Sancho tuomarinaSancho ottaa juhlallisesti ja naurettavin menoin vastaan "saarensa", joka on todellisuudessa herttuan hallitsema tuhannen asukkaan kaupunki. Osa väestä tietää jekun, osa ei. Sancho ei halua nimensä eteen arvonimeä "Don", joita on hänen arvionsa mukaan saaressa kuin pieniä kiviä. Hän aikoo kieltää sen käytön muiltakin. Sancho asetetaan heti tulikokeeseen eli jakamaan oikeutta alamaisille. Minulle ei selvinnyt, olivatko ne oikeita tapauksia vain pelattiinko sinä vain teatteria. Sancho onnistuu maalaisjärjellään yli odotusten eli ratkaisemaan visaisia juttuja ilmeisen oikeudenmukaisesti. Sancho paljastaa epärehellisen velallisen, joka vannoo Jumalan nimen antaneensa lainaamansa rahat takaisin velkojalle. Sancho huomaa vannojan antavan valanteon ajaksi keppinsä velkojalle. Tämä ei tee väärää valaa, sillä rahat ovat kepissä. Sancho muistaa kuulleensa vastaavan tapauksen - hänellä on äärimmäisen hyvä muisti, kuten hän itsekin tähdentää. Keppi tuomitaan velkojalle, ja kun se katkaistaan, siellä todellakin ovat kaiva tut kymmenen guldenia. Toisessa jutussa petollinen nainen, joka väittää tulleensa raiskatuksi paljastuu, koska hän pitää tuomarin hänelle (tilapäisesti) määräämistä syytetyn rahoista kiinni kuin jalopeura. Sancho päättelee, että syytetty ei olisi saanut tältä väkisin tämän "ainoata", koska ei onnistunut saamaan rahojakaan. Hovimestari, jonka tehtävänä on raportoida Sanchon tekemisistä herttualle, ei osaa sanoa, onko Sancho tyhmä vai ei.
Hovineito ja kissat ritarin kimpussaCervantes ei pitkästytä lukijaa yhdellä teemalla, vaan siirtyy oikeussalista jälleen Quijoten pariin. "Rakastunut" hovineito on aamulla pyörtyvinään ritarin nähdessään, mutta tällä on konstit onnettomaan rakkauteen. Hän pyytää illaksi luutun huoneeseensa ja väsää päivän aikana romanssin. Sen hän esittää illalla ikkunassaan hovineidolle ja samalla koko talolle. Romanssin sanoma on se, että päivittäiset askareet saisivat neidon mielen pois onnettomasta rakkaudesta. Lisäksi säkeet kertovat, että Quijoten sydämessä on Dulcinean kuva niin vahvasti piirtyneenä, että kukaan ei pysty sitä himmentämään. Pilailijat laskevat yläkerran ikkunasta korillisen kissoja, joilla on tiukuja hännässään. Muutama niistä päätyy Quijoten huoneeseen ja eräs pureutuu hänen nenäänsä. Kasvot raadeltuina ritari saa maata levossa viisi päivää. Mellakka menee noitien tiliin. Herttuapari on pahoillaan, kun heidän jekkunsa sai näin ikävän piirteen. Quijote puolestaan murehtii, että ei saanut kunnolla taistella noitien kanssa.
Käskynhaltija jää nälkäiseksiKäskynhaltija pääsee aterialle herkuista notkuvan pöydän ääreen. Nyt saadaan vihje siitä, miten herttuapari aikoo päättää käskynhaltijaepisodin: Sancho pakotetaan ilmeisesti itse eroamaan toimestaan. Hänen vieressään on ruokapöydässä lääkäri, joka osoittaa tikullaan ruokalajia toisensa jälkeen tuomiten sen epäterveelliseksi. Sancho pelkää kuolevansa nälkään. Lopulta hän uhkaa lyödä lääkäriä tuolilla päähän. Hän arvelee, että näin epäpätevän lääkärin tappaminen olisi pelkästään hyvä teko. Sanchon seuraava riesa on puheille pyrkivä kansalainen, joka haluaisi saada tukea poikansa naimakaupalle ylhäisen herran tyttären kanssa. Liiton kumpikaan osapuoli ei ole kauneudella pilattu: toisen silmän puuttuminen taitaa olla morsianehdokkaan pienimpiä kauneusvirheitä. Miehen poikaa taas vaivaavat mielenterveysongelmat. Sancho kuuntelee näitä jorinoita rauhallisesti, kunnes mies erehtyy pyytämään rahallista tukea. Silloin käskynhaltija hirmustuu, ja taas on kiusaajan henki vaarassa. Herttuaparin pilojen sarja on jo aikoja sitten ylittänyt kaiken kohtuuden rajat. Miten heillä ja heidän alamaisillaan on näin paljon aikaa ja energiaa tuhlattavissa kahden ihmispoloisen kiusaamiseen?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20061228 (20061228) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster