SopupeliäHerttuan hoviväki ja lähikylien asukkaat ovat kokoontuneet nähdäkseen etukäteen hurjaksi mainostetun taistelun, jonka tuhoisuutta herttua tosin on pyrkinyt vähentämään kieltämällä peitsien rautakärjet. Käy ilmi, että pyhä Kirkolliskokous on kieltänyt kaksintaistelut, mutta herttua on päättänyt siitä huolimatta sallia taistelun omilla maillaan.Kaksintaistelu aloitetaan kaikkia taiteen sääntöjä noudattaen, mutta ennen kuin taistelijat ovat ehtineet iskeä yhtään iskua, iskee kirjailijan sanoja lainataksemme se pieni sokea poika, jota Amoriksi kutsutaan. Don Q:n vastustaja, joksi herttua on valinnut oikean petturin sijaan lakeijansa Tosilos'in, rakastuu hetkessä petettyyn neitoon ja tunnustaa itsensä voitetuksi, sillä hän haluaa naida petetyn neidon osoittaen näin ainakin minun käsitykseni mukaan ajalleen varsin epätyypillistä vapaamielisyyttä. Kamarirouva ja hänen petetty tyttärensä ovat vasta tässä vaiheessa tajunneet, ettei Don Q:n vastustaja olekaan tyttären kunnian tahrannut ritari ja huutavat täyttä kurkkua: "Tämä on petosta!" Järjestelyistä tulee lukijalle mieleen, että eriasteisten enemmän tai vähemmän epärehellisten ja petoksellisten pilojen järjestäminen on herttuaparin leipälaji! Kamarirouvan tytär varmaan liikuttuu lakeijan rakkaudentunnusteuksesta, sillä hän alkaa ajatella asiaa uudestaan ja hyväksyy Tosilos'in kosinnan. Jotta herttua saisi täyden vastineen järjestämästään pilasta, päätetään Tosilos kuitenkin pitää tallessa jonkin aikaa, että vakuututtaisiin, onko hän Tosilos vai ovcatko noidat muuttaneet ritarin Tosilos'iksi! Useimmat olivat pahoillaan, kun hartaasti odotettu taistelu valuikin
näin sopupeliksi. Huomaan, ettei minunkaan olisi kannattanut yrittää
arvailla, mitä juonenpolkuja pitkin tarina etenee, kun arveluni edessä
olevasta surkeasta nujakasta ei, onneksi, toteutunut.
Vähemmän sopuisat jäähyväisetAltisidora järjestää ritarillemme ja hänen aseenkantajalleen ikävän yllätyksen syyttämällä ritaria myssyjen ja sukkanauhojen varastamisesta. Myssyt löytyvät Sanchon hallusta mutta sukkanauhat ovat Altisidoran yllä. Herttuatar lupaa rangaista Altisidoraa ja toivottaa lähtijöille onnellista matkaa. Don Q ja Sancho suuntaavat siis taas kerran matkansa kohti Zaragozaa.Ylhäisön uusi ArkadiaKirjailija lupaa, että ritarimme tielle sataa seikkailija niin tiheään, että toinen on jo toisen tiellä. Matkatessaan näitä kohti Don Q filosofoi vapauden kallisarvoisuudesta näin muistuttaen lukijaa, että kirjailija itse on joutunut kärsimään vankeudesta.Matkalla Don Q ja hänen aseenkantajansa kohtaavat seurueen, joka on kuljettamassa pyhimyspatsaita kotikylänsä kirkkoon. Kiintoisaa on havaita, että Don Q määrittelee pyhimykset virkaveljikseen, asetoimen harjoittajiksi, sillä pyhimyspatsaat esittävät Pyhää Yrjänää, Pyhää Marttia ja Pyhää Jaako Mauriensurmaa. Sancho kuuntelee ihastunena, kun Don Q kertoo näiden pyhimysten tarinaa. ihmetellen, mitä kaikkea hänen isäntänsä tiesikään ja määritteli tapaamisen patsaiden kuljettajien kanssa lempeimmäksi ja suloisimmaksi seikkailuksi, mitä vaeltajat olivat päässeet kokemaan. Pohtien Altisidoran julkeaa käytöstä ja Amorin järjetöntä puuhailua matkustajat törmäävät seuraavaan seikkailuun, joka alkaa vihreästä verkosta. Kaksi viehkeää paimentyttöä ilmestyy paikalle kertomaan, että paikallinen ylhäisö on päättänyt perustaa alueelle uuden ihanan Arkadian ja sen vuoksi alue on aidattu verkolla. Näihin verkkoihin on tarkoitus pyydystää lintuja. Samalla tytöt kutsuvat Don Q:n ja Sanchon vieraiksi Arkadiaansa. Tytöt osittautuvat lukutaitoisiksi, sillä Don Quijote Manchalainen ja hänen aseenkantajansa Sancho ovat heille jo kirjasta tuttuja! Seurue karttuu paimenpojiksi pukeutuneilla nuorukaisilla. Don Q yltyy lausumaan viisauksiaan ja Sancho innostuu ihmettelemään, onko hänen herransa hullu vai ei. Tuosta puolestaan Don Q vihastuu ja moittii Sanchoa hölmöksi. Luvun päätteeksi eli kuten kirjailija toteaa, kohtalo, joka ohjasi Don Q:n asioita yhä parempaan päin, sääti, että vähän ajan kuluttua ritarimme ja hänen aseenkantajansa joutuivat härkätaisteluun matkalla olevan härkälauman ruhjomiksi eikä kiireinen häränajaja lainkaan pysähtynyt sen paremmin paimentyttöjen suloudesta taistelemaan kuin antamaan härkiensä ruhjomille sankareille hyvitystä. Kun kirjailija määrittelee tämän tapahtuman kohtalon ohjaukseksi yhä parempaan päin alkaa loppulukuja odottaa pelonsekaisella jännityksellä.
|
||||
PalautettaAsko Korpela: Tunneälyä
Asko Korpela: Mitätön pikkuseikka
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070128 (20070128) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster