Pirjopäivi Pihlanto 
03 Jättiläisiä ja noitia

• Tuulimyllyt - nyt jo!
• Kertojan näkökulma vaihtuu
• Sanchon saari on yhä etäällä
• Muinaisten aikojen ihanuus
• Palautetta
• Asko Korpela: Pyhä Pentti
• Lähetä palautetta!

 

Tuulimyllyt - nyt jo!

Kaltaiselleni uusiutuvien energialähteiden kannattajalle Don Q:n tavoittama näky , 40 tuulimyllyä, olisi ollut mieltä virkistävä ja omaatuntoa rauhoittava näky, mutta Don Q:lle se oli vastustamaton haaste ja hän syöksyi peitsi sojossa tuulimyllyjen kimppuun. 

Jälleen käsittämätönta henkistä notkeutta osoittaen Don Q toteaa tuulimyllyjen kolhimana, että viisas Frestón, hänen kirjastonsa anastaja, on nyt muuttanut jättiläiset myllyiksi riistääkseen sankariltamme jättiläisten voittamisen kunnian! 

Onkohon suurin osa kirjan lukemisen aloittanut ajatellut, että samanlaista satuilua varmaan on loputkin teoksesta ja lopettanut tähän. Kaikkihan tietävät Don Q:n tuulimyllyt mutta muuta ei sitten tulekaan mieleen! 

"Täällä, veikkoseni, voimme työntää käsivartemme kyynärpäitä myöten siihen, mitä mainitaan seikkailujen nimellä", toteaa Don Q, kun pari saapuu Lápice-solaan. Kiinnostava repliikki, joka on saanut lukuisia jäljittelijöitä , taitaapa herra ja ylhäisyys TJA Heikkilä käyttää myös jotain saman tapaista huomautusta sotkeutuessaan väliamerikkalaisiin valtataisteluihin. 

Ja kuinkas sitten kävikään! Tuskin olivat seikkailijamme päässeet solasta, kun joutuivat jo kyynärpäitä myöten seikkailuun, seikkailu suorastaan törmäsi heihin! Kuten Sancho totesi:" Tästä koituu pahempi juttu kuin tuulimyllyistä", kun hänen isäntänsä näkee benediktiinimunkit noitina ja hyökkää näiden kimppuun. Hengissä munkit kuitenkin selviytyivät ja jatkoivat matkaansa "tehden ristinmerkkejä niin uutterasti kuin piru olisi ollut heidän niskassaan". Jokin kerronnassa panee aavistelemaan, että nämä mustakaapuiset miehet eivät ole kertojan(kaan) suuresti arvostamia hengellisen säädyn edustajia. 

Harvoin on lukiessaan pakko nauraa ääneen, mutta tässä kohdin ei voi pysyä vakavana. Erityisesti Don Q:n vaatimus että matkustavat naiset palaisivat Tobosoon, josta juuri ovat lähteneet ja veisivät tervehdyksen Dulcinealle, on totisesti absurdin huumorin varhainen ilmentymä ! 
 
 

Kertojan näkökulma vaihtuu

Tässäkin kohdin kirja herättää hämmästystä. Nykyisinhän kertojan näkökulman vaihtaminen on varsin tavanomainen tyylikeino, mutta että sen tapaa jo tässä "romaanien romaanissa"! Lukijaa johdatellaan kauppakujien sokeloihin, joista aivan käsittämättömien onnenpotkujen seurauksena löytyy teos Don Q:n seikkailuista. Näin kertoja kertoo meille lukemastaan teoksesta! 
 
 

Sanchon saari on yhä etäällä

Don Q huomauttaa aseenkantajalleen, ettei vielä ole päästy lähellekään sitä tilannetta, että Sanchosta olisi tulossa saaren valtias, hänen herransa vain on ajautunut tienhaaraseikkailuun, jossa on menettänyt korvan ja saanut päänkuoreen kolhuja. Sancho tunnustaa, ettei ole lukenut ainoatakaan kirjaa, koska ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta antaa auliisti tunnustusta isäntänsä uhkarohkeudesta. Aseenkantajan ja ritarin keskustelusta sukeutuu jälleen absurdeja juonteita, kun Don Q kehuu valmistavansa sellaisen rohdon, jolla Sancho voi aivan vaivatta panna isäntänsä kokoon, kun hänet on taistelussa sivallettu keskeltä poikki, kuten monasti sattuu! Nyt Sancholle on jo luvassa Tanskan tai Sobradisen kuningaskunnat, joiden etuna on se, että sijaitsevat mantereella. 
 
 

Muinaisten aikojen ihanuus

Seikkailijamme kohtaavat vuohipaimenia, jotka tarjoavat vieraanvaraisesti ruokaa ja juomaa, kuuntelevatpa vielä kärsivällisesti, kun Don Q pitää juhlapuhetta kulta-ajoista, jolloin ihmisille olivat tuntemattomia sanat sinun ja minun, jolloin luonto pyytämättä tarjosi sitä, mitä ihminen tarvitsi ravinnokseen, jolloin vallitsi sula rauha, paimenneidot koristautuivat vain takiaisen ja muratin vihreisiin lehtiin eikä mielivallan laki ollut vielä saanut sijaa tuomarin mielessä, koska silloin ei ollut mitään eikä ketään tuomittavaa. 

Vuohipaimenten vieraanvaraisuus ei rajoittunut vain aineelliseen hyvään, vaan ulottui myös musiikkivihhteeseen! Kovasti rakastunut nuori mies oli tulossa vuohipaimenten luokse viulunsa kanssa. Ja niin kävi, että Don Q ja hänen aseenkantajansa saivat kuulla 17 säkeistöisen lemmenlaulun. Don Q olisi vielä kuunnellut lisääkin, mutta Sancho vaati päästä nukkumaan ja kantoi huolta siitä, että pitkän työpäivän rasittamat vuohipaimenetkin saisivat levätä. Vuohipaimenten taidot ovat moninaiset.: eräs heistä valmisti vielä lääkkeen Don Q:n korvan parantamiseksi. Kertoja on siinä käsityksessä, että muuta lääkettä tämän puoliksi silpoutuneen korvan parantamiseksi ei tarvittu. 

Ritarin elämään kuuluvat koettelemukset: Don Q ei juurikaan valitellut vaivojaan, hänen käsittääkseen ritarin ei kuulu syödä, juoda tai nukkua, niistä tehtävistä sai aseenkantaja pitää huolen.
 
 

Palautetta 

Asko Korpela: Pyhä Pentti

Lähetä palautetta!