|
Tappio
Sancho osoittaa tutustuneensa ritaritarustoihin varsin yksityiskohtaisesti, kun pääsee jopa Don Q:ea oikomaan verrattaessa tarujen ritarin Don Gaiferoksen pelastusretkeä Anna Felixin sulhasen pelastusyritykseen. Don Q pahoittelee, että väärä mies on pantu pelastamaan Anna Felixin sulhasta- hänenhän, Don Q:n siellä tulisi olla! Sancho esittää nopeasti näiden retkien ratkaisevat erot: Don Gaiferos pääsi pelastamaan puolisoaan kuivalla maalla ja Anna Felixin sulhanen on vesimatkan päässä!
Don Q saa kohta muuta mietittävää, sillä hänet haastaa kaksintaisteluun edellisestä tappiostaan toipunut kanndidaatti Simon Carrasco, nyt naamioituneena Hohtavan kuun ritariksi. Haastajan esittämistä ehdoista arvaamme, että asialla on taas Don Q:n kotikylän "pelastuspartio", joka itsepäisesti hellii ajatusta, että Don Q paranisi, jos palaisi kotiin. Kotonahan tämä hullutus tai hulluus ritariimme iski, joten joku vika tässä reseptissä kyllä on!
Aikaisemmasta tappiostaan viisastuneena "Hohtavan kuun ritari" on valppaana, ja syöksee Don Q:n maahan, vieläpä Rocinante-parka saa iskusta niin kovan tällin, että suistuu jaloiltaan maahan. Ei edes varakuninkaan välitysyritys voinut estää tätä kaksintaistelua ja Don Q:n nöyryyttävää tappiota.
Don Antonio saa tietää Hohtavan kuun ritarin henkilöllisyyden, mutta on vähän pahoillaan menettäessään ritarin ja aseenkantajan taloon tuoman huvin.
Ennen lähtöaan Don Q ja Sancho saavat tietää Anna Felixin sulhasen pelastuneen ja varakuningas yrittää taivutella moriskoa, Anna Felixin isää, jäämään vastoin kuninkaan määräyksiä Espanjaan, mutta turhaan.
Lähtö Barcelonasta
Ritarivalan velvoitukset painavat ja Don Q:n on hyväksyttävä tappioonsa liittyvä ehto, palattava kotikonnuilleen vuodeksi. Sancho yltyy filosofoimaan:"olenhan kuullut, että tuo, jota nimitetään Onnettareksi, on juoppo, oikullinen ja ennen kaikkea sokea ämmä, joten hän ei näe mitä tekee.." Matka sujuu sananlaskujen voimalla, kunnes törmätään pariin talonpoikaan, jotka kaipaavat vedonlyönnin ratkaisijaa. Sanchollahan on käskynhaltijan viran suomaa kokemusta pulmatilanteiden ratkaisijana ja niinpä hän tarttuukin heti asiaan. Ongelma on, miten lihava ja laiha sadaan tasaveroisiksi ottelijoiksi jossakin voimalajissa. Sancho, selvästi ministeri Liisa Hyssälän hengenheimolaisia, esittää, että lihavan on laihdutettava itsensä laihan painoiseksi, ei esim. että laiha lihottaisi itseään jonkin verran ja lihava laihduttaisi vastaavasti jonkin verran. Ei, selvä läskikapina nyky Suomen malliin!
Kiistan ratkaisijaa pyytäneet ovat kovasti ihastuksissaan moisesta ratkaisusta. Ymmärrettävää, sillä nythän kyläläisille tarjoutuu uusia vedonlyönnin aiheiat:Laihtuuko lihava, miten kauan aikaa siihen menee jne!
Paikalle marssitetaan taas vanha tuttava, Tosilos. Vähään aikaan on näyttänyt siltä, että Don Q ei enää harhoja koe, mutta Tosilosin kohdalla hän taas vetoaa noitumisväitteeseen. Ei auta, vaikka Tosilos kuinka vakuuttaa olevansa lakeija. Saamme kuulla, kuinka halpamaisesti herttua on häntä kohdellut. Ei syntynyt edes aiottua liittoa kamarirouvan tyttären ja Tosiloksen välille, vaan tyttö on nyt nunna ja kamarirouva on palannut kotiseudulleen
Onkohan kirjailijan tarkoituksena nyt marssittaa takaisin kaiki tapaamamme henkilöt ennekuin kirja päättyy? Tapasimme uudestaan moriskon, kandidaatti Simonin ja nyt Tosilos! Sancho avustaa Tosilosin eväiden syönnissä, mutta jättää sitten hänet ja kiirehtii tavoittamaan Don Q:n joka on odotellut aseenkantajaansa loitompana.
Paimenhaaveet
Vaeltelu vapaassa luonnossa on herättänyt Don Q:ssa ajatuksen, että ritaritoimesta erotettuna hän voisi elää pakollisen respiittiaikansa kuin paimen. Selvästi ritariamme vaivaa ajatus järjestäytyneeseen kyläyhteisöön palaamisesta.
Onko ritarielämän kuvaus heijastusta kirjailijan omista vankeusvuosista, joiden aikana haave vapaudesta ja elämästä mahdollisimman vapaana on luonut vaeltavan ritarin, jonka ainoa velvollisuus on auttaa hädässä olevia!
Jotta kirjailijan luoma ritari ei joutuisi ahtaiden seinien ja kyläyhteisön tiukkojen käyttäytymisnormien sitomaksi, hänen täytyy saada elää vapaan taivaan alla, hengittää raikasta ilmaa vihreässä laaksossa, käyskennellä pahaa tarkoittamattomien eläinten keskuudessa ja laatia paimenrunoja valikoidussa seurassa.
Yllättävää kyllä, hän kelpuuttaisi tähän omaan arkadiaansa kyläyhteisön norminasettajista kandidaatti Simonin ja kirkkoherran. Erityisesti minua viehätti Don Q:n kuvitelma, minkälaisia runoja kukin sommittelisi. Don Q:n runoissa valitettaisiin rakastetun poissaoloa, kandidaatin runot kuvaisivat hylätyksi tulemista, mutta kirkkoherra saisi runoilla mistä mieli tekee!
Sancho lupaa vuolla puulusikoita, mutta sanalaskujen tulvalla hän esittää epäilynsä moisen päivän koittamisesta. Don Q vastailee myös sanalaskuilla, väittäen osuvansa paremmin asian ytimeen tarkkaan valituin sananparsin, mutta Sancho saa viimeisen sanan miettiessään, ettei aina voi olla päivä eikä aina yö ja rupesaa nukkumaan.
Jälleen kerran Don Q viettää yön valvoen. Onkohan Don Q:n valvomisella ja harha-aistimuksilla jokin yhteys? Sancho, joka syö ja nukkuu reippaasti, näyttäisi paremmin olevan kiinni realiteeteissa kuin isäntänsä, joka usein jättää ateriat ja yöunen väliin.
|