Onnistunut pelastautuminenRomaani on ketju toisiaan seuraavia kertomuksia, mutta vapautuneen orjan kertomus siitä, kuinka hän ja hänen seuralaisensa pääsivät pakenemaan turkkilaisten ja maurien hallitsemasta maasta on hyvin todentuntuinen aina sitä myöden, että kertoja selittää, mitä ovat tagarinot ja mudejarit! Pakoretken onnistumisessa on luopiolla merkittävä osuus, hän ostaa pakoaluksen, käy Zoraidan puutarhassa jututtamassa Zoraidan isää selvittääkseen sopivan ankkuripaikan ja hankkii miehistön pakoalukseen.Kaikki näyttää sujuvan suunnitelmien mukaisesti, mutta yllättäen pakolaiset joutuvatkin ottamaan Zoraidan isän mukaansa ja tästä aiheutuu tietenkin lisää mutkia matkaan. Zoraida on kuitenkin niin vahvasti sitoutunut toiveeseen päästä kristityksi, etteivät edes isän anelut tai uhkaukset saa häntä muuttamaan mieltään ja niin isä jätetään tuntemattomalle rannalle ja pakolaiset jatkavat matkaansa. Pakomatkaan on Zoraida varustautunut merkittävällä aarteella, mutta se pudotetaan meren syvyyksiin, kun ranskalainen, oletettavasti merirosvoalus, saavuttaa pakolaiset ja kahdella kanuunanlaukauksella tuhoaa pakolaisten veneen. Ryöstettyään seurueen putipuhtaaksi ranskalaiset kuitenkin antavat pakolaisten käyttöön veneen ja juomavetta ja päästävät nämä jatkamaan matkaansa. Espanjan rannikon läheisyys antaa pakolaisseurueelle voimia ja he soutavat tuntikausia kunnes pääsevät rantaan. Sanomalehdissä on tätä nykyä tuon tuostakin uutisia
Afrikasta saapuvista pakolaisista ja Kanarian saarille saapuneet pakolaiset
näyttävät tulleen melko pienillä aluksilla. Kun katsoo
karttaa, havaitsee, että välimatkat ovat todellakin melko lyhyitä,
melkein kalastusaluksen kokoisilla aluksilla pääsee Afrikasta
niin nopeasti, että matkalaisille ei ole varattu edes riittävästi
juomavettä. Don Q:n aikaiset merirosvotkin olivat inhimillisempiä
kuin ihmisiä tänä päivänä salakuljettavat
merenkävijät!
Sukulaiset kohtaavatPakolaiset rantautuvat, joutuvat ensin epäillyksi hyökkäystä aikovaksi maurijoukoksi, mutta ennen kuin veren vuodatus on alkanut, on yksi pakolaisista tuntenut puolustajista erään ratsumiehen enokseen ja pakolaiset otetaan ystävyydellä ja huolenpidolla koko kaupungin, Velez Malagan suojateiksi. Pakomatkan onnekkaasta lopusta kiitollisina lähtevät pelastuneet kirkkoon ja luopio Granadan kaupunkiin ilmoittautuakseen Pyhälle Inkvisitiolle päästäkseen jälleen kirkon helmaan. Meillä jälkipolven lukjoilla on niin synkeä kuvä Pyhästä Inkvisitiosta, ette emme usko luopion aivan helposti saavan luopumistaan anteeksi, mutta ehkä noitavainot ovat saaneet suhtautumisemme liiankin skeptiseksi, ehkä Pyhä Inkvisitio tuohon aikaan ja Espanjassa tunsi Uudesta Testamentista myös armon ja laupeuden.Vapautuneen orjan kertomus pakomatkasta saa myös kuulijoiden hyväksynnän ja grandin poika Don Fernando suvaitsee lausua kiitoksensa "esitystapa vastaa itse asian harvinaisuutta ja merkillisyyttä". Ja kun majataloon tulee uusi seurue, Intiaan (tarkoitettaneen Länsi-Intiaa)
Meksikon ylioikeuden ylituomariksi matkalla oleva herra seurueineen, käy
ennen pitää selväksi, että vapautuneen orjan veljistä
se, joka lähti opin tielle, on tämä ylituomari. Lisää
onnellisia jälleennäkemisiä ja saamme lisäksi kuulla,
että veljesten vanha isäkin on yhä elossa, toivoen vielä
näkevänsä soturin uralle lähteneen poikansa tai ainakin
kuulevansa tästä jotakin. Kun selviää, että kolmas
veljistä, se joka antautui kaupan alalle, on upporikkaana Perussa,
voimme jättää pelastuneen orjan luottavaisin mielin sukulaistensa
huomaan.
Muulinajajan Moment MusicalYlituomarilla on seurueessaan mukana tyttärensä ja hänen ihastuksensa kohde on korkea-arvoisen aatelismiehen poika, joka on muulinajajan asussa lähtenyt seuraamaan tyttöä. Mitenkään salaa tämä takaa-ajo ei tapahdu, sillä nuorukainen heläyttää tunteensa ilmoille niin kauniina lauluna, että sen kuulevat eivät muuta halua kuullakaan. Tosin nuorukaisen resitaali päättyy äkkiä, sillä hänen isänsä on lähettänyt etsintäpartion hänen peräänsä.Tällä välin on sankarimme Don Q, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi
vartioimaan linnana pitämäänsä majataloa, joutunut
majatalon omistajan tyttären ja palvelijattaren julman pilailun kohteeksi
ja roikkuu nyt, kun luku päättyy, kuin venytyskidutuksessa majatalon
ikkunaan solmitusta marhaminnasta niin lähellä maata, että
hän luulee ylettyvänsä maahan, mutta ei juuri ja juuri ylety,
mikä lisää sankarimme tuskaa. Hän on jo ehtinyt kirota
vähää älyään ja huonoa arvostelukykyään,
kun oli uskaltautunut uudelleen tähän linnaan, jossa hänelle
aikaisemminkin oli käynyt kurjasti.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20060823 (20060823) o Asko.Korpela@nbl.fi o WebmasterCervantes