Käskynhaltija ottaa lopputilinSanchon pesti käskynhaltijana päättyy, kuten viime jaksossa vihjailtiinkin. Hän saa viimeisestä pilasta tarpeekseen ja nostaa kytkimen - jos harmosta voi näin sanoa. Yöllä hänet herätetään kovalla melulla: vihollinen on hyökännyt saarelle ja käskynhaltijaa tarvitaan puolustuksen johtoon. Ei auta vastustelu ja vetoaminen siiten, että Quijote on tottunut hoitamaa tällaiset asiat. Sancho sidotaan kahden suuren kilven väliin niin, että hän ei pysty ottamaan askeltakaan - nojaa vain peitseen, kunnes kellahtaa maahan. Soihdut sammutetaan ja hänelle simuloidaan taistelua - hänen ylitseen kävellään sananmukaisesti. Lopulta vihollinen karkotetaan. Sanhco näyttää nyt kyntensä ja Panzojen jääräpäisyyden: hän ottaa lopputilin, eikä suostu maanitteluista ja ruokahuollon paranemista koskevista lupauksista huolimatta päätöstään peruuttamaan. "Myöhäistä piipitystä --- minä en jumaliste jää tähän virkaan!". Sancho on oppinut tästä komennuksesta, että "jokainen voi hyvin hoitaessaan tointa, johon on syntynyt. Minun käteeni so pii sirppi paremmin kuin käskynhaltijan valtikka". Hän pyytää itku silmässä anteeksi harmoltaan, että on laiminlyönyt elukkaa. Kyynelet silmissä hän myös jättää hovimestarin, lääkärin ja muut keppostelijat. Nämä jäävät ihmettelemään miehen päättäväisyyttä ja viisautta.
Sancho tapaa moriskonSanchon paluumatka ei tietenkään suju välikohtauksitta. Hän tapaa saksalaisten pyhiinvaeltajien seurueen, jossa on yllättäen mukana vanha naapuri Ricoto. Tämä on ajettu perheineen maanpakoon muiden moriskojen, siis kristinuskoon kääntyneiden maurien mukana. Näin suoraviivaista oli silloin uskontojen välinen "yhteiselo". - Ricoto haluaisi apua maahan hautaamansa aarteen noutamisessa, mutta Sanchoa ei edes palkkio houkuttele. Hänellä on liikuttavan kova kiire Quijoten luo. Keskustelussa Ricoton kanssa käy ilmi, että Sanchon "saari" on sisämaassa, mitä vähän epäilinkin. Ricoto pitää - järkevänä miehenä - Sanchon käskynhaltijatarinaa täytenä hullutuksena.
Rotkon kautta Quijoten luoSanchon kommellukset jatkuvat: hän putoaa pimeässä harmoineen rotkoon, josta ei pääse ylös. Hän vaeltelee epätoivoisena pitkään luolaverkostossa ja pelkää pahinta. Lopulta sattuu Quijote kuulemaan maan alta avunhuutoa. Vaikka ääni kuulostaa tutulta, hän epäilee taikauskoisen maailmankuvansa mukaisesti, että kyseessä on Sanchon haamu. Väärinkäsitys selviää ja Quijote hälyttää paikalle "jonkun vetämään sinut ylös tästä kuilusta, johon syntisi nähtävästi ovat sinut langettaneet". Sancho ilmoittautuu taas ritarin palvelukseen. Herttuapari on hämmästynyt, sillä heille ei ole vielä tiedotettu käskynhaltijan erosta. Sancho perustelee irtisanoutumisensa yllättävän kaunopuheisesti. Quijote hyväksyy puheenvuoron, vaikka pelkäsi koko ajan aseenkantajansa sortuvan hulluuksiin - paraskin pelkääjä. Lopussa kiitos seisoo: herttua lupaa Sancholle tiluksiltaan toisen viran, josta olisi vähemmän vaivaa ja enemmän hyötyä - luulenpa, että miehelle kelpaa paremmin aseenkantajan toimi. Sancho saa myös kunnon kestityksen nälkäänsä valiteltuaan. Hänelle onkin sama, saako hän porkkanoita vai peltopyitä - pääasia, että on kylläinen.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070118 (20070118) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster