Ritarin ensimmäinen hyvä työKuten niin usein olemme joutuneet havaitsemaan, eivät parhaatkaan aikomukset aina tuota suotuisia seurauksia. Tuore ritari tapaa matkalla talonpojan, joka julmasti pieksee paimenpoikaansa ja arvelee velvollisuudekseen ritarina taistella pahaa vastaan. Don Q:n hyvää tarkoittavasta interventiosta on seurauksena entistä voimallisempi paimenpojan selkäsauna, kun ritari uskoo talonpojan vakuutukseen jättää poika rauhaan. Syvää ihmisluonnon tuntemusta osoittava kohtaus: epärealistiset idealistit saavat usein enemmän vahinkoa aikaan kuin omaa etuaan varjelevat kyynikot.Ritariksi varustautuminenMajatalon isäntä oli, paitsi suorittanut ritariksi lyömisen, antanut käytännön neuvoja ritarielämää varten. Näitä Don Quijota yrittää noudattaa tunnontarkasti ja täydellä tarmolla. Mieleen tulevat tämän päivän travellerit, jotka hylkäävät suhteellisen mukavat kotiolot voidakseen nukkua torakoiden kanssa Goalla savimajan maalattialla. Don Quijote oli aivan valmis kaikkiin hankaluuksiin, jopa siinä määrin, ettei ollut varustanut mukaansa edes rahaa. Niinpä hän kunnon travellerin tavoin palaa "kotipesään" täydentämään varusteitaan ja suunnittelemaan seuraavaa retkeä. Tämä ihmeellinen tarun ja toden välissä kulkija osaa kuitenkin valita itselleen kunnollisen aseenkantajan!Ennenkuin ritarimme kuitenkaan pääsee varusvarastoonsa hän
joutuu ensimmäiseen tosikoitokseen ritarina ja raahautuu erinäisten
kahakoiden jälkeen henkitoreissaan kotiin
KirjarovioSen sijaan, että tämä teos syöksisi nykypäivän lukijan aivan outoon ja etäiseen maailmaan se tuokin eteemme kovin tutunomaisia tilanteita. Ei liene kovin montaa kuukautta siitä, kun lehdistä sai lukea, miten lähi-idässä poltettiin vahingollisiksi arvioituja teoksia ja kautta Euroopan kirjoitetun historian kirjaroviot ovat roihuneet milloin minkäkin oppisuunnan vaatimuksesta. Don Q:n tapauksessa hyvää tarkoittavat naapurit arvelevat ritariromaanien hävittämisen saavan hidalgomme järkiinsä ja paikkakunnan älymystö, parturi ja kirkkoherra, alkavat kirjallisen puhdistustyönsä. Välillä parturi löytää vahingollisten teosten joukosta kirjan, jota kumpikaan sensoreista ei tunne ja päätetään varastoida teos toistaiseksi parturin luokse, välillä kirkkoherra, lisensiaatti, tunnistaa kirjailijan tutukseen ja pelastaa arvoteoksen tulelta.Kohtaus muistuttaa arkista komeron siivousta: olen päättänyt heittää kaiken tarpeettoman pois ja huomaankin urakan päättyessä että jostain syystä hävitykseltä on taas säästynyt isoisän yöpaita, äidin virkkaama pöytäliina, koulutovereiden kirjeet ja kymmenet muut tarpeettomat esineet, joista tunnesyistä ei voi luopua. Ja hävitettävien kasa on hävettävän vaatimaton! Kirjailijanimet ovat vieraita, joten ei voi olla aivan varma, olivatko
parturin ja kirkkoherran pelastamat teokset arvoteoksia, mutta väkisinkin
alkaa epäillä, että kirjailija itse ei ole niitä pitänyt
kovinkaan suuressa arvossa, irvaileepahan vain sillä havainnollaan,
että tutun tai tutuntutun teokset ovat tietenkin loistavia ja tuntemattoman
tekijän aikaansaannokset pelkkää roskaa. Tuttu ilmiö
kaikilta aikakausilta: kirjallisen piirin ulkopuolelta tuleva kirjailija
saa tehdä töitä kuin Päätalo saavuttaakseen kirjailijana
arvostetun aseman kriitikkojen ja toisten kirjailijoiden silmissä,
vaikka lukijat olisivat hänet ottaneet omakseen jo ensimmäisestä
teoksesta alkaen.
Aseenkantajan työsopimusKäsittämättömän ovelasti Don Q houkuttelee itselleen aseenkantajaa luvaten ehdokkaalle oman saaren tai jonkin muun alueen hallittavaksi, kunhan nyt ensin päästään matkaan tekemään urotekoja ja valloituksia. Aseenkantajakandidaatti Sancho on varma, että hän siinä kuin joku muukin mainiosti sopisi vähän suuremmankin saaren hallitsijaksi ja niin "työsopimus" syntyy. Lähtö ei tuota ritarillemme mitään vaikeuksia, kun hänen aarteensa, ritariromaanit on tuhottu ja kirjastokin muurattu umpeen!Aseenkantajalla piti ehdottomasti olla haarapussi ja ritarilla rahoja
ja paitoja. Hiukan Don Q:ea epäilytti, kun kävi ilmi, että
Sanchon ratsu on aasi. Mutta samalla suurpiirteisyydellä kuin Don
Q oli suhtautunut ritariksi lyömisjuhlallisuuksiiin tai oikeammin
niiden puutteisiin hän päätti sopeutua myös Sanchon
aasiin ja niin päästiin yöhämärällä
matkaan, salaa, hyvästejä jättämättä.
|
||
Palautettaasta manner: Samaa mietin
|
||
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20060511 (20060511) o Asko.Korpela@nbl.fi o Webmaster http://www.askokorpela.fi/lukupiiri/Cervantes/Cervantes.htm">Cervantes