Putkahtaa esiin nimi Nastasja Filippovna, ei ihan kunniallinen tunnettu,
kaunis nainen. Hänestäkin tulee merkittävä tässä
romaanissa esiintyvä henkilö. Hänestä ei Myshkin tässä
vaiheessa tietenkään mitään tiedä. Tämän
nimen kuultuaan puheisiin kumppanusten kanssa heittäytyy kolmas kanssamatkustaja.
Nastasja Filippovnasta kyllä tiedetään - kaikenlaista. Sukunimensä,
jota kirjassa ei juuri käytetä, on Barashkova.
Minne Myshkin päänsä kallistaisiJunan saapuessa asemalle, vai oliko jo vähän ennen, Rogozhin tulee ajatelleeksi, ettei Myshkinillä ole paikkaa minne mennä ja tarjoaa tälle mahdollisuutta tulla hänen kotiinsa kunnes asuntoasia sitten selviää. Ruhtinas kyllä tähtää sukulaisensa Jepantshinin perheeseen, varmaan he auttaisivat. Mutta kun ei ole vielä tietoa, löytyvätkö ja miten suhtautuvat, Myshkin kiitollisena ottaa vastaan tarjouksen.Jepantshinin perheToisessa luvussa sitten esitellään kenraali Jepantshinin perhe, rouvan pitäisi olla sukua Myshkiniin, kuten Savossa sanotaan. Kenraalilla on valtava talo Sadovajan varrella. Hänellä on muutakin omaisuutta Pietarin lähellä, häntä voidaan pitää varakkaana miehenä. Sivistystä korkeasta sotilasarvostaan huolimatta hänellä ei erikoisemmin ole. Hän on kiivennyt virka-asteikossa ylöspäin lähinnä pragmaattisen asioihin suhtautumisen ansiosta. Hän on aina tiennyt paikkansa. Perhe mainitaan kukoistavaksi. Mutta rouvastakin sanotaan, ettei hänkään ole mitenkään erikoisemmin sivistynyt. Myshkinin suku, johon hän siis kuuluu, ei ole erikoisemmin loistava lahjoiltaan, mutta kuitenkin jo vanha aatelissuku. Sen sijaan Jepantshinin kolme lasta, tyttäret Aleksandra, Adelaida ja Aglaja mainitaan huomattavan lahjakkaiksi ja ahkerasti opiskeleviksi naisiksi. Aleksandra, vanhin iältään 25 vuotta ja nuorin Aglaja 20 vuotta. Tästäpä muistuukin mieleen, että Dostojevski harrastaa henkilöidensä iän mainitsemista vuoden tarkkuudella ja ikään kuin vähäisten ulkonäkötietojen perusteellakin sanoo ikäarvion vuoden tarkkuudella. Minäpä en ulkonäön perusteella menisi erottamaan 25-vuotiasta 26-vuotiaasta tai sitten huomattavasti vanhemman ikää arvioimaan vuoden tarkkuudella. Niin tekee kuitenkin Dostojevski.Näin henkilöistä kerrotaan ennen kuin Myshkin heitä
tapaa. Mutta toisessa luvussa ollaankin jo sitten pyrkimässä
Jepantshinien puheille. Myshkin on kenraalin virkahuoneessa. Kenraalilla
on kaksi vastaanottohuonetta ja kaksi sihteeriä, nuoria miehiä
molemmat. Toinen tietenkin sotilas ja toinen sitten siviili. Selviää,
että Myshkinin on syytä pyrkiä siviilipuolelle, kun kerran
sukulaisuudesta on kysymys.
Myshkinin suora puhetapa valloittaa alusta alkaenEnsin sotilaspalvelija suhtautuu Myshkiniin varsi yrmeästi johtuen tämän vaatimattomasta pukeutumisesta ja tavaranyytistä. Mutta Myshkinin suora ja yksinkertainen, mitään peittelemätön puhetapa sulattaa varsin pian leppoisaksi vastaanottohuoneen ilmapiirin. Tämä Myshkinin piirre, suora ja rehellinen puhe onkin hänen ainoa valttinsa ja voidaan oikeastaan sanoa, että se on koko tämän romaanin ydinasia. Myshkin on yksi näitä Dostojevskin tunnettuja 'Kristus-hahmoja', joka ei koskaan tee kenellekään mitään pahaa, vaan kaikille hyvää, myös 'kilpailjoilleen'. Hän todella kostaa pahan hyvällä. Vastaava hahmo on Aljosha Karamazov. Näitä piirteitä on myös tutkintotuomari Porfiri Petrovitshissa ja Raskolnikovin ystävässä Razumihinissa ja tietysti sellainen on Raskolnikovin rakastettu Sonja Marmeladova. Rikoksessa ja rangaistuksessa on siis useampia 'Kristuksia', kun näissä muissa on vain yksi.Tässä lukujaksossa Myshkin ei vielä saa kosketusta Jepantshinien perheeseen, vaikka heidät jo esitelläänkin.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070806 (20070806) o AJK kotisivu o Dostojevski o Webmaster