Ritareiden taistoKuvaus siirtyy nyt aseenkantajien pakinoinnista ritareiden keskusteluun. Metsän ritari, jota myös Peiliritariksi kutsutaan, alkaa kehuskella suorittamillaan urötöillä, joista kaikkein suurenmoisin on se, että hän on lyönyt Don Q:n. Don Q ei tätä tietenkään usko, koska muistaa hyvin kokemansa tappiot. Hän vakuuttaa, että Don Q on hänen läheisin ystävänsä ja heteken päästä paljastaa itse olevansa Don Q. Samalla hän saa taas aiheen valittaa itseään vainoavista noidista, joiden asiaan sekaantuminen tekisi tietenkin ymmärrettäväksi sen, että vieras ritari luulee taistelleensa hänen kanssaan, ovathan noidat juuri kaksi päivää sitten muuttaneet hänen jumalaisen Dulcineansa likaiseksi ja kehnoksi maalaistytöksi.Metsän ritari ehdottaa nyt taistelua, joka tietenkin käytäisiin huomenissa, sillä eiväthän ritarit suorita asetöitänsä pimeässä. Voittaja saa määrätä hävinneelle minkä tahansa seuraamuksen, kunhan se ei ole vastoin ritarikunniaa. Don Q suostuu ehtoon. Aamun valjetessa ritarit valmistautuvat taistoon ja Don Q pyytää saada nähdä vastustajansa kasvot. Tämä kuitenkin kieltäytyy väittäen silmikon nostamisen vievän liikaa aikaa! Don Q käskee tuomaan hevoset voittaakseen vastustajansa ja arvelee näkevänsä tämän kasvot lyhyemmässä ajassa kuin silmikon nostaminen olisi vienyt. Aamun valossa myös aseenkantajat näkevät toisensa paremmin ja Sancho kauhistuu yöllisen juttukaverinsa ulkomuotoa, jonka silmiinpistävin piirre on valtaisa nenä. Sancho luulee suorastaan, että aseenkantaja saattaa olla jokin hirviö. Taistelu alkaa, mutta erinäisten yhteensatumusten vuoksi Peiliritari on valmistautumaton Don Q:n nopeaan rynnäkköön ja joutuu kuin joutuukin Don Q:n lyömäksi tuupertuen tajuttomana maahan. Nyt Don Q saattaa estämättä nostaa vastustajansa silmikon ja näkee yllätyksekseen, että tämä onkin hänen naapurinsa Simson Carrasco. Tai ei tietenkään Simon Carrasco vaan noitien tämän näköiseksi taikoma ritari! Don Q on jo työntämäisillään miekkansa tämän kurkkuun, kun Peiliritarin aseenkantaja puhkeaa anomaan armoa ja paljastaa oman henkilöllisyytensä. Sanchokin tunnistaa nyt naapurinsa, kun kaamea nenä on taskun kätköissä. Totuuden nimessä on sanottava, että jotain tällaista lukija jo osasi odottaakin. Mutta Don Q ei usko silmiään vaan vaatii tajuttomuudesta virkoavaa ritaria matkustamaan Dulcine Tobosolaisen luo kertomaan tästä Don Q:n uusimmasta urotyöstä. Simson Carrasco tunnustaa ja lupaa. Mikä yllättävintä,
Sancho tuntuu lopulta uskovan, että naapuri ei olekaan naapuri vaan
noidat ovat jälleen toimineet muuttaen Peiliritarin kandidaatti Simson
Carrascon näköiseksi.
Kirkkoherran suunnitelma paljastuuLukijalle selvitetään, että salajuonen jalo tarkoitus oli, että Simson olisi voittanut taistelun ja voittajan asettamana ehtona saanut Don Q:n suostumaan kotiinpaluuseen. Jotain tällaista lukija jo alkoi ehdon kuultuaan aavistaa, etenkin kun muisti, että Simson oli Don Q:n kotoa lähtiessään vaikuttanut salaperäiseltä! Toisin nyt kuitenkin kävi, taistelu päättyi yllättäen Don Q:n voittoon ja niinkuin kirjailija toteaa "..elleivät esteenä olisi olleet Don Quijoten eriskummalliset ajatukset hänen kuvitellessaan ettei kandidaatti ollut oikea kandidaatti, tämä ei olisi milloinkaan päässyt suorittamaan lisensiaattitutkintoa.."Kandidaatin "aseenkantaja", Tomte Cecial pohdiskelee, kumpi on hullumpi,
sekö joka on hullu siksi, ettei voi muuta olla vai se, joka on hullu
omasta vapaasta tahdostaan. Tämä vapaaehtoisesti hullu päättää
palata kotiin, mutta piesty ritari Simson jää hautomaan kostoa
samalla kun hän hakee välskärin, jonka hoivattavaksi Simson
pääsee.
Teologia vai runousVaeltava ritari ja hänen aseenkantajansa suuntaavat jälleen matkansa kohti Zaragozaa ja saavat matkaseuraksi samaan suuntaan matkustavan aatelismiehen.Kovin ajankohtaisilta tuntuvat Don Diego de Mirandan huolet. Poika on opiskelemassa, mutta ei keskity lainkaan hyödyllisiin, ammattiin valmistaviin opintoihin vaan haaskaa aikaansa turhanpäiväisyyteen:runouteen! Kuinka moni vanhempi tänä päivänä murehtii samaa:sen sijaan että usean vuoden opinnot johtaisivat valmistumiseen, opiskeleva nuori "kahmii kaikenlaisia hanttiaineita" ja valmistuminen viivästyy, vanhempien kukkaro kevenee ja opintolainan määrä kasvaa! Kovin modernilta kuulostaa myös Don Q:n neuvo: nuoren on opiskeltava sitä, mihin mieli vetää. Sillä tavoin opiskelusta koituu suurin hyöty. Itse kerronnan kannalta luvussa on herkullisia jaksoja. Don Q sanoo Sancholle:"Ajatellan nyt asiaa järkevästi.." ja lukija miettii, että mikään ei voisi olla kauempana näistä keskustelijoista. Don Q analysoi Simsonin osuuden mahdottomaksi, koska heille ei ole milloinkaan ollut minkäänlaista kaunaa välillään. Omien silmiensä todistukseen hän ei siis usko. Mitähän tästä tuumaisi Bertrand Russel, joka myös halusi asettaa aistien todistusvoiman kyseenalaiseksi! Kun vaeltajamme kohtaavat matkalaisen tiellä, todistelevat he tälle Rocinantensa siivoa luonnetta ja saavat näin matkaseuraa. Vieraalle Don Q selvittää, että hän vaeltaa jo kirjaan painettuna maailaman kaikkien tai ainakin useampien kansakuntien keskuudessa. "Minun historiaani on painettu kolmekymmentätuhatta kappaletta ja luultavaa on, että sitä tullaan painamaan kolmekymmentätuhatta kertaa tuhansia kappaleita,, ellei taivas sitä kiellä." Aikamoinen ennustaja! Vieras kiittelee etä on nyt olemassa todellisista ritaritöistä kertova teos, kun tähän asti ilmestyneet ovat ollet vailla totuuden häivää! Erityisesti minua ihastutti Don Q:n esitelmä runoudesta: " hento nuori neito, jota uutterasti koristavat, hienontavat ja kaunistavat monet muut neidot, nimittäin kaikki muut tieteet..... sen, joka hänet omistaa, tulee pitää hänet oikeissa rajoissaan eikä päästää häntä harhailemaan loukkaavissa satiireissa tai tunnottomissa soneteissa,..." Luku päättyy taas, kuten jatkokertomus, viitaukseen siitä,
että seuraavassa luvussa tapahtuu jotakin, mitä lukija ei voi
jättää lukematta!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20061018 (20061018) o AJK kotisivuCervantes o Webmaster