Eivät tapaa sukulaiset vielä tämänkään lukujakson
sisällä toisiaan. Tai niin no, sukulainenhan se on sukulaisen
puolisokin. Emme siis tapaa varsinaista sukulaista eli rouva Jepantshinaa,
vaan hänen miehensä kenraalin. Paljastuu myös keino, jolla
ruhtinas voisi elättää itsensä, kun jo ennätimme
ihmetellä, miten sankarimme voisi ylipäänsä selvitä
hengissä, kun ei ketään tunne eikä ihan tervekään
ole.
Suoraan junan vaunusta…
On tämä merkillinen mies, suoraan junan vaunusta tulee. Kolme
vuotta on oleskellut ulkomailla. Ketään ei tunne. Suuren äiti-Venäjän
laaja sydän joutuu koetukselle. Miten otetaan vastaan tällainen
mies? Mikä mahtaa olla tarkoituksenne? Ei muuta kuin tutustuminen.
Tutustumiseen on vähän puoleisesti aikaa. … kuulin että
olette hyviä ihmisiä. Kuka nyt muutakaan? Suvaitkaa kertoa, missä…
Ei missään, suoraan junan vaunusta tulen. Lienee teillä
tarkoitus huone vuokrata. Tietysti. Suklulaisiahan emme siis ole. Siis
tästäkö lähteminen? Hyvästi ja anteeksi häiriö.
Mutta ruhtinaan - suorastaan irvokkaalta kuulostaa, että ruhtinas
- vilpitön katse ja hymy saa kenraalin äkkiä muuttamaan
asennettaan. Ehkä Jelizaveta Prokofjevna sittenkin haluaisi nähdä
sukukaimansa. Olisiko teillä sittenkin aikaa? Minulla ei muuta olekaan.
Näin itsekin ajattelin. Vaikka nyt teitä näin häiritsen.
Jos olette sitä miltä näytätte, hauska tutustua, hyvät
ihmiset, siis. Olenkin muuten vakuuttunut, että teillä on erinomainen
kasvatus… Paljonko ikää? Kaksikymmentäkuusi. Luulin paljon
nuoremmaksi. Sanovat, että minulla on nuorenpuoleiset kasvot. Olenkin
nopea oppimaan. Onko teillä jotakin erityistaitoa, joka auttaisi…?
Ei niin mitään, työtä kuitenkin jotakin… ja sitten
ruhtinas kertoo suunnilleen samat asiat itsestään kuin junassa
matkakumppaneilleen. Venäläisiä kirjoja kuitenkin luin paljon…
Osaatte siis lukea ja kirjoittaa virheettömästi? Kyllä,
hyvin. Mainiota, entä käsiala?
Käsiala erinomainen
Siinä minulla on erikoislahjakkuutta, olen yksinkertaisesti kaunokirjoittaja.
Antakaa, kun kirjoitan teille jotakin, innostuu ruhtinas. Olkaa niin ystävällinen.
Teillähän näyttää olevan hienoja kirjoitusvälineitä
ja hyvää paperia, onpa muutenkin hieno työhuone. Tuon maiseman
tunnen. Se on Urin kantonista… Saattaapa hyvinkin olla. Mitä nyt Ganja?
Ai, Nastasja Filippovna. Itsekö lähetti? Nyt tervehdyksin lähetti.
Aikoja siten jo pyysin. Vähän vaivautuneena Ganja selittää.
Ja niin kenraali ja adjutanttinsa keskustelevat tästä aiheesta
ja ruhtinas unohtuu omiin oloihinsa. Kunnes kenraali sattumalta vilkaisee
ruhtinaan aikaansaannoksia. Oho! Johan on kirjoitusta! Katsopa Ganja mikä
lahjakkuus! Ruhtinas on paksulle arkille kirjoittanut venäläisin
kirjaimin igumeni Pafnutinin allekirjoituksen. Ja niin ruhtinas selittää
kirjoitukseen liittyviä yksityiskohtia, kirjanten tyyliominaisuuksia,
sitten ranskalaistyylistä venäläistä kirjoitusta, sitten
englantilaistyylistä pientä käsialaa… Vaikka mitä hienouksia
tunnette! Tehän ette ole vain kaunokirjoittaja vaan taitelija. Ganja,
mitä sanot? Aivan ihmeellistä! Kyllä teille paikka kansliassa
järjestyy. Niin ja asunto myös… Ei kai sinulla Ganja ole mitään
sitä vastaan, että hän asettuu asuntoosi? Ei lainkaan, äiti
ilahtuu. Kiitän, kenraali, todellakin hyvän ihmisen lailla minua
kohtelette, en todellakaan tiennyt, mihin pääni kallistaisin.
Rogozhin tosin kutsui äsken… Rogozhin? Neuvoisin teitä isällisesti
unohtamaan herra Rogozhinin.
Nyt ei kenraalilla todellakaan ollut enempää aikaa. Mutta
kenraalitar Lizaveta Prokofjevna kyllä varmaan ilomielin ottaa teidät
vastaa, olettehan sukunimikaimoja. Ja niin ruhtinas kertoo tarinansa jo
neljännen kerran, nyt Ganjalle heidän yhdessä tupakkaa poltellen.
Sitten puhe kääntyy Nastasja Filippovnaan. Teitä siis, ruhtinas,
miellyttää sellainen nainen? Ihmeelliset kasvot! Ja olen varma,
ettei hänen kohtalonsa ole tavanomainen. Kasvot iloiset, mutta hän
on kärsinyt. Siitä kertovat poskipäät. Erittäin
ylpeä henkilö, en ole varma onko hyvä. Jos hyvä, kaikki
on pelastettu. Menisittekö naimisiin tällaisen naisen kanssa?
Minähän en voi mennä naimisiin kenenkään kanssa,
olen sairas. Entä Rogozhin? Kyllä, kyllä, mutta viikon kuluttua
tappaisi. Ganja aivan säpsähtää.
Teidän korkea-arvoisuutenne, hänen ylhäisyytensä
pyytää teitä tulemaan luokseen, ilmoittaa palvelija oven
suussa. Ruhtinas lähtee palvelijan perässä.
(Tähänpä vielä loppukaneettina laitan, että
olen juuri lopettamassa Dostojevskin koottuja teoksia. Niin kävi,
että hänen viimeinen aloittamansa tehtävä oli puhe
Pushkinin muistotilaisuudessa 1880 kesäkuussa. (Tämän jälkeen
kuitenkin viimeisteli Karamazovin veljeksiä, sai valmiiksi kolme kuukautta
ennen kuolemaansa 1881 tammikuussa). Siinä Dostojevski pureutuu venäläisyyden
ytimeen sillä tavoin, että olen edellisen kerran lukiessani 12
vuotta sitten kirjoittanut erääseen kohtaan: 'tämä
käännettävä'. Nyt kun sitä luin, tuntui, että
olisi sopiva lisä keskusteluumme venäläisestä elämäntavasta.
Olisihan se varmaan jossakin valmiiksi käännettynä, mutta
ilo olisi Dostojevskia kääntääkin. Sitähän
tässä nyt tavallaan tuleekin tuutin täydeltä. Eikä
todellakaan tunnu vaikealta.)
|