Miten murheellisen hahmon ritarista tulee LeijonaritariDon Q saa rökitettyä Peiliritarin, onnellisen sattuman ansiosta ja nyt käy niin, että julmat leijonat jäävät kesyinä lepäilemään, kun ritarimme yrittää ärsyttää niitä hyökkäykseen. Onko nyt siis ritarimme onni kääntynyt! Arvoisa Don Diego de Miranda tarjoaa vaeltavalle ritarille ja tämän aseenkantajalle luonaan lepopaikkaa, sillä häntä kiehtoo Don Q:n kaksinaisuus: Kaikki mitä ritari puhuu, on mitä järkevintä ja kaikki mitä tämä tekee, hullun hommaa.Don Q ottaa mielihyvin vastaan Don Diegon tarjouksen ja näin matka
suuntautuu kohti Don Diegon linnaa samalla kun keskustelu sivuaa ritarihyveitä,
joista Don Q toteaa hyvin erottavansa urhoollisuuden kahden pahan äärimmäisyyden,
nimittäin uhkarohkeuden ja pelkuruuden väliltä . Don D uskoo
vaeltavan ritarikunnan asetuksien ja lakien löytyvän Don Q:n
"povesta, joka on niiden luonnollinen säiliö ja varastopaikka."
Don Diegon vieraanaRitarimme saa arvokkaan vastaanoton, hänelle tarjoutuu jopa tilaisuus peseytymiseen ja kertoja arvioi Don Q:n käyttäneen viisi tai kuusi ämpäriä "(ämpärien lukumäärään nähden tiedonannot ovat hiukan erilaiset)" saadakseen pestyä Sanchon hänen kypäräänsä kätkemän maitojuuston valuttaman tahmaisuuden hiuksistaan ja kasvoistaan. Don Q:n yrittäessä siistiytyä ympäristön edellyttämään esiintymiskuntoon isäntä Don D keskustelee vieraistaan poikansa, Don Lorenzon kanssa ja kehottaa nyt tätä vuorostaan selvittämään, onko vieras hullu vai viisas, vaikka hän jo totta puhuen pitää Don Q:ta pikemmin hulluna kuin viisaana.Don Lorenzo tekee työtä käskettyä ja esittäytyy Don Q:lle, joka tervehtii häntä suuren runoilijan nimityksellä. Elämänkokemuksesta kertoo Don Q:n maininta, että kilpailuissa voittaa ensimmäisen palkinnon joku suosittu tai ylhäinen henkilö, joten jos onnistuu voittamaan toisen palkinnon se on itse asiassa ensimmäisen palkinnon arvoinen! Keskustelua käydään nyt runouden tehtävistä, eri tieteiden paremmuudesta ja vaeltavan ritariuden ylivoimaisuudesta hyveiden tuottajana: kun vaeltavat ritarit ovat hävinneet, maailmassa rehoittavat laiskuus, joutilaisuus, hekuma ja ylellisyys. Don Lorenzo tulee siihen tulokseen, että Don Q on ilmetty hullu, jolla on tavan takaa valoisia hetkiä. Don Q saa myös tutustua DonLorenzon runoilijakykyihin, jotka saavat hänet aivan haltioihinsa, Don Q ei säästele kiitoksiaan! "Eikö ole mainiota, että Don Lorenzo, kuten väitetään, oli kovin iloissaan, kun kuuli Don Quijoten kiitoksen, vaikka piti häntä hulluna? Oi sinä imartelun voima, kuinka laajalle ulotutkaan ja kuinka avarat ovat mieluisan valtasi rajat!" Don Q viipyi Vihreäviittaisen, kuten Don Q isäntäänsä nimitti, vieraana neljä päivä, mutta muisti sitten matkansa päämäärän, Zaragozan turnajaiset, joita ennen hänen piti vielä tutustua Montesinosin luolaan ja Ruidera-järvien alkulähteisiin. Sancho oli tietysti pahoillaan matkan jatkumisesta, sillä se tiesi hyvästejä talon runsaille antimille. Don Lorenzo sai vahvistuksen käsitykselleen Don Q:n mielenterveydestä, sillä hyvästiksi Don Q kehotti Lorenzoa jättämään runouden ja ryhtymään vaeltavaksi ritariksi, sillä tämä kapea ura voi tehdä nuorukaisesta keisarin tuossa tuokiossa. Tosin Don Q pehmensi ohjettaan sanomalla, että Lorenzosta voi tulla mainio runoilija, jos hän noudattaa enemmän toisten arvostelua kuin omaansa, sillä "ei näet ole olemassa vanhempia, joiden mielestä heidän omat lapsensa ovat rumia, ja kun on kyseessä hengen tuotteet, tämä itsepetos on sitäkin yleisempi." Jättäen isän ja pojan Don Q:n älyn ja mielettömyyden sekaisten puheiden aiheuttaman ihmetyksen valtaan ja pyydettyään lähtölupaa linnanrouvalta lähtivät Don Q ja Sancho "matkaan, toinen Rocinantella, toinen harmollansa ratsastaen."
|
||
PalautettaAsko Korpela: Montesinos ja Ruidera
|
||
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20061029 (20061029) o AJK kotisivuCervantes o Webmaster