Pirjopäivi Pihlanto 
10 Hulluutta ritarien tapaan

• Hullu runoilija
• Sancho tapaa tuttuja
• Vaelluselämän houkuttelevuus
• Keskeneräisen tarinan päätös
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

 

Hullu runoilija

Don Q mietiskelee, kumpi hulluuden muoto olisi ansiokkaampi, Rolandin huimapäisyys vaiko Amadiin alakuloisuus. Hän päätyy Amadiin tapaan ja ihmeeksemme havaitsemme, että Amadiin tapa tulla hulluksi synnyttää runoilijan, tosin säkeet puiden kuoreen ja hiekkaan kirjoitettuina olivat alttiina katoamiselle.Oli sentään jokin säe säästynyt ja löytäjiä huvitti erityisesti Dulcinean määritelmä "Toboson Dulcinea". Tosin kaltaiseni myöhempi lukija ei tajua, mikä tässä on niin huvittavaa! 
 
 

Sancho tapaa tuttuja

Kotikylän intelligentsia, pappi ja parturi yhyttävät Sanchon ja saavat tältä kuulla Don Q:n tuoreimmat edesottamukset. Heillä on nyt tilaisuus havaita, että ritarikirjaston hävittäminen ei ole parantanut Don Q:ta tämän päähänpinttymästä vaan ritarielämä on täydessä käynnissä ja aseenkantajakin on vakuuttunut ritarielämän tuottoisuudesta. Tosin Sancho nyt tuntee huolta siitä, että hänen isännästään ei tulisikaan keisaria vaan arkkipiispa. Huoli on ymmärrettävä: arkkipiispan aseenkantaja ei saa olla naimisissa ja lisäksi hänen tulisi osata lukea. Nämä edellytykset olisivat Sancholle liikaa! 
 
 

Vaelluselämän houkuttelevuus

Parturi ja kirkkoherra eivät ole vieläkään luopuneet ajatuksestaan parantaa Don Q vai olisiko niin, että vaeltavan ritarin elämä alkaa jo houkutella heitäkin! He näet keksivät pukeutua vaeltavaksi neidiksi ja tämän aseenkantajaksi. Don Q saisi sitten pelastaa tämän vaeltavan neidin ahdingosta. Vaikea on enää pitää tätäkään paria täyspäisenä! 
 
 

Keskeneräisen tarinan päätös

Tuumasta toimeen. Parturi pukeutuu neidiksi, kirkkoherra aseenkantajaksi ja Sanchokin saa välillä nauraa muille! Kun vaeltajat ovat saapuneet eräänä kuumana päivänä elokuussa kello kolmen aikaan kallioiden ja puiden siimekseen he kuulevat hienosti sivistyneen henkilön laulua! Laulaja on Cardenio, joka saa nyt kertoa tarinansa loppuun . Eipä ihme, että Cardenio on hulluuskohtauksissaan vannonut vihaansa Fernandoa kohtaan. Kuulemme, että Fernando on mitä katalimmalla tavalla vietellyt Cardenion suuren rakkauden kohteen. Cardenio kertoo hyvin avoimesti itsestään: "Sittemmin olen tosiaankin havainnut, ettei järkeni ole aivan terve." Hän toteaa jättäneensä kohtalonsa taivaan huomaan, koska häneltä puuttuu sekä rohkeutta että voimia pelastaakseen ruumiinsa siitä surkeudesta, johon on sen saattanut!
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!