Asko Korpela 
05 Lasten ystävä ja kuin lapsi itsekin

Dostojevskin teoksia on vaikea mieltää lastenkirjallisuutena. Eivät ne sitä tietenkään olekaan, mutta merkillisellä tavalla Dostojevski moneen teokseensa marssittaa lapset mukaan jopa hyvin merkittäviin juonen käänteisiin. Niin on tässä ja niin on esim Karamazovin veljeksissä. En tälläkään hetkellä osaa sanoa onko Dostojevski teostensa perusteella 'uskovainen' vai 'suruton' tai suorastaan ateisti. Mutta eräs hänen pääargumenteistaan 'Jumalaa vastaan' on se, että Hän antaa viattomien lasten kärsiä. Se ei sovi Dostojevskin kuvaan Hyvästä Jumalasta, ei millään. Ehkä juuri siksi hän on teoksiinsa ottanut lapset niin merkittäviksi sanansaattajikseen. 
 

Lapset ymmärtävät kaiken, ihan kaiken

Täytyisipä muistaa kysyä mitä mieltä on otsikosta, Dostojevskin painokkaasti esittämästä käsityksestä lasten psykologi tytär Sanna. Luulenpa melkein, että on hyvin lähelle samaa mieltä. Ainakin tulee vaari kutakuinkin tähän käsitykseen, kun kuuntelee kuuden lapsenlapsen puheita. Ja sitä mitä eivät ymmärrä paikkaavat mielikuvituksellaan. Tässä lukujaksossa sitä paitsi ei niinkään ole kysymys lasten ymmärtämiskyvystä kuin heidän eettisestä asennoitumisestaan. 

Todella - tekee mieli sanoa - rohkeasti Dostojevski ottaa lasten kautta eettistä kantaa vähäosaisen puolesta. Näin tekee myös Tshehov tänään näkemässäni Kolmen sisaruksen esityksessä. Siinä ei tosin lasten kautta, mutta kolmen sisaruksen kautta, kun käly on tyly perheen vanhalle palvelijalle. Tässä ruhtinas Myshkin ei enempää eikä vähempää kuin säilyttää mielenterveytensä lasten avulla ventovieraaseen ympäristöön jouduttuaan. Voimme vain kuvitella mikä synkkänä eteensä tuijotteleva pysyvä idiootti hänestä olisi tullut ilman tätä nopeasti lapsiin saamaansa kontaktia. Eipä tässä kerrotakaan mitä konkreettisia parannuskeinoja professori Schneider käytti ja miten ne tepsivät. Vai taidetaanpa sittenkin jotakin kertoa, mutta eipä ole mieleen jäänyt heti sieltä esille otettavaksi. Sen sijaan tämä lapsiepisodi puree lukijaan välittömästi. 

Tämä juonen käänne lähtee siitä, kun Jepantshinin naiset vaativat Myshkiniä osoittamaan täysjärkisyytensä kertomalla jotakin. Hänet pannaan kertomistenttiin. Ja hän osoittautuukin aivan mestarilliseksi kertojaksi, ihan yhtä hyväksi kuin Dostojevski – tietenkin. Romanttiset naiset tiukkaavat Myshkiniltä rakkauskertomusta hänen omasta elämästään. Onko hän ollut rakastunut? Kertokoon siitä. Tässä tuleekin mielestäni hyvin selväksi venäjänkielisen rakastaa sanan merkitys. Minusta se on sama kuin suomessa. Olisipa hauska tietää, onko kirjan kääntäjä nähnyt asian samoin. Myshkin nimittäin on rakastanut, mutta ei ole ollut rakastunut. Hän sanoo sen painokkaasti, minusta tuntuu että useampaan kertaan. Jälkimmäinen muoto tarkoittaa sukupuolten välistä hullaantumista, kun sen sijaan edellinen sukupuolisuhteesta riippumatonta lähimmäisestä välittämistä. Tytöt tietysti edellisestä ovat kiinnostuneet. Myshkin on jo todennutkin, ettei hän tautinsa takia edes voi solmia rakkaussuhdetta naiseen. Mutta sama tauti on Dostojevskillakin ja hän oli naimisissa kahteenkin kertaan ja sai laskujeni mukaan neljä lasta. Ei tietysti siitä olekaan kysymys, etteikö lapsia syntyisi epileptikollekin, mutta Dostojevskin aikaan ja vielä paljon myöhemminkin yhteiskunta on kieltänyt epileptikon naimisiinmenon.

Arvattavaksi jää kuinka platoonista voi olla ollut Myshkinin rakkaus Marieta kohtaan. Tekstin mukaan vain sitä – samoin kuin käsitykseni mukaan kaikki Dostojevskin kirjoissa kuvatut rakkaussuhteet toisin kuin Tolstoilla, jonka kirjoissa intohimot ryöppyävät.

Marie, nuori tyttö, joka tapauksessa lankeaa tai taitaisi mennä nykykäsityksen mukaan synti kokonaan miehen nimiin, hänet raiskataan ja heitetään kuin riepu tiepuoleen kaukana kotoaan. Kotikylään takaisin päästyään hän todella joutuu ryysyläiseksi ja kaikki kääntävät kasvonsa pois hänestä, jopa hänen kuoleva äitinsä. Kaikki paitsi Myshkin. Myshkinillä ei ole ollenkaan rahaa, mutta onneksi on rubiinipäinen neula. Sen hän joutuu myymään kiskurimaiseen alihintaan ja saa rahaa, jolla sitten hankitaan Marielle asialliset vaatteet ja jalkinet. Kylän lapsia kielletään olemasta millään tavoin tekemisissä Marien kanssa, mutta nämäpä eivät tällaista kieltoa tottele, vaan ryhtyvät kaikin tavoin auttamaan syrjittyä Marieta. Marie ei elä pitkään sillä keuhkotauti on häneen tarttunut. Hän kuolee, mutta ei yksin ja hyljättynä vaan lasten rakastamana. Myshkinin esimerkki on tehonnut lapsiin ja kylässä ihmetellään tätä kovasti. Schneider arvelee Myshkinin tenhovoiman johtuvan siitä, että hän on itsekin kuin lapsi. Ja totta tosiaan, sitähän Myshkin on. Hän ei ole menettänyt lapsenomaista vilpittömyyttään kuten me yleensä menetämme aikuistuessamme. Myshkin puhuu asioista niiden oikeilla nimillään, suoraan ja milloinkaan totuutta kaihtamatta. Niinpä hän tulee myös arvioineeksi Jepantshinin naisten kasvot tai paremminkin heidän luonteensa heidän kasvojensa perusteella.
 

Liika suoruus johtaa vaikeuksiin

Luvussa VII nähdään sitten ylenpalttisen suoruuden seurauksia aikuisten välisissä suhteissa. Joudutaan jopa niin pitkälle, ettei itse Myshkinkään niitä kestä. Jepantshinin laskelmoiva adjutantti Ganja eli Gavril Ardalionovitsh ärsyyntyy Myshkinin suorapuheisuuden seurauksista niin perusteellisesti, että tulee nimittäneeksi Myshkiniä pari kertaa idiootiksi. Tämä on Myshkinillekin liikaa. Hän sanoo, että on ollut lähes idiootti silloin kun meni Sveitsiin hoidettavaksi, mutta on siitä parantunut. Hän ei enää siedä sitä että Ganja häntä idiootiksi nimittelee. Hän ottaa nyyttinsä ja muuttaa muualle asumaan. Tästä taas Ganja hätääntyy ja pyytää Myshkiniltä anteeksi. Ei niinkään hyvää hyvyyttään kuin siksi, että hän voisi käyttää Myshkiniä kontakteissaan Jepantshinin perheeseen. Miten ihmeessä onkin Myshkin parissa tunnissa onnistunut hankkiutumaan luottohenkilöksi perheen yksityisimmissä asioissa? 

Myshkin saa viedä viestin Aglajalle, mutta diskreetisti niin ettei kukaan muu perheen jäsen saa tietää. Vastaus pitäisi tuoda. Mutta Aglaja toimii odottamattomalla tavalla: luettaa salaiseksi tarkoitetun viestin Myshkinillä ja lähettää sen sellaisenaan takaisin Ganjalle. Mitä, onko luetuttanutkin? Mikä häpeä! Mistä te oikein puhuitte? No Sveitsistä ja kuolemantuomion täytäntöönpanosta ja … Hittoon Sveitsi ja hittoon kuolemantuomiot! Mitä muuta? No sitten tuli puhe kasvoista ja vertasin Aglajaa Nastasja Filippovnaan, mainitsin muotokuvasta… Tästä sitten nimittely idiootiksi ja Myshkinin uhkaus etsiä asunto muualta. Mutta viha lauhtuu äkkiä ja yhdessä mennään yhteiseen asuntoon.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Korpela Asko 20070903 (20070903) o  Asko.Korpela@nbl.fi o WebmasterDostojevski