Pirjopäivi Pihlanto 
07 Haaveiden elvyttämät

• Veden partaalla
• Lisää myllyjä
• Messinkinen parranajovati
• Uljas tulevaisuus haaveissa
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

 

Veden partaalla

Sankarimme jäivät hirvittävän janon valtaan ja nyt jo kuullaan veden pauhua. Ja salaperäistä raudan ja ketjujen helskettä. Yksinäisyys, paikka, pimeys, veden kohina, lehtien kahina, kaikki nämä herättivät pelkoa ja kauhua. Niin, eivät tietenkään Don Q:ssa, joka julistaa tehtäväkseen uuden kultakauden perustamisen. Oikeat ritarit herätetään eloon ja joukko vähemmän jaloja ritareita saatetaan unhoon, arvelen, että kyseessä on kirjailijan omalta ajalta tuttuja sankareita. 

Sancho saa määräyksen odottaa kolme päivää, kun hänen isäntänsä tekee selvää pimeydessä jyskyvistä hirmuista, mutta Sancho ei ole lainkaan valmis tähän komennukseen. Hän väittelee isäntänsä kanssa ja surkuttelee itseään, kun lähti matkalle päästäkseen parempiin oloihin ja aivan päinvastoin näyttää käyvän:" ahneus pussin puhkaisee"- sananparsi tunnetaan meillä vähän toisessa muodossa. Sancho ei pelkästään tyydy väittelemään, vaan suorastaan estää ritarin lähdön sitomalla Rocinanten jalat yhteen-lupaapa vielä huvittaa isäntäänsä kertomuksella. 

Sanchon kertomus muistuttaa niitä lasten parissa kerrottuja juttuja, joissa kuulija saadaan tavalla tai toisella "narutetuksi". Don Q tosin arvostelee kerrontatapaa ja tarinan päätyttyä moittii sitä tarinaksi, jota kukaan ei olisi voinut keksiä! 
 
 

Lisää myllyjä

Aamun valjetessa ritari pääsee matkaan, kun Rocinanten jalat vapautetaan. Sancho on tehnyt tarpeensa niin lähellä isäntäänsä, että hajut ovat paljastaneet Sanchon epäkunnioittavan käytöksen ja ritari antaakin uudet käytösohjeet, aseenkantajan ei ylipäätään kuulu koko ajan puhua pajattaa. Ennenkuin ritari lähtee hyökkäykseen kohti tuntematonta hirmua hän vielä kertoo turvanneensa testamentissaan Sanchon palkkion, jos hän ei palaisi seikkailustaan. 

Tästä liikuttuneena Sancho päättää nujertaa pelkonsa ja lähteä isännän mukaan. Hirmut paljastuvat virrassa kolisevaksi kuudeksi vanutusmyllyksi. Kiintoisaa on, ettei ritarimme erehdy luulemaan näitä jättiläisiksi, mutta Sanchon ollessa tukehtumaisillaan hilpeyteensä asian laidan paljastuttua ritari kyllä vakuuttaa, että jos Sancho muuttaisi myllyt kuudeksi jättiläiseksi, hän ei empisi hyökätä niiden kimppuun. 

Sancho kysyy vielä, eikö kova pelkomme ollut naurettava ja tehdäkseen ritarille mieliksi todistelee että ritarihan ei pelkää- hän puhuikin vain omasta pelostaan. Don Q myöntää, että se mitä heille tapahtui, on naurettavaa, mutta että ei sitä pidä muille kertoa! 
 
 

Messinkinen parranajovati

Harhat päsevät jälleen vallalle ja naapurikylän parturin messinkinen parranajovati muuttuu Mambrinon kypäräksi, mikä ritarin on välttämättä saatava. Parturi on viisas mies ja jättää taistelutta vatinsa kipaisten kiireen kaupalla karkuun. Aseenkantajakin toivoo jotakin hyötyvänsä tästä helposta saaliista ja havittelee parturin aasia vaihtaakseen omansa siihen, mutta ritarilait estävät sen:"Ritarilait ovat totisesti ahtaat", mutta sen verran ne venyvät, että aseenkantajan aasi saa ainakin uudet valjaat. 
 
 

Uljas tulevaisuus haaveissa

Luku paljastaa niin ritarin kuin aseenkantajankin melkoisiksi haaveilijoiksi, jotka kilvan kehräävät kertomuksellaan uljasta tulevaisuutta sekä ritarille että hänen aseenkantajalleen. Sancho kertoo, että hänen vatsassaan on pilaantunut ainakin neljä hyvää ajatusta sen jälkeen kun hänelle annettin vaitiolokäsky. Ajatus joka on pyörinyt Sanchon mielessä on, että kun he kuljeksivat syrjäisillä teillä, heidän urotöistään ei ole kukaan kertomassa, eikä sillä tavoin maine kasva. Don Q myöntää, että Sanchon ajatuksessa on vinha perä. 

Sancho haaveilee kreivin arvosta ja kun isäntä huomauttaa hänen epäsiististä parrastaan, Sancho tuumaa palkkaavansa kreivinä oman parturin, joka kulkee aina hänen jäljessään "kuin tallimestari". Suurta henkistä joustavuutta osoittaen Don Q myöntää, etteivät kaikki tavat ole kerralla syntyneet, voihan Sanchokin aloittaa jonkin tavan! 

Don Q:n lukujen otsikoita lukiessa tulee mieleen, että nykypäivän mainostekstien laatijat ovat paljossa kiitollisuudenvelassa Cervantesille. Otsikkotekstit antavat suurenmoisen kuvan siitä, mitä tulee tapahtumaan ja lukija huomaa taas menneensä lankaan:"Ai, noinko siinä kävikin", mutta aivan perättömiä nämä kuvaukset eivät kuitenkaan ole. 
 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!