnasta tulisi ruhtinatar! Mitä siitä sanotaan? Olisi tasavertaisena arvorouvien joukossa. Asia saa vielä uuden varsin merkittävän käänteen, kun ruhtinas ilmoittaa, etteivät myöskään luultavasti jäisi köyhiksi, sillä hän on juuri saanut Moskovasta tunnetulta asianajajalta kirjeen, jossa tämä ilmoittaa, että eräs kaukainen sukulainen on kuollut ja jättänyt ruhtinaalle erittäin suuren perinnön. Sanojensa vakuudeksi ruhtinas vetää taskustaan paperin, jota hetken tutkittuaan Ptitsyn toteaa: totta on. Tämä moskovalainen asianajaja Salazkin on tunnettu mies ja hänen sanaansa voidaan ehdottomasti luottaa. Hurraa, shampanjaa kaikille! Ota rahasi, Rogozhin, sinä myöhästyit. Minä menen naimisiin ruhtinaan kanssa ja olen rikkaampi kuin sinä. Sanomaton tuska ja syvä huokaus pääsee Rogozhinilta. Ruhtinaalle hän karjaisee: Luovu! Miksi luopuisi? Sinä moukka isket vain rahat pöytään, mutta hän tarjoaa kunniallista avioliittoa. Nastasja Filippovna ruhtinaalle: 'Kuuletko kuinka moukka käy kauppaa morsiamestasi. 'Hän on juovuksissa, hän rakastaa teitä suuresti.' 'Eikö sinua sitten hävetä, että morsiamesi melkein lähti Rogozhinin mukaan?' 'Te olitte kuumeessa kuten nytkin olette, hourailette.' Etkö sitäkään häpeä, jos sanotaan että vaimosi eli Totskijn tykönä?' 'Ei hävetä, tehän ette vapaaehtoiseesti…' 'Ettekä muistuttele koskaan?' 'Ei, en muistuttele.' 
 
 

Kaikki ovat vain käyneet kauppaa minusta

Kiitos ruhtinas, kukaan ei koskaan ole minulle näin puhunut. Kaikki ovat vain käyneet kauppaa minusta, eikä kukaan kunniallinen ole halunnut mennä naimisiin kanssani. Odota Rogozhin, mihin olitkaan minua viemässä? Jekaterinenhoviin, ilmoittaa Lebedev nurkasta. Rogozhin ei itse pysty vielä valtavan iskun jäljiltä sanomaan yhtään mitään. 'Olitko siis nuorukaisen kanssa lähdössä? Rakastatko siis nuorukaisia?' hohottaa Nastasja Filippovna sohvaltaan. 'Lähdetään, Rogozhin!' 'Valmistaudu lähtemään! Anna rahat!' 'Ei se mitään, vaikket naimisiin haluaisikaan.' 'Ajattelit kai, että kun et naimisiin mene, jäävät rahat sinulle. Väärin! Minähän olen häpeämätön. Ruhtinas sinä tarvitset Aglaja Jepantshinin, et Nastasja Filippovnaa! Taas aivan yllättävä käänne! Kaikki nousevat seisomaan hämmästyksestä. 

Nastasja Filippovna siis tajuaa, mikä sopii mikä ei. Ei tulisi ruhtinas onnelliseksi hänen kanssaan eikä hän ruhtinaan kanssa. Ja mikä mies on tämä, joka on kuin lapsi! Ei ole Nastasja Filippovnasta lapsenhoitajaksi. 'Minähän olen kadulta. Kymmene vuotta olen istunut vankilassa. Rogozhin, nyt lähdetään.' 'Lähdetään' sanoo Rogozhin ilosta pökertyneenä. 'Ota mukaan viiniä, haluan juoda.' 'Tuleeko myös musiikkia?' 'Kyllä, kuningattareni'. 
 
 

Mutta vielä on jäljellä rahanpoltto

Mutta näytelmä ei vielä tähän pääty. Rahapaketti saa vielä erikoiskäsittelyn. 'Anna se tänne.' 'Ganjka, sain ajatuksen. Haluan nyt viimeisen kerran päästä selville sielustasi. Näetkö tämän rahapaketin? Heitän sen nyt liekkeihin kaikkien todistajien läsnä ollessa. Kun liekit ympäröivät sen kokonaan, ota se liekeistä, mutta paljain käsin, hihat ylös käärittyinä. Vähän vain sormesi kärventyvät, mutta saat rahat. Ne ovat minun. Voin tehdä niillä mitä haluan. Sain ne Rogozhinilta yhdestä yöstä hänen kanssaan.' 'Eivätkö olekin minun, Rogozhin?' 'Ovat, ilomielin, kuningattareni.' 'Kaikki kauemmaksi, teen mitä tahdon.' Ja sinne lentää liekkeihin rahapaketti. 'Hän on tullut hulluksi' huudetaan ympärillä. 'Sata tuhatta! Sata tuhatta!' huutaa Lebedev. 'Näin kun ne pakattiin.' 'Kauemmas! Ganja, mitä ujostelet. Käy kiinni! Sinun onnesi!' Mutta Ganjalle tämä on jo liikaa. 

Pitkin päivää hän on kokenut kovia. Hän vain seisoo, ei saa silmiään Nastasja Filippovnasta, seisoo kalman kalpeana ja jäykistyneenä paikoillaan. 'Ota, ota! En laske leikkiä.' Liekit ympäröivät paketin, pienet siniset liekit nousevat sen kulmista ja äkkiä koko paketti on liekeissä, siitä nousevat kirkkaat lieskat. Ganja lähtee kohti ovea, mutta jo kahden askeleen päässä rojahtaa pitkin pituuttaan lattialle. 'Pökertyi' huudetaan ympärillä. 'Turhaan palavat nyt rahat. 'Tuokaa vettä, pirtua!' huutaa Nastasja Filippovna palvelusväelleen. Liekit sammutetaan. Paketti on palanut, mutta eivät rahat. Jos nyt jokunen tuhatlappunen on palanut, muut ovat ehjiä. 'On siis itserakkaus suurempi kuin rahan himo. Hän saakoon kaikki. Rogozhin, mars, nyt lahdetään. Hyvästi!

 

Palautetta 

asta manner:

asta: 
20071001		 "Kaikki ovat vain käyneet kauppaa minusta, eikä kukaan kunniallinen ole halunnut mennä naimisiin kanssani. " Juuri tämä lause sai oikeastaan minut miettimään, että onko kyseessä kosto. Ihmistuntemus - johon Pirjopäivikin muistaakseni ainakin viittaa - on varmasti Nastasjan parhaimpia puolia. Hänellä on ollut aikaa miettiä asioita ja huomata niitä asioita,jotka tuot esille kirjoituksessasi: "Nastasja Filippovna siis tajuaa, mikä sopii mikä ei. Ei tulisi ruhtinas onnelliseksi hänen kanssaan eikä hän ruhtinaan kanssa. Ja mikä mies on tämä, joka on kuin lapsi! Ei ole Nastasja Filippovnasta lapsenhoitajaksi. 'Minähän olen kadulta. Kymmene vuotta olen istunut vankilassa" 
asta.manner@tse.fi

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Korpela Asko 20070930 (20070930) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster