"Ei sanoista siltaa tehdä"Kuten arvata saattoi, Quijote tarjoutuu Don Gasparin pelastusoperaatioon. Hänen hulluutensa ei osoita laantumisen merkkejä: ritari pelastaisi vangitun espanjalaisen maurien "roskaväen" käsistä yksin. Sancho toppuuttelee ja viittaa siihen, että Algeria on meren takana. "Sieväksi tempuksi teidän armonne sen kuvailee ja kovin helpoksi. - mutta ei sanoista siltaa tehdä", hän veistelee. Quijote suostutellaan siihen, että jos tehtävään tarkoitettu luopio ei onnistu, turvaudutaan suureen Don Quijoteen.
Kohtalokas taisteluQuijote joutuu seikkailuun, joka tuottaa hänelle luvun otsikon mukaan enemmän huolta kuin mitkään aikaisemmat. Kun hänet haastava Hohtavan kuun ritari sanelee taisteluehtonsa, lukija arvaa, mistä on kysymys. Haastaja käyttää takuuvarmaa täkyä: kyseenalaistaa Dulcinean kauneuden. Jos Quijote häviää, hän lupautuu palaamaan kotiinsa ja oleskelemaan siellä vuoden ajan kaikessa rauhassa. Kirkkoherra ja kumppanit ovat ilmeisesti päättäneet saada Quijoten kotiin hänen omaa ideologiaansa - ritarikunniaa - hyväksi käyttäen. Jos Quijote voittaa, hän saa vastustajansa varusteet, ja lisäksi tämän urotöitten maine siirtyy voittajalle. Viimeksi mainittua Quijote ei hyväksy, vaan "tyytyy omiin urotöihinsä, sellaisinaan". Sen paremmin Don Antonio kuin varakuningaskaan ei tiedä, mistä on kysymys, mutta taistelulupa annetaan. Haastaja kaataa mahdollisimman hellävaraisesti Quijoten ratsuineen maahan. Hän toivoisi armoniskua, mutta ei tietenkään sitä saa. Myös Sancho on huumautunut tästä "noituudesta". Taloudellinen puoli asiass a huolestuttaa häntä: Quijoten lupauksiin liittyvät toiveet ovat nyt rauenneet kuin tuhka tuuleen.
Hyöty- ja huvilaskelmiaNiin varakuningasta ja Don Antoniota kuin lukijaakin kiinnostaa Hohtavan kuun ritarin henkilöllisyys. Kandidaatti Simson Carrascohan sieltä kuoriutuu - tunnettu myös Peiliritarin nimellä. Don Antonio ja varakuningas eivät ole ihastuneita Quijoten hulluuden parantamisesta. Don Antonio katsoo, että hyöty, joka voitaisiin saada ritarista viisaana, ei vastaa sitä huvia, joka koituu hänen hullutuksistaan - bonuksena on vielä huvittava Sancho. Sitä paitsi Don Antonio epäilee niin auttamattomasti hullun paranemista. Hän kuitenkin lupaa olla paljastamatta kandidaattia Quijotelle.
Ei aina ole kinkkuaQuijote on ärtynyt ja alakuloinen tapahtumien saamasta käänteestä. Sancho lohduttaa ritaria: pahemminkin olisi voinut käydä: "ei aina ole kinkkua, missä on koukkuja". Käy ilmi, että Quijote aikoo vuoden karanteenin kuluttua jatkaa ritaritointa. - Alkaa jo tuntua siltä, että Cervantes on menettänyt mielenkiintonsa juttuun: hän alkaa vedellä langanpäitä pikaisesti yhteen. Don Gasparin pelastusoperaatio onnistuu ja häät näyttävät olevan näköpiirissä. Jopa Anna Felixin isän asia näyttää valoisalta kun Don Antonio lupaa hoitaa sen. Quijote - nyt todella murheellisen hahmon ritari sanan täydessä merkityksessä - ja Sancho aloittavat kotimatkan. Sancho joutuu kävelemään, sillä hänen harmonsa saa kantaa ritarin tarpeettomaksi käyneitä varusteita.
Onnetar, tuo sokea ämmäMatkalla keskustellaan muun muassa onnettaresta, joka on Sanchon mukaan juoppo, oikullinen ja ennen kaikkea sokea ämmä. Quijote ei usko onnettareen, vaan taivaan nimenomaiseen kaitselmukseen. Lieneekö ero näiden välillä kovinkaan suuri? Kumpikin kehuu kuitenkin toistaan viisaaksi. Matkalla joudutaan ratkaisemaan vedonlyöntitapaus. Sancho ehättää selvittämään jutun käskynhaltijan pätevyydellä. Sen sijaan että juoksukilpailussa kevyemmän olisi otettava selkäänsä tasoittava paino, painavamman on Sanchon tuomion mukaan laihdutettava itsensä. Ratkaisua kehutaan viisaaksi. Onnettomalle Quijotelle ei maistu heille palkkioksi tarjottu ateria. Sanchokin saa samalla kärsiä nälkää, kunnes tavataan herttuan lakeija Tosilos. Naimakauppaa ei ollut syntynyt, vaan Rodriguezin tytär joutui luostariin ja Tosilos oli saanut raippoja. Tosilos tarjoaa nyt Sancholle leipää ja juustoa sekä taskumatista juotavaa. Miehet syövät hyvässä sovussa ja he nuoleksivat vielä Tosiloksen kuljettaman kirjekäärönkin, koska se haiskahtaa hiukan j uustolta. Paastolinjalle siirtynyt Quijote ei osallistu kekkereihin. Todella syvä tuntuu olevan ritarin masennus. Eikä ihme, sillä häneltähän romahti ainakin vuodeksi pohja pois elämäntehtävältä.
Ritarihulluuden korvikkeeksi paimenhulluusQuijoten optimismi kuitenkin palaa, sillä päästyään paikalle, jolla he tapasivat - paitsi taisteluhärät myös - paimenia näytelleet neitoset ja nuorukaiset, hän keksii ryhtyä paimeneksi. Hän maalailee paimenelämää houkuttelevin värein. Mieleeni tulee Seitsemän veljeksen haaveilu muutosta Impivaaran vapauteen. Koska Kiven sanotaan saaneen vaikutteita Cervantesilta, tässä on melko varmasti eräs lainattu idea - siinä määrin samanhenkiseltä teksti vaikuttaa. "Totta jumaliste", sanoo Sancho, "semmoinen elämäntapa sopii minulle kuin nakutettu!" Quijote innostuu keksimään itselleen, Sancholle ja naapureilleen, jopa kirkkoherralle paimennimen. Eikös vain ritarihulluuden korvikkeeksi tulekin paimenhulluus, joka on tosin näistä harmittomampi, se kun ei vaadi matkustamista ja vaarallisia seikkailuja. Dulcinean pelastaminen Sanchon itsekidutuksella vaivaa ritaria edelleen. Sancho ei voi uskoa tähän reseptiin - se on kuin voitelisi polvia kun päätä kivistää. Tässä luvussa Sancho esittää taas ison liudan tilanteeseen huonos ti sopivia sananparsia. Quijote arvostelee aseenkantajaa, sekä antaa esimerkin sananparsien oikeasta viljelystä. Hupaisa parivaljakko!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070212 (20070212) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster