Pila laajenee koskemaan kotiväkeäNyt selviää, että kamarirouvan ja Quijoten kuritus on herttuattaren ja Altisidoran töitä. "Seinät kuuntelivat" tosiaan: herttuatar halusi rangaista suupalttia kamarirouvaa, joka paljasti hänen vetohaavojensa olemassaolon. - Herttuapari laajentaa pilansa piiriä myös Sanchon kotiväkeen, kun Dulcineaa näytellyt hovipoika lähetetään viemään näille Sanchon ja herttuattaren kirjettä sekä arvokasta kaulakorua. Viimeksi mainittu ei sentään ole pilaa. Vaimo Teresa ja tytär Sanchica nielaisevat käskynhaltijatarinan mukisematta. Tässä tehdään pilaa myös ihmisen turhamaisuudesta ja ahneudesta. Varsinkin tytär omaksuu välittömästi uuden asemansa ja suunnittelee heti arvonsa mukaisesti rattailla tehtävää matkaa pääkaupunkiin. Herttuattaren ystävyyttä vakuutteleva kirje saa Teresan vertaamaan tylyjä paikallisia aatelisia ystävälliseen herttuattareen. Käy ilmi, että Panzojen sukuvika on asiayhteyteen sopimattomien sananlaskujen suoltaminen. Paikalle hälytetyt kirkkoherra ja kandidaatti Simson Carrasco ihmettelevät tapausta - he eivät siis ole herttuaparin juonessa mukana, vaikka sitä hiukan itsekseni epäilin. He tietysti huomaavat hovipojan puhuvan palturia. Tarkemman selon saamiseksi kirkkoherra kutsuu hovipojan aterialle, vaikka Teresakin olisi halunnut tarjota omia paistoksiaan.
Syrjähyppy työelämäänHerttuan ja herttuattaren valta alamaisiinsa on melko suvereenia, kun nämä voidaan valjastaa tällaiseen turhaan matkusteluun ja muuhun touhuun. Tosin he tuntuvat hyvin motivoituneilta kujeiluun. Tulee mieleeni nykyajan työelämä, joka esimerkiksi Hesarin viimesunnuntaisen artikkelin mukaan orjuuttaa erityisesti keskiluokkaa: töissä puurtaville ihmisille ei jää omaa elämää enää lainkaan, sillä jokainen painaa töitä niska limassa potkuja pelätessään. Luin juuri kevyehkön "kioskikirjan" "Paholainen pukeutuu Pradaan" (Lauren Weisberger), jossa paholainen on työnantaja, amerikkalaisen muotilehden päätoimittajatar. Tämä orjuuttaa ja simputtaa nuorinta assistenttiaan oikuillaan niin, että tällä ei ole omaa yksityiselämää juuri lainkaan. Irtisanomisen pelko pitää assistentin nöyränä - markkinoilla kun on "miljoonia nuoria naisia, jotka tappaisivat, päästäkseen tämän muotigurun palvelukseen". Ei taida työelämä (pahimmillaan) olla muuttunut kovinkaan paljon Cervantesin ajoista?
Hullu-viisas persoonallisuustyyppiHovimestari raportoi herttualle käskynhaltijan tekemisiä ja hämmästelee, miten tämän toimissa sekoittuvat hulluus ja viisaus. Tätä - myös Quijotessa ilmenevää - piirrettä voimme mekin ihmetellä: onko se realistinen? Ihmistajunta on kyllä jakautunut erilaisiin "alueisiin", maailmankuvan horisontteihin, joiden sisältämä tietämys voi olla keskenään aivan eri luokkaa. Omalla pätevyysalueellamme voimme loistaa tiedollisesti ja taidollisesti, mutta vieraalla alueella olemme aivan tumpeloita ja tietämättömiä - ainakin Sanchon "hulluus" on paljolti tietämättömyyttä, mutta tietysti myös silkkaa tyhmyyttä. Tässä valossa Cervantesin rakentama "hullu-viisas" persoonallisuustyyppi siis näyttäisi jossain mielessä pitävältä, joskin vahvasti karrikoidulta.
Sancho tarjoaa Salomonin tuomiotaSancho kärsii nälkää hullun lääkärin ohjauksessa ja alkaa jo katua kauppojaan. Hän kuitenkin ratkaisee varsin tyylikkäästi hänelle esitetyn keinotekoisen oikeusjutun. Valehteliko syytetty vai ei, ja olisiko hänet siis hirtettävä vai ei? Sancho tarjoaa ensin nokkelaa, mutta mahdotonta Salomonin tuomiota: se osa miehestä päästetään vapaaksi, joka puhui totta ja se hirtetään, joka ei puhunut. Lopulta hän päästää miehen vapaaksi, muistellen Quijoten opetuksia: epäselvä tapaus ratkaistaan syytetyn eduksi.
Ystävien kirjeenvaihtoa ja asetuksiaSancho saa Quijotelta ystävällisen kirjeen, jossa tämä kehuu Sanchoa hyvästä toiminnasta virassaan (vaikka hän pelkäsi etukäteen pahinta). Lisäksi hän antaa isällisiä ja aivan viisaita neuvoja aseenkantajalleen. Kirje osoittaa luottamuksellisen ja lämpimän suhteen säilyneen ja vain vahvistuneen miesten erossa olon aikana. Sancho sanelee ystävällisen vastauksen. Siitä käy ilmi, että Sancho alkaa jo kyllästyä virkaansa ja haluaa pois. Se käy yksiin kepposten suunnittelijoiden aikomusten kanssa, sillä tarkoitus on vähitellen päättää käskynhaltijapelleily. - Aivan pelkäksi vitsiksi Sanchon viranhoito ei jää, sillä hän ehtii antaa useita asetuksia, "joita noudatetaan sillä paikkakunnalla vielä tänäkin päivänä ja nimitetään suuren käskynhaltija Sancho Panzan asetuksiksi". Eräillä näistä jäädytettiin tietyt hinnat ja palkat, joten Sancho osallistui menestyksellisesti inflaation vastaiseen taisteluun…
Kirjesalaisuudesta ei tietoakaanKamarirouva Rodriquezin ja hänen tyttärensä tapaus saa jatkoa. Nämä saapuvat mustiin pukeutuneina anomaan ritarilta apua uppiniskaisen nuorukaisen saamiseksi ruotuun. Tämä ei ole kepponen, sillä herttuapari on ymmällään, mutta kun Quijote suostuu tehtävään, herttua antaa käyttöön taistelupaikan, jossa ritari tulee pakottamaan nuorukaisen henkensä uhalla suostumaan naimakauppaan. - Seurue saa suurta huvia Teresa Panzan herttuattarelle ja Sancholle lähettämistä kirjeistä, jotka kirjesalaisuudesta piittaamatta luetaan ääneen. Kova on rouvan halu lähteä vaunuilla "edustamaan" käskynhaltijaa pääkaupunkiin. "Joka itsensä ylentää…", voisi todeta sananlaskuja viljelevälle Panzan perheelle.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070112 (20070112) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster