Pirjopäivi Pihlanto 
21 Don Quijote toipilaana

• Don Quijote testissä
• Sancho tentissä
• Kertaus
• Palautetta
• Asko Korpela: Herra parrankaapija
• Lähetä palautetta!

 

Don Quijote testissä

Kirkkoherra ja parturi ovat ottaneet asiakseen seurata ritarimme toipumista ja kuukauden päästä kotiintulosta herrat saapuvat testaamaan potilaan järkeä. Ensin parannetaan maailmaa ihan herrasmiesten tapaan, mutta kun tulee kysymys turkkilaisten hätyyttämisestä, Don Q kertoo tietävänsä mikä pelastaisi valtakunnan ja majesteetin pulasta: tietenkin se, että kutsutaan kaikki vaeltavat ritarit aseisiin! 

Sisarentytär kuulee tätä keskustelua juuri sen verran, että mielipahakseen ymmärtää enonsa taas suunnittelevan vaeltavan ritarin tehtäviin ryhtymistä, minkä Don Q myöntääkin. 

Tässä kohdin parturi katsoo välttämättömäksi kertoa tarinan hullujen huoneeseen suljetusta lisensiaatista ja Don Q nimittelee parturia herra parrankaapijaksi ja partavadin herraksi antaessaan parturin ymmärtää, että hän on erinomaisen hyvin tajunnut, mitä parturi epähienolla tarinallaan tarkoitti. Don Q osoittaa olevansa ironian mestari antaessaan vielä kirkkoherralle luvan kysymyksiinsä "eihän ole hauskaa, jos omatunto vaivaa ihmistä pitkät ajat". 

Don Q käyttää muitakin nasevia sanontoja kuten "nojautuen totuuden hartioihin" ja "olisivat neidin saippuoineet". 
 
 

Sancho tentissä

Kun Sancho on onnistunut pääsemään läpi emännöitsijän ja sisarentyttären turvatarkastuksesta alkaa Don Q tenttiä Sancholta, mitä hänestä ja hänen urotöistään kylällä puhutaan. Sancho totuudenmukaisesti kertoo, että hänen herraansa pidetään kaikkkein suurimpana hulluna, Sanchoa samoin, mutta nämä tiedot eivät järkytä ritarimme mielenrauhaa. 

Sitävastoin Sanchon ilmoitus, että Bartolomeo Carrascon poika Simson on lopetettuaan Salamancassa opintonsa tullut kotiin ja tietää kaiken ritarimme ja hänen aseenkantajansa urotöistä, saa Don Q:n suuren kiihtymyksen valtaan ja niinpä Sancho lähtee paikalla noutamaan moista tietoniekkaa Don Q:n juttusille. 
 
 

Kertaus

Bartolomeo Carrascon poika Simson saapuu ja alkaa Don Q:n kyselyjen johdattamana kertoa, mitä hän on ritarimme ja tämän aseenkantajan seikkailuista kuullut. Sanchokin innostuu kyselemään ja Simson todeten "ettei tietäjä ole mitään jättänyt mustepulloonsa" kertoo, että myös Sancho on tarinassa saanut osansa. Ritariamme vähän harmittaa, että kirjaan on otettu kaikki hänen saamansa selkäsaunat, mutta tämän kohdan Sancho ymmärtää hyvin historiallisen totuuden vaatimaksi! 

Lyhyesti mainitaan kaikki ensimmäisen teoksen tapahtumat ja Don Q äityy kummastelemaan samaa mitä mekin tässä lukiessamme olemme kummastelleet:"...mikä sai kirjoittajan käyttämään siinä asiaan kuulumattomia novelleja ja kertomuksia" olisihan kirjoittajalla ollut tarpeeksi ainesta ritarin seikkailuissa. Don Q lausuu myös aidon totuuden: huvinäytelmän älykkäin hahmo on narri, sillä se, joka on olevinaan yksinkertainen, ei saa olla mikään narri. Luin juuri Shostakovitshin muistelmat ja hän kertoo venäläisessä kulttuurissa esiintyvästä jurodyvyistä, joka jossain tekstissä on suomennettu Jumalan hulluksi, ja johon hallitsija ei saa koskea. Ilmiö muistuttaa länsimaisten historiallisten hovien hovinarria, mutta sillä erolla, että vielä Stalinin aikaan Stalinin uskotiin säästäneen jotkut jurodyvyinä! 

Aikaisempien seikkailujen harmiton muisteleminen saa Sanchon kannalta ikävän käänteen, kun kandidaatti Simson väittää kertojan unohtaneen mainita, miten Sanchon aasi varastettiin ja myös sen mihin Sancho käytti erämaasta löytämänsä sata dukaattia. Kuullaksemme Sanchon selitykset meidän on siirryttävä seuraavaan lukuun! 
 
 

Palautetta 

Asko Korpela: Herra parrankaapija

Lähetä palautetta!