Uusi pilailuisäntäQuijote ja Sancho oleskelevat rosvojoukon vieraina kolme päivää. Elämä on liikkuvaa turvallisuussyistä. Rosvopäällikkö joutuu yöpymään milloin missäkin. Edes hänen joukkonsa ei tiedä missä, sillä hän pelkää ahneiden miestensä ilmiantavan hänet palkkion toivossa. Rosvot olivat sen ajan terroristeja, joita järjestäytynyt yhteiskunta koetti tuhota. Jos Quijote ja Sancho olisivat joutuneet kiinni rosvojen mukana, miten heidän olisi käynyt? He ovat siis todellisessa vaarassa. Parivaljakkomme saatetaan onneksi Barcelonaan. Kaupungissa on menossa jonkinmoinen karnevaali taistelunäytöksineen ja muine hulinoineen. Rosvopäällikön ystävä Don Antonio ottaa parivaljakkomme taloonsa - pilat mielessään. Sama kaava toistuu eli hullun ja yksinkertaisen kustannuksella huvitellaan. Katupojat aloittavat shown laittamalla takkiaisia (nykyisin pitäisi kai sanoa takiaisia) Quijoten ja Sanchon ratsujen hännän alle.
Kuuluisuuden kirojaPäivällisillä Sanchoa kiusoitellaan jälleen ahneudella - kirja on siis tuttu näillekin. Toisinaan kyllä käy Sanchon mukaan: "kun lehmää mulle tarjotaan, käyn viipymättä ottamaan", mutta että hän olisi suuri ahmatti, "siinä puheessa ei ole perää pahaakaan". Quijote viedään ratsastamaan kaupungille selässään lappu, jossa on hänen nimensä. Ritari ihmettelee, että kaikki, jopa katupojatkin tuntevat hänet. Eräs kriitikko kadulta leimaa Quijoten (lukemansa perusteella) hulluksi ja kehottaa tätä lähtemään kotiin. Kuuluisuuden kiroja.
Mänttien tanssiaisetIllalla Quijotea kiusataan väsyksiin asti tanssiaisilla ja tunkeilevilla naisilla. Sancholle olisi käynyt tavallinen koputustanssi, mutta herrasväen tansseihin ei hänestä ole. Quijoten ja Sanchon kohtelusta tässä talossa ja herttuaparin luona tuli mieleeni näytelmä ja elokuva "Mänttien illallinen". Sinä yksinkertainen virkamies kutsuttiin illallisille "parempiin piireihin" tarkoituksena pilkata tätä. Pilkka osui omaan nilkkaan, sillä pilkattava olikin verovirkailija, joka huomasi isäntänsä seinillä arvokkaita tauluja, joita ei ollut ilmoitettu verotuksessa.
Ennustus ei kelpaa SancolleSeuraava pila muistuttaa taannoista apinajuttua. Nyt ennustavan apinan tilalla on roomalaisen keisarin pronssiselta näyttävä pää, joka vastaa korvaansa supatettuihin kysymyksiin. Quijote saa kuulla - keisarin päästä huomaamatta alakertaan johtavaa putkea pitkin tulevan ennustuksen - että luolakokemus oli sekä unta että totta, ja että Sanchon pieksäjäiset etenevät hitaasti, mutta Dulcine kyllä vapautuu lumouksesta aikanaan. Sancho ei ole yhtä tyytyväinen saamiinsa vastauksiin kuin ritari. Hän tulee pään mukaan hallitsemaan kotonaan (ei siis enää käskynhaltijana), ja jos hän palaa sinne, hän saa nähdä eukkonsa ja lapsensa. Aseenkantajan toimesta hän pääsee, kun lakkaa palvelemasta. "Oivallista, jumaliste! Senhän olisin voinut sanoa itse itselleni; paremmin ei olisi voinut sanoa profeetta Perogrullo (= hölmöläisprofeetta)", tiuskaisee Sancho. Hän ei siis ole hölmö, vaikka Quijote tämän repliikin johdosta näin väittää.
Quijoten kirjallisuuskäsitysPäiväkävelyllä Quijote äkkää kirjapainon ja menee isäntineen tutustumaan siihen. Hän huomaa siellä "Don Quijote Manchalaisen toisen osan", mistä hän ei lainkaan ilahdu. Hänen kirjallisuuskäsityksensä on kuultu aikaisemminkin. Nyt hän tiivistää sen: "Keksityt historiat ovat sikäli hyviä ja hupaisia, kuin ne lähenevät totuutta tai totuudenmukaisuutta, ja todenperäiset ovat sitä parempia, mitä todenperäisempiä ovat." Siinäpä se. Ritari ei ole science fictionin ylimpiä ystäviä. Kiertomatka jatkuu ja seuraavaksi mennään kaleereille.
Lemmentarina kaleerillaKaleerilla Quijotea kohdellaan arvokkaasti, mutta Sanchoa pompotellaan kuin palloa kaleerimiesten käsivarsilta toisille koko aluksen ympäri. Nähtyään soutajia ruoskittavan Quijote saa idean, että tässähän tarjoutuisi tilaisuus pelastaa Dulcinea lumouksesta - selkä vaan paljaaksi Sancho!. Onneksi tapahtuu muuta. Cervantes on ympännyt tähän (ainakin toistaiseksi) onnettoman rakkaustarinan, joka on kuin oopperan libretosta poimittu. Kenraalin johtamaan kaleeriin nousee varakuningas ja samassa tulee hälytys. Epämääräinen alus liikkuu rannikolla ja kaleerimme ottaa sen pikaisesti kiinni. Tulitaistelussa kuolee kaksi kaleerin sotamiestä. Merirosvoaluksen nuorta ja kaunista kapteenia ollaan kostoksi hirttämässä, mutta hän saa tilaisuuden kertoa tarinansa. Nuorukainen onkin moriskotyttö, joka on ollut vankina Algeriassa, samoin kuin lemmittynsä Don Gaspar. Tämä puolestaan puettiin naiseksi, kuninkaan kiinnostuttua kauniista nuorukaisesta. Kuningas oli lähettänyt moriskotytön - joka on itse asiassa kristitty - aluksel la hakemaan hänen isänsä maanpakoon lähdettyään kätkemää aarretta. Seuraa sattumien suma: alukseen astuu rannassa mies, joka tunnustautuu mosiskotytön, Anna Felixin isäksi Ricoteksi. Nyt älähtää Sancho: hän tuntee hyvin Ricoten - tyttö on todellakin Ricoten tytär. Anna Felixiä ei hirtetä, vaan tehdään suunnitelma lemmenparin yhdistämiseksi eli Don Gasparin pelastamiseksi. Sitä ennen nautitaan vieraanvaraisuudesta Don Antonionin talossa. Saa nähdä, onko ritarilla ja Sancholla jokin rooli pelastussuunnitelmassa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070205 (20070205) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster