Pirjopäivi Pihlanto 
08 Lisää ritareita

Cervantes: Don Quijote
  • Rikoksia ja rangaistuksia
  • Saako Sancho pitää kultadukaatit
  • Palautetta
  • Lähetä palautetta!

  •  

    Rikoksia ja rangaistuksia

    Kirjailija vaihtaa taas näkökulmaa ja arvioi Cide Hamete Benegelin kertomusta erittäin tärkeäksi, ylevähenkiseksi, seikkaperäiseksi, viehättäväksi ja kauniisti kuvailluksi historiaksi! 

    Gustave Dore on kuvittanut käytössäni olevan version ja tällä kohdin kuvan ja tekstin ristiriita pakottaa lukijan nauramaan ääneen: kuvassa mitä synkin joukko raahustaa eteenpäin raskaisssa kahleissa ja kirjailija käyttää kielikuvaa:" kiinnitetty toisiinsa pitkällä rautaketjulla kuin rukousnauhan helmet.." 

    Jakso on värikäs kuvaus ajan rangaistuskäytännöistä: kaleereille on saanut tuomion liinavaatevaras, parittaja, Naisten kanssa "lystäilijä" ja laulaja! Laulaminen merkitsee vielä tänäkin päivänä melkein samaa, tässä tunnustamista kidutettaessa, nykyisin kai lähinnä rikostovereiden paljastamista kuulusteluissa! Tänä päivänä, kun eduskunta keskustelee seksin ostamisen ja myymisen kriminalisoinnista on kiinnostavaa havaita, että Don Q:n aikaan parittaminen vei kaleereille! Tosin tämän parittajan syntilistaan liittyi myös taikominen. 

    Joukossa on ammattirikollinen, Pasamonte tai Parapilla, joka on erittäin tiukasti kahlehdittu ja joka vaatii, että hänestä ei käytetä häntä alentavaa nimeä, joka vanginvartijan mukaan kuvaa erinomaisesti miehen rikosten laatua. Pasamonte on kirjoittanut vankilassa omaelämäkerran ja kantaa nyt huolta siitä, että joku muu kuin hän saa nauttia kirjan myyntitulot, jotka oletettavasti ovat huimat! Tietenkään kirja ei voi vielä olla aivan valmis, kun mies vielä elää, kuten hän nokkavasti toteaa, ja tietää, että "Espanjan kaleereilla on hyvää aikaa enemmän kuin tarpeeksi". 

    Tapahtumat noudattavat teoksen ja Don Q:n logiikkaa ja tietenkin Don Q mukiloi vanginvartijan ja vapauttaa vangit pyytäen palkinnokseen vain sitä, että vapautetut käyvät kertomassa ritarimme urotyöstä ihanalle Dulcinealle. 

    Taparikollinen Pasamonte tietää hyvin, miten vankikarkurin tulee menetellä eikä se toimintatapa muistuta lainkaan Don Q:n vaatimusta. Pasamonte ehdottaa että neiti Dulcinea Tobosolaiselle suoritettava rasite ja tievero vaihdetaan määrättyyn lukuun avemaria- ja credorukouksia, mikä itse asiassa vaikuttaa melko hyvältä ehdotukselta näin ulkopuolisenkin korvissa. Erityisesti, kun ajattelee ritarimme vetoa hänelle kohtalokkaisiin mittelöihin jokin määrä avemaria- ja credorukouksia voisi varjella häntä pahimmalta! Vankilauman vapauttaminen päättyy siihen, että Sanchon viitta varastettan, Don Q mukiloidaan ja häneltä viedään nuttu! 
     
     

    Saako Sancho pitää kultadukaatit

    Don Q tuumailee, että hyvän tekeminen kunnottomille on veden kaatamista mereen ja pahoittelee, ettei uskonut Sanchoa. Vaellus jatkuu vuoristoon ja uupuneiden matkalaisten vihdoin nukkuessa edellisestä luvusta tuttu Pasamonte, sattumoisin samoilla seuduilla, varastaa Sanchon aasin. 

    Tilanne alkaa näyttää aivan toivottomalta, mutta matkalaiset sattuvat löytämään satulatyynyn ja matkalaukun, josta löytyy hienoja paitoja ja kultadukaatteja. Don Q katsoo, että dukaatit kuuluvat Sancholle, jolleivät he satu löytämään niiden oikeaa omistajaa. Sanchon mielestä dukaattien omistajaa on turha etsiä, löytäjä voi pitää dukaatit hyvällä omallatunnolla ja jos ne on kulutettu, kun oikea omistaja löytyy asialle ei enää voi mitään, koska dukaatit on kulutettu hyvässä uskossa. Aikamoinen asianajaja tämä Sancho! 

    Don Q ja Sancho kohtaavat vuohipaimenen, joka kertoo, että vuorilla vaeltelee oppinut mies, jonka matkalaukku on. Välillä mies on lauhkea kuin lammas ja välillä hurja kuin raateleva tiikeri. Paimenet olivat saaneet selville sen verran, että vaeltajan vihollinen on nimeltään Fernando. Ja kuinka ollakaan, tämä vuorikauriin lailla kallioilla hyppelevä hahmo onkin jo lähestymässä sankareitamme. Don Q havaitsee tulijan varusteista, niin repaleiset ja kurjassa jamassa ne ovatkin, ettei tulija voi olla mikään halpa-arvoinen henkilö, olihan hänen nahkanuttunsa tehty ambran tuoksuisesta nahasta! Tulija antautuu syleiltäväksi ja saa kirjailijalta nimen Surkean Hahmon Räivä. 

    Luku päättyy taas niin, että väkisinkin kurkistaa seuraavalle sivulle nähdäkseen, mikä on Räivän tarina.
     
     

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirjopäivi Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Pihlanto Pirjopäivi 20060621 (20060621) o  Asko.Korpela@nbl.fi o WebmasterCervantes