Pirjopäivi Pihlanto 
23 20061007 Dulcinean arvoitus ratkeaa

• Arvohistoriallinen keskustelu
• Löytyykö Dulcinea?
• Noiduttu Dulcinea
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

 

Arvohistoriallinen keskustelu

"Ylistetty olkoon Kaikkivaltias Allah" alkaa luku ilmoittaen näin kirjoittajan mukahenkilöllisyyden. Ylistys Allahille sopiikin hyvin aloittamaan tämän luvun, jossa Don Q luennoi Sancholle historian sankareista, yhtä lailla kristityistä kuin pakanoistakin. "Oi kateus, sinä lukemattomien onnettomuuksien juuri, sinä hyveiden syöpä" huudahtaa Don Q. Keskustelun jatkuessa toteaa Don Q, että halu saavuttaa kunniaa on erittäin voimakas vaikutin ja nimeää monia hyviä ominaisuuksia, joita ihmisten, mutta erityisesti vaeltavien ritareiden tulisi tavoitella. 

Minuun kuitenkin teki suuren vaikutuksen Sanchon analyysi itsestään "..Olen hiukan pahanilkinen ja että minussa on vähän veijarin vikaa, mutta kaiken sen peittää ja verhoaa yksinkertaisuuteni suuri viitta, joka on aina luonnollinen eikä koskaan tekemällä tehty..." 

Johtuneeko siitä, että on kuljettu jo niin pitkään näiden vaeltajien kanssa, mutta minusta tuntuu kuin Don Q alkaisi vasta tässä toisessa osassa saada persoonallisia piirteitä. Sanchon omakuva vastaa sitä kuvaa, jonka hänestä sain jo ensimmäisessä osassa. Sitävastoin Don Q jäi minusta lavastuksen kaltaiseksi, tosin koko ajan läsnä olevaksi ja tapahtumia selittäväksi, mutta epäpersoonalliseksi hahmoksi. Nyt toisessa osassa hänen repliikkinsä paljastavat temperamentikkaan, tarkkaan havainnoivan ja syvästi tuntevan ihmisen. Miten hän naljailikaan parturille, partavadin herralle, nuhteli sisarentytärtään, joka ei saanut pidetyksi järjestyksessä kahtatoista sukkapuikkoaankaan ja vastaa Sancon epäilyihin niin hyvin kuin osaa, hyvin vastaakin. 

Vaeltajien lähestyessä Tobosoa ritarimme valtaa suuri levottomuus hänen odottaessaan Dulcineansa tapaamista. Levottomuus valtaa myös Sanchon, mutta aivan toisesta syystä. 
 
 

Löytyykö Dulcinea?

Matkalaiset saapuvat Tobosoon puoliyön paikkeilla ja kyselevät Dulcineaa vastaantulijalta. Tämä sattuu olemaan vieras paikkakunnalla, mutta neuvoo kirkkoherran talolle. Sancholla on kiire saada herransa pois kaupungista selvitäkseen aikaisemmista valheistaan ja nyt näemme, minkälainen veijari Sancho todella on. 
 
 

Noiduttu Dulcinea

Sancho huomaa, että nyt olisi noidista apua ja hän esittelee kolme sattumalta näkemäänsa maalaistyttöä, joista yksikään ei vastaa Don Q:n haaveita, Dulcineana ja tämän kahtena hovineitona. Tähän saakka en ole tuntunut suurempaa myötätuntoa Don Q:ta kohtaan, sillä olen arvellut hänen itse asiassa elävän melko onnellisena harhojensa maailmassa, mutta hänen surunsa hänen huomatessaan noitien yhä vainoavan häntä, on sydäntä riipaiseva:" minä huomaan selvästi, että Onnetar, joka ei ole vielä saanut kyllikseen minua kiusata, on sulkenut kaikki tiet, joita pitkin voisi jotakin iloa tulla vaivaiseen sieluun, joka ruumiissani asuu." Kiintoisa yksityiskohta on, että Don Q kiinnittää huomiota noitien taitavuuteen, kun nämä pystyvät Dulcinean suloisen tuoksunkin muuttamaan karjanhoitajan lemuksi! 

Sancho ammentaa täysin rinnoin keksinnöstään kuvaillen hovineitojen viehkeyttä, ratsujen jaloutta ja jopa satulapeitteen rikasta kirjontaa. Senkin kelmi! 

Tämän epätyydyttävän Tobosossa käynnin jälkeen sankarit suuntaavat lisensiaatti Simsonin neuvoa noudattaen kohti Zaragozaa. 

Luin kesällä Olof Enckellin ja Åke Claessonin matkakirjan "Falska Trubadurer" vaellusretkestä 1930-luvun Espanjassa. Enckell kommentoi "hos Don Quijotes folk: medan andra folk skapat åt sig en skönhetens och dödsmärtans Isolde eller den romantiska oskuldens Gretchen eller en kulturens strålande Helena, så har spanjorerna med hela sin barnsliga själ hyllat sig till sin egen Dulcinea; det kan hända att han för den skull är värd att skrattas åt och det är inte uteslutat att han själv ler vid åsynen av sin älskades bild, men han är henne ridderligt trogen i alla öden".
 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!