Sancho nukkuuQuijote valvoo ja murehtii sekä riimittelee, mutta Sancho sen kun nukkuu. Ritari herättää aseenkantajansa ja sanoo hyvän tavan vaativan, että palvelija osallistuu isäntänsä huoliin ainakin näennäisesti. Seuraa lukijaa viihdyttävä vuoropuhelu, jossa Sancho ylistää unen etuja. Ainoana varjopuolena hän näkee, että se muistuttaa liikaa kuolemaa. Quijote ei pääse päähänpinttymästään, Dulcinean vapauttamisesta lumouksesta. Hän myöntää, että Sanchoa ei kannata pakottaa piiskaamaan itseään, mutta hän suostuttelee: muutaman sadan läimäyksen jälkeen he voisivat lauleskella yhdessä iloisia lauluja. Sancho ei näe mahdolliseksi siirtyä noin vain tunnelmasta toiseen. Osapuolet pommittavat jälleen toisiaan sananlaskuilla. Sancho on saavuttanut isäntänsä tappion myötä melkoisen itsenäisyyden ja pystyy esittämään tästä viiltävää kritiikkiä.
Sikamainen seikkailuSeuraa melkoisesti vanhan kaavan mukainen seikkailu. Markkinoille ajettava monisatapäinen sikalauma jyrää parivaljakon ja näiden ratsut. Sancho manaa vähien eväiden kohtaloa tässä mylläkässä. Seuraava seikkailu vaikuttaa vaarallisemmalta: aluksi äänetön asemiesjoukko lähtee kuljettamaan Quijotea ja Sanchoa tuntemattomaan päämäärään. Matkan aikana vankeja ruvetaan parjaamaan haukkumasanoilla, joista Sancho ei ymmärrä montakaan. Lisäksi häntä tökitään keihäällä. Kulkue päätyy herttuaparin linnaan.
Herttuaparin viimeinen pilaKyseessä on herttuaparin viimeinen pila ja mauton sellainen. Altisidora on asetettu paareille makaamaan linnan pihalle muka kuolleena, ja suurella vaivannäöllä on luotu kaikenlaista rekvisiittaa ympärille. Eräs nuorukainen esittää riimejä hovineidon surkeasta kohtalosta, johon Quijote on syypää. Sancho-parka joutuu taas sijaiskärsijäksi. Hänet puetaan naurettavaan kaapuun ja töttöröhattuun. Neidon herättämiseksi Sanchon on kärsittävä kamarirouvien antamia nenäpiuveja - mitä luunappeja lienevät? - sekä nipistyksiä ja neulanpistoja. Olen samaa mieltä Sanchon kanssa, joka ihmettelee: "mitä peeveliä on minun naamani pahoinpitelemisellä tekemistä tuon naikkosen ylösnousemuksen kanssa?" Kuten muistetaan, Sancho ei pidä kamarirouvista. Näytös päättyy kun Sancho sieppaa soidun käteensä ja alkaa raivostuneena huitoa sillä ympärilleen. Neito katsoo aiheelliseksi herätä. Quijote on yhtä lammasmainen tämän pilan edessä kuin aikaisempienkin. Kun Sanchon kärsimykset olivat näin tehokkaita parantajia, ritari saa aiheen keho ttaa aseenkantajaansa antamaan muutamia iskuja itselleen Dulcinean pelastamiseksi. Sancho ei innostu siitä, että tarjotaan "paukku paukun päälle eikä hunajaa pannukakun päälle". Altisidora lupaa Sancholle palkkioksi kuusi paitaansa, jotka ovat puhtaita, joskaan eivät kaikki eheitä.
Herra kapakala ja tyttöraiska saavat kuulla kunniansaAlitisidora-pilalla on jatkonsa: Quijoten ja Sanchon yöuni häiriintyy kun neito tulee heidän huoneeseensa sättimään ritaria. Sanchoa kiinnostaa kuulla, minkälaista neidolla oli helvetissä. Siellä pirut pelasivat pallojen sijasta kirjoilla. Quijote-teoksen jo moneen kertaan parjattu kakkososa saa jälleen kerran osakseen kritiikkiä: se on pirujenkin mielestä niin huono, että ei kelpaa edes pelivälineeksi. Altisidora paljastaa "herra kapakalalle, huhmarsielulle, taatelisydämelle, moukkaa kovemmalle ja härkäpäisemmälle", että koko illan show oli pelkkää pilaa. Sancho uskoo mieluusti, mutta Quijote ei ehdi ottaa kantaa, kun sisään astuu soittoniekka, joka oli esittänyt edellä mainitut riimit. Vielä herttuaparikin saapuu jututtamaan parivaljakkoamme. Taas riittää ihmettelemistä Sanchon mielen kaksijakoisuudessa: se on sekoitus yksinkertaisuutta ja teräväjärkisyyttä. Quijote suosittelee Altisidoralle pitsinnypläystä lääkkeeksi joutilaisuuteen, joka aiheutti hänen sairautensa. Tähän yhtyy Sancho: hän ei ole eläissään tavannut pitsinyplääjää, joka olisi kuollut rakkauteen. Hän heittää vielä "tyttöraiskalle" ennustuksen, että huonosti tämän käy. Lopuksi - tosin aterian jälkeen - lähdetään kotiinpäin. - Surkea ja tarpeeton lisä kirjassa oli tämä herttuaparin viimeinen pila. Cervantes itsekin toteaa heidät yhtä hulluiksi kuin pilan kohteetkin - houkiksi, jotka näkivät näin paljon vaivaa tehdessään pilaa kahdelle houkalle. Pitikö se kuitenkin kirjoittaa palkkion saamiseksi? Kirjalla on jo liikaakin mittaa, mutta ehkä kirjailija toimi senttarina eli sai maksun joka luvusta?
Sancho pääsee ansaitsemisen makuunQuijoten on vaikea saada itseään uskomaan, että Altisidora oli kuollut, mutta uskoo kuitenkin. Hän siis joutuu hiukan pakottamaan itseänsä näihin harhakuvitelmiin - lievä paranemisen merkki? Altisidoran henkiin herättänyt Sancho katsoo olevansa maailman huonoiten palkattu lääkäri: hän ei saanut edes neidon lupaamia alushameita. Nyt hän keksiikin laskuttaa läimäyksistä, joilla Dulcinea vapautetaan lumouksesta. Quijote suostuu ilman muuta - vieläpä korotettuun taksaan, jonka Sancho vaatii huomattuaan, miten tuskallista itsensä ruoskiminen on. Ovela Sancho keksii kuitenkin mukavamman tien: hän läimäyttelee hiukan etäällä Quijotesta itsensä sijasta puita. Ritari ei epäile mitään, vaikka Sancho suorastaan vaatii saada jatkaa kidutustaan. Keskustelussa hän lataa yhtä perää kuusi sananpartta Quijoten kiusaksi. Molemmat ovat kuitenkin tyytyväisiä: toinen ansaitsee, toinen saa toiveita ihailunsa kohteen vapautumisesta. Kaiken muun hyvän lisäksi yöpymispaikaksi valittu majatalo näyttää ritarista majatalolta, eikä linna lta.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070219 (20070219) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster