Pirjopäivi Pihlanto 
14 Noiduttu majatalo

• Miten selvittiin jättiläisestä
• Don Fernando on sittenkin kunnian mies
• Kaksi onnellista paria
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

 

Miten selvittiin jättiläisestä

Lukija on jännittyneenä ihmetellyt, miten jättilaisen surmaaminen onnistuu, mutta onneksi päädyttiin noiduttuun majataloon. Majatalon viinisäkit ovat tietenkin jättiläisen pään kokoisia ja kun ne katkaistaan, vertahan tai ainakin veren väristä nestettä niistä virtaa. Näin päästiin pälkähästä eikä Don Q menettänyt kasvojaan. Ennemmin tai myöhemmin asia tietenkin valkenee Sancholle, mutta kun majatalo on noiduttu, se on noiduttu! Ainoa huolen aihe jää majatalon isännälle, jota karvastelee vielä vaeltavan ritarin ja hänen aseenkantajansa edellinen, maksamatta jäänyt yöpyminen. 

Kun Sancholle on vakuutettu, että hänen palkintonsa on turvassa, päästään jatkamaan edellisessä luvussa kesken jäänyttä tarinaa. Niinkuin usein väliajan jälkeen ei tässäkään tarina enää pääse siivilleen, vaan mielettömän utelias Anselmo, tajuttuaan minkälaisen tapahtumaketjun oli pannut liikkeelle, vetäytyy maaseudun rauhaan aikoen kirjoittaa muistiin onnettomuutensa eri vaiheet ja hiljalleen nääntyy muistelmiensa ääreen. Yleensä muistelmien kirjoittajalla on paljon hyvää sanottavaa ainakin itsestään, jos ei välttämättä kanssakulkijoistaan. Anselmon tilanne on päinvastainen: hän ei oikein pääse moittimaan kurjasta kohtalostaan muita kuin itseään ja niin tämä terapiamuoto vie Anselmon hautaan. Luettuaan tarinan loppuun kirkkoherrakin päätyy arvostelemaan kertomusta, ei niinkään sen muodon, vaan sisällön vuoksi.!! 
 
 

Don Fernando on sittenkin kunnian mies

Tuskin on kertomus päättynyt, kun matkailijoille tarjoutuu muuta viihdettä tai ainakin vaihtelua: majataloon saapuu uusi, kummallinen seurue ja kun kaikki valeasut ja harsot on riisuttu, on majatalossa Cardenio, hänen ryöstetty morsiamensa Luscinda, naisenryöstäjä Don Fernando ja hänen melkein vihitty puolisonsa Dorotea. 

Tarvitaan Dorotean kaunopuheisuutta, jotta Don Fernandon parhaat puolet saadaan esiin. Kirjailija ei ilmeisestikään halua lopullisesti katkaista välejään korkea-arvoiseen aatelistoon, josta hänen lukijakuntansa varmaan suurelta osalta muodostuu, vaan hän antaa Don Fernandon havaita virheensä sekä Dorotean arvokkuuden ja arvon . Romantiikannälkäisten lukijoiden tyydytykseksi grandin poika hyväksyy epäsäätyisen liittonsa ja samalla vapautuu Luscinda Don Fernandon lähentelyistä ja pääsee Cardenionsa lluokse. Tässä kiinnittää huomiota se, että vaikka Don Fernando on selvästi syyllistynyt naisen ryöstöön, onhan Luscinda kaapattu luostarista, hän on grandin poikana niin kaiken arvostelun tavoittamattomissa että sen sijaan että olisivat syytelleet Don Fernandoa Luscinda ja Cardenio polvistuvat kyynelehtien garndin pojan jalkojen juureen ja kiittävät häntä onnestaan. 
 
 

Kaksi onnellista paria

Dorotean kertomus seikkailuistaan ja siitä, miten hänen seurueensa oli joutunut majataloon, pyöristää kahden onnellisen parin tarinan: näin he olivat "saapuneet tähän majataloon, mikä hänestä oli kuin pääsy taivaaseen, jossa kaikki maiset onnettomuudet loppuvat ja tulevat päätökseen." Onhan nyt kaikkien yhdyttävä Don Q:n ja Sanchon käsitykseen: jos tämä ei ole noiduttu majatalo, niin mikäs sitten. Toisille sen noituus tuo mielihyvää, toisille, niinkuin Don Q:lle mielipahaa, ainakin valtavan viinilaskun muodossa!
 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!