Asko Korpela 
07 Ganjan kotona myrskyää

Jos edellisessä lukujaksossa Ganjan kotona tapahtui, niin tässä on jotenkin pantava paremmaksi eikä oikein tunnu riittävän 'Ganjan kotona tapahtuu 2', sillä tapahtumat ovat varsin rajuja ja juuri olen itse tullut laivalla Tallinnasta ja laivallakin tapahtui: tavarat putoilivat myymälöiden hyllyiltä ja liikkumaan pystyi vain jostakin kiinni pidellen - koska myrskysi. 
 
 

Rogozhin saapuu

Ihmisiä oli jo kertynyt melkoinen joukko, kuka mistäkin syystä. Ja nyt tulee lisää: Rogozhinin tervehdys ovelta: Juudas, Ganjka podlets, roisto! Helppo arvata että syntyy hämminkiä - lievästi sanoen. Rogozhin on tullut saattue mukanaan: Lebedev, Zalezhev ja vielä muutama muu. Rogozhin oli tullut saataviaan perimään juopuneella sakilla vahvistettuna. Sisään eivät kaikki ennättäneet, ennen kuin pikkuveli Kolja läimäytti oven kiinni ja hakaan. Mutta tarpeeksi tuli väkeä, että mylläkkä saatiin aikaan. Ganjka, roisto, et tainnut odottaa Parfen Rogozhinia. Muta samassa hän huomaa Nastasja Filippovnan. Nyt hämmentyy Rogozhin, hän puolestaan ei osannut odottaa näkevänsä Nastasja Filippovnaa täällä. Eikä tässä kaikki: täällähän on myös ruhtinas! Vihdoin saai Ganja kielestään kiinni: Mitä tämä oikein merkitsee? Ette ole tulleet talliin, täällä on myös äitini ja sisareni… Huomaamme, että ovat äiti ja sisar, kuuluu hampaiden välistä. Niin ovat säestää Lebedev. Rogozhin esittää vaatimuksensa: jokin vanha pelivelka. Sitten Nastasja Filippovnalle: Sanokaapa sananen, vihitäänkö teidät tämän kanssa vai ei? Nastasja Filippovna vilkaisee Ganjan äitiä ja sisarta ja suuntaa katseensa Ganjaan. Hänen koko olemuksensa muuttuu. Hiljaa ja vakavasti hän ihmeissään vastaa: Ei ollenkaan, mutta millä oikeutuksella te sitä kysytte? 

Ei? Ei!! - hihkaisee Rogozhin riemuissaan. Niin minulle kuitenkin on kerrottu, että olisitte kihloissa Ganjkan kanssa. Ostan sen sadalla ruplalla, annan sille tuhat, no, kolme, jotta luopuisi aikeesta häiden aattona. Näin, Ganjka, roisto. Kuittiin allekirjoitus ja ostettu. Mene pois täältä, olet juovuksissa huutaa Ganja punastuen. Ja seurue säestää. Nastasja Filippovna! Tässä kahdeksantoista tuhatta ruplaa, heiluttelee narulla sidottua valkoiseen paperiin käärittyä nippua. Ja lisää tulee! 
 
 

Hävisit, Ganjka!

Nastasja Filippovna räjähtää nauruun. Kahdeksantoista tuhatta minulle? Musikkana pitää. On lähtevinään. Neljäkymmentä tuhatta seitsemään mennessä. Jos niin on niin sata! Sata tuhatta. Rahasta innostuu vanha pappa Ardalion Aleksandrovitshkin. Mitä se sellainen on? Nauru ympärillä vain lisääntyy. Se nyt vaan on jotakin. Lähdetään pappa, ja juodaan itsemme juovuksiin. Tuo sentään on halpamaista, huutaa Kolja suuttumuksesta ja häpeästä itkien. Eikö vain kaikkien mielestä ole iso häpeä, huudahtaa Varja ääni vapisten. Häpeäksi minua nimittelee, Gavrila Ardalionovitsh. Seuraa venäläiseen, yhä vielä käytössä olevaan tapaan, syljeskelyä kasvoihin äärimmäisenä halveksunnan merkkinä. Kolja menee hätiin. Ruhtinas samoin. Ruhtinas saa äkeän korvatillikan palkakseen. Ei lyö takaisin vaan menee ikään kuin nurkkaan häpeämään. Saa kaikkien myötätunnon puolelleen. Tätä hän kyllä vielä katuu ja häpeää. Ganja yrittää lähteä saattaman Nastasja Filippovnaa, mutta tämä kieltää jyrkästi. Tapaus ei ole vielä loppuun käsitelty. Hävis it, Ganjka, huutaa Rogozhin ohi mennessään.

 

Kolja, Ganja ja ruhtinas

Ruhtinas poistuu huoneeseensa, Kolja saman tien hänen perässään. Hyvä että lähditte. Siellä on nyt varsinainen metakka. Sellaista on meillä päivästä päivään. Ja aiheena on aina Nastasja Filippovna. Mitä mieltä te olette Nastasja Filippovnasta? En ole häntä ennen nähnyt. Häikäisevä! Veljelle kaiken antaisin anteeksi, mutta että rahaa ottaa, aivan hirveää. Minua ei veljenne oikein miellytä. Sanokaa muuta! Kaiken sen jälkeen... Sisaresta pidin kovasti. Aika tyttö, sillä tavoin sylkee. Mutta te ette, eikä se ollut sitä, ettette olisi uskaltanut. Sisar on jaloluontoinen, vaikka on hänessä  puutteitakin. Oletteko kyllästynyt isään? En ollenkaan. Täytyykin mennä katsomaan, lähteekö Rozhinin mukaan. 

Ai te ette tätä ennen tuntenut Nastasja Filippovnaa? En. Ja sanoitte hänelle suoraan, ettei hän ole 'sellainen' ja luultavasti osuitte oikeaan. Teillä on vaikutusvaltaa Nastasja Filippovnaan. Kun hänelle sanoitte, heti muuttui kokonaan.

Ganja tulee odottamatta huoneeseeen, menee päättäväisesti ruhtinaan luo: antakaa anteeksi, tein väärin. Saanko suudella kättänne? Ruhtinas liikuttuu ja molemmin käsin syleilee Ganjaa. En luullut teidän pystyvän. Miten tämä 75000? Onko vika sen arvoinen? Mahtaako ylipäänsä rahasta suostua? Tuskin kaiken tämän jälkeen. No, enhän tiedä asiassa kaikkea. Roistona minua pitävät. Mutta minä en enää koskaan tämän jälkeen nimitä teitä roistoksi. Teillä on vain heikkoutenne. Tähän päättyy keskustelu, sillä tämä viimeinen ei Ganjaa miellytä ja ruhtinaskin tajuaa sen ja vaikenee.
 
 

Miten suhtautua vanhaan isään? 


Ganja vie ruhtinaan lähikahvilaan, missä vanha kenraali viettää aikaansa pullon seurassa omassa kantapöydässään omassa kabinetissaan l'Indépendance Belge kädessään. Hän odottaa ruhtinasta. Alkaa heti monisanaisen selittelynsä, josta ruhtinas ei saa juuri mitään selkoa. Kymmentä ruplaa minulla ei ole, on vain 25 ruplan seteli. Ottakaa se, vaihtakaa ja antakaa viisitoista takaisin, olen itsekin tyhjätasku. Olkaa huoleti, saman tien... Minulla olisi teille pyyntö, kenraali.  Oletteko koskaan ollut Nastasja Filippovnan luona? Minäkö? Eräitä kertoja, eräitä kertoja. Minä pyytäisin, että tuttuna jotenkin järjestäisitte, että minutkin kutsuttaisiin tänä iltana. Minut äskettäin esiteltiin, mutta ei kutsuttu. Enkä keksi miten pääsisin mukaan. Sitä vartenhan ihan teidät tänne kutsuin, että pyytäisin teidät toverikseni, kun menen sinne. Missä hän asuu? Hän asuu Boljshoi-teatterin lähellä, kaukana täältä.

Minäpä sitä muuten olen mies, jolla on kolmetoista taistelussa saatua kuulaa eri puolilla, Sevastopolin piirityksen ajoilta. Kenraalit Sokolovitsh, Ivolgin ja ruhtinas Myshkin - siinä vasta kolmikko! Mennään tapaamaan Sokolovitshia. Ovessa lukee Kulakov. Ei se mitään. Isäntä ei ole kotona. Harmi, kertokaa terveisiä kenraali Ivolginilta ja ruhtinas Myshkiniltä. Haluatteko jo kotiin? Ei, haluan vielä tavata kapteeninrouva Terentjevin. Tämän leskirouvan luona sieluni virkistyy ja hänelle kerron huoleni. Jopa tyhmästi tein kun mukaansa lähdin... Mihin vielä? En päästä teitä koko iltana. Kolja, kuinkas sinä jo täällä? Minä jo kauan. Marfa Borisovna odottaa jo teitä. Mennään. Kuinka voi Marfa Borisovna? Rahaa teiltä odottaa. Olitte luvannut. Menkää te edellä. Minä tulen sitten yllätyksenä. 

Kohta sisälle heidän päästyään alkaa Marfa Borisovna valittaa ikäänkuin vakiintuneella nuotilla. Te senkin tyranni... Meidät olette hylännyt ja pulaan jättänyt. Eikä mitä: tässä 25 ruplaa. Ottakaa kokonaan. Saisinko tyynyn? Lenotshka, tuo tyyny. Tyynyn saatuaan pitkäksikin aiotut puheet loppuvat siihen, kellahtaa kyljelleen, kääntyy seinään päin ja nukahtaa saman tien. Hyvä kun tapasin teidät täällä, Kolja. Voisitteko auttaa. Minun pitäisi välttämättä päästä Nastasja Filippovnan luo. Ei hän ikinä ole asunut Boljshoi teatterin lähellä eikä isä ikinä ole häntä tavannut. Hän asuu Viiskulmassa Vladimirskojen lähellä, ei kaukana täältä. Vien teidät sinne. Miten te tuollaisessa puvussa? Ottavat vastaan, hyvä. Jos eivät ... Puku on se mikä on. Minulla on asiaa, vaikea selittää... 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Korpela Asko 20070917 (20070917) o  Asko.Korpela@nbl.fi o WebmasterDostojevski