Virallinen todistus Quijoten ja Sanchon henkilöllisyydestäViimeistä viedään. Sankareiden kotimatkalla ei satu mitään varsinaisesti uudenlaista seikkailua. Sancho piiskaa selkänsä sijasta puita ja tienaa rahaa - ja Dulcinea tulee pelastetuksi, kuten ritari vakaasti uskoo. Kohdataan aatelismies, jonka nimi oli vilahtanut parjatussa Quijote-kirjan väärennöksessä. Mies väittää tavanneensa Quijoten ja Sanchon, mutta ei kuitenkaan tunne sankareitamme. Väärinkäsitys oikaistaan sopuisasti - Quijote vaatii ja saa kylänvoudilta virallisen todistuksen siitä, että hän ja Sancho eivät ole kirjassa esiintyneitä veijareita. Aatelismiehen ei tarvitse ryhtyä Sanchon ehdottamaan "pieneen kokeeseen" eli lähtemään hänen mukaansa vaikka yhdeksi vuodeksi nähdäkseen, miten sananlaskuja putoilee häneltä joka askeleella. Sananlaskut nimittäin sinkoilevat Sanchon suusta nytkin ja aatelismies ihastelee, että tämä on aivan toista kuin vale-Sancho. Keitä tämä aatelismies oli itse asiassa tavannut? Oliko hän mahdollisesti väärennöksen kirjoittaja? Sepitetty väärennös ja aatelismiehen todistama todellisuus (tai valhe) kietoutuvat ovelasti toisiinsa.Ritarin ja ex-käskynhaltijan kotiinpaluuKotiinpaluu ei ole mitenkään erityisen kohottava tapahtuma. Quijote on löytävinään Dulcinean kannalta huonoja enteitä jopa pikkupoikien kinastelusta. Sancholta löytyy tähänkin sanonta, jonka hän on kuullut Quijotelta: kristityt, jotka enteistä välittävät, ovat hölmöjä. Sancho lohduttaa tappion kärsinyttä ritaria sanomalla, että itsensä voittaminen kuuluu olevan voitoista suurin. "Jätä nuo typeryydet", vaatii Quijote ja ryhtyy suunnittelemaan viisaampaa eli paimenidylliä. - Olin odottanut, että rouva Panza olisi riehaantunut käskynhaltijan viran johdosta tuhlailuun ja isotteluun, mutta ei. Hän vain ihmettelee, että Sanchon asu ei vastaa hänen virka-asemaansa. Aina ei ole lihaa, vaikka on lihakoukkuja, kuittaa Sancho - rahaa hänellä on kuitenkin mukanaan, mikä lievittää pettymystä. Kirkkoherra ja Simson Carrasco innostuvat ihme kyllä paimenhommista, toisin kuin Quijoten taloudenhoitaja ja sisarentytär. Quijoten keksimät paimennimet huvittavat kirkkoherraa ja Simsonia. Ritari suunnittelee eläinten hankkimista - täytyyhän paimenilla olla paimennettavaa lemmentuskaa tihkuvien sonettien väsäämisen lomassa.Mieli paranee, mutta ruumis eiKohtalo puuttuu kuitenkin peliin. Quijote sairastuu. Ilmeisesti fyysisen sairauden taustalla on masentuneisuus. Quijote ottaa kirkkoherralta viimeisen voitelun ja tekee testamenttinsa. Sancho saa rahat, jotka ovat jääneet hänen haltuunsa ja sisarentytär perii muun omaisuuden. Herättyään seitsemän tunnin unesta Quijote huomaa parantuneensa hulluudestaan. Miten se nyt näin helposti tapahtui? Joka tapauksessa entinen ritarimme ei ole enää Don Quijote, vaan Alonso Quijano Hyvä. Hän vihaa nyt ritariromaaneja siinä määrin, että testamentin mukaan sisarentytär menettää perintönsä, jos menee naimisiin vaeltaviin ritareihin uskovan kanssa. Quijote pyytää anteeksi Sancholta, että hän vei tämänkin mukaan omiin harhoihinsa. Sancho ei välitä tästä - hän vain valvoo kuolevan pääpuolessa. Uskollinen palvelija.Loppu on antikliimaksiCervantesin pitää tappaa sankarinsa, että plagiaattori ei pääse jatkamaan tihutyötään. Hän nähtävästi uskoi, että lukijat eivät hyväksyisi Quijoten uusia seikkailuja, kun tämä on tässä niteessä kuollut. Tulee mieleen tarina eräästä matkakirjasta vuosikymmenien takaa: jossakin Etelä-Amerikan valtiossa pienellä paikkakunnalla esitettiin lännenelokuvaa, jossa esiintyi Gary Cooper. Heti filmin alettua katsojat puhkesivat protestihuutoihin, sillä Cooper oli saanut surmansa aikaisemmin nähdyssä filmissä. - Teoksen viimeiset sivut on uhrattu "laittoman" toisen niteen märehtimiseen. Kova paikka se tuntuu olleen Cervantesille, kun hän ei vain päässyt siitä eroon. Mikään loistava huipentuma tämä teoksen loppu ei ole, pikemminkin antikliimaksi. Pitääpä Cervantesin vielä alleviivata, että koko homman tarkoitus oli ritariromaanien vastustaminen. Olisi siihen vähempikin sivumäärä riittänyt - näyttää tehtävän toteutus eskaloituneen.Kaksi elävän tuntuista persoonallisuuttaJoka tapauksessa saimme tutustua kahteen elävän tuntuiseen persoonallisuuteen, joista varsinkin Sancho on oikea mestariluomus - tyhmyyden ja viisauden huvittava sekoitus. On Quijotessakin uskomattoman harhaisuuden vastapainona mielenkiintoisia piirteitä: viisaita puheita ja toisinaan tiuskiva, toisinaan sentään ystävällinenkin suhtautuminen uskolliseen palvelijaan ja muihin kanssaihmisiin.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Lukemalla Pekan jutut...
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070312 (20070228) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster