Pirjopäivi Pihlanto 
15 Majatalossa sattuu ja tapahtuu

• Don Quijote viisaana
• Soturin kohtalosta
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

 

Don Quijote viisaana

Lempiväisten onnekasta jälleennäkemistä todistanut Sancho arvelee jälleen kerran hänelle luvatun omaisuuden lipuvan käsistään ja rientää hätääntyneenä kertomaan herralleen, mitä talossa on tapahtunut. Ritarimme kuittaa kuulemansa "jos muistat, että kaikki, mitä täällä tapahtui, oli pelkkää noituutta.." 

Samaan aikaan Don Fernandolle on kerrottu, mikä on seurueen matkan tarkoitus ja jalomielisyydessään Don F liittyy juoneen, jonka päämäärä on ritarimme tervehdyttäminen. Niinpä, kun Don Q puhuttelee Doroteaa "teidän korkeutenne on tuhoutunut", Dorotea vakuuttaa olevansa sama kuin ennenkin ja tämäkin kohtaus päättyy siihen, että ritari pääsee moittimaan aseenkantajaansa "sinä olet hölmö ja sillä hyvä." Tätä ennen Sancho lausuu sananparren, jolle ei ainakaan heti löydy suomalaista vastinetta "minulla on siinä asiassa osani samoin kuin kaikilla naapurin pojilla". 

Majataloon saapuu lisää matkustavaisia. Kun ei eletä farkkuaikaa, matkustajien asut kertovat heistä jotakin: toinen on kristitty, joka on hiljan palannut maurien maasta, toinen on maurilaisessa asussa oleva nainen. 

Kun tulijat ovat päässeet puheisiin seurueemme kanssa, käy ilmi, että mies on vapautunut orja ja nainen algerialainen, joka ei ymmärrä espanjaa, on ilmeisesti korkeasäätyinen ja halukas kääntymään kristinuskoon. 

Matkustavaiset kokoontuvat illalliselle, ja siellä Don Q aloittaa älykkään pohdiskelunsa siitä kumpi on arvokkaampaa, oppineen vai soturin työ: opillisen sivistyksen tarkoituksena on sijoittaa kohdalleen jakava oikeus, antaa jokaiselle mitä hänelle kuuluu ja pitää huolta siitä, että hyviä lakeja noudatetaan. Asetoimen päämääränä ja tarkoitusperänä on rauha, rauha on sodan todellinen päämäärä ja rauha on parasta mitä ihmiset voivat tässä elämässä tavoitella: Ilman asetointa eivät lait voi säilyä. Mikä enemmän maksaa, on suuremmassa arvossa. Soturin työ vaatii kaikkea, mitä oppineelta vaaditaan ja hän on koko ajan vaarassa menettää henkensä. 

Kaiken tämän järkevän pohdiskelun päätteeksi ritarimme päätyy valittamaan "noita helvetillisesti hävittäviä tykkejä" ja suremaan sitä, että luodit ja ruuti saattavat riistää häneltä tilaisuuden tehdä itsensä kuuluisaksi! 

Aterian päätyttyä vapautunutta orjaa pyydetään kertomaan tarinansa ja hän lupaa todenmukaisen kertomuksen, jonka kanssa eivät kenties voi kilpailla ne epätodelliset kertomukset, jotka sepitetään huolellisesti, harkitusti ja taiteellisesti. Lukija aavistaa, että nyt kuulemme kirjailijan omasta elämästä. 
 
 

Soturin kohtalosta

Don Q:n juuri lopetettua soturielämän ylistyksen vapautettu orja puolestaan kuvailee sen riskejä. Voihan soturi palvella Jumalaa ja kuningasta, mutta kaatunutta onnettomampi on eloon jäävän soturin osa, jos hänen armeijansa jää häviölle. Näin on käynyt kertojalle ja niinpä hän on joutunut kaleeriorjaksi. Keskellä kertomusta havaitsemme, miten pieni maailma onkaan vain johtuukohan kaikki siitä että majatalo on noiduttu, mutta kertoja kuulee, että hänen kaleeriorjatoverinsa, jonka onnistui karata, onkin majatalossa sattumoisin vierailevan korkea-arvoisen aatelismiehen Don Fernandon veli ja on kuin onkin onnistunut karkaamisyrityksessään, on onnekkaasti palanut kotiseudulleen ja viettää siellä leppoisia päiviä perheensä parissa. 3842
 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!