Saaren kuvernöörin virka-asu tilataanHerttuapari haluaa jatkaa suotuisasti sujuneiden pilojensa sarjaa. Herttua alkaa nimittäin patistaa Sanchoa valmistautumaan vastaanottamaan saaren kuvernöörin viran. Sancho tuntuu jostakin syystä vähän kursailevan, sillä hän toteaa, että katsellessaan yläilmoista pähkinän kokoisia ihmisiä, hänen suuri halunsa päästä käskynhaltijaksi on hiukan laimentunut. Herttua saa kuitenkin hänet suostutelluksi: "Olkoon menneeksi, saari tänne vaan", myöntyy Sancho. Niinpä hänelle tilataan sopiva virka-asu. Herttuaparin lavastustaidon huomioon ottaen voimme odottaa, että he tulevat järjestämään johonkin saaripahaseen spektaakkelin, jonka pääosassa toimii naurettavaan kuvernöörin asuun vyötetty Sancho. Aseenkantaja osoitti kuitenkin Tappilintu-episodissa sellaista nokkeluutta, että eiköhän hän selviä tästäkin pilasta henkisenä voittajana.
Ritarin moraalisaarna SancholleQuijote ilmaisee tyytyväisyytensä Sanchon menestyksen johdosta. Pientä kitkeryyttä ritarin puheessa voi aavistaa, kun hänen varman mielipiteensä mukaan hölmönä pitämänsä mies kokee tällaisen saavutuksen - kun ritarin oma hallitsijan ura on vielä aivan alkutekijöissään. Quijote tähdentää, että Sanchon ei pidä otaksua itse ansainneensa tätä armoa, joten nöyryys on paikallaan. Hän pitää aseenkantajalleen moraalin ja hyvän käytöksen oppitunnin. Neuvot koskevat yleistä käyttäytymistä ja ihmisten kohtelua. Quijote näyttää olettavan, että Sancho joutuu toimessaan jakamaan oikeutta alamaisilleen. Ritarin neuvot kelpaisivat opiksi tämänkin päivän tuomareille. Kuten kertoja aivan oikein toteaa, Quijoten neuvot ovat älykkäitä ja oikeamielisiä. Miehen hulluus liittyy vain ritariseikkoihin. Sinänsä tuttu ilmiö tosielämästäkin: ihminen saattaa olla "hullu" jonkin harrastuksensa suhteen - ei nyt tosin niin mieletön kuin Quijote. Puhutaanhan esimerkiksi elokuvahulluista, urheiluhulluista, jne. Tällainen ihminen käyttää siis tavallaan erilaisia ajatusmalleja ja kriteereitä jonkin harrastuksensa suhteen kuin muiden asioiden.
Sancho saa ritarilta haukkuja ja kehujaQuijote jatkaa Sanchon evästämistä saaren kuvernöörinviran hoidossa. Nyt neuvot ovat hieman henkilökohtaisempia, pukeutumiseen ja muuhun esiintymiseen liittyviä. Itseäni miellyttää neuvo olla syömättä kynsilaukkaa tai sipulia - niiden haju näet paljastaa moukkamaisen. Ruokaa ei pidä pureskella molemmilla leukapielillä, eikä erukteerata muiden läsnäollessa. Viimeksi mainittu tarkoittaa röyhtäisemistä - Sanchon kieliopin mukaan tosin röyhkäisemistä eli erupteeraamista. Erityisesti Quijote korostaa ylettömän sananlaskujen viljelemisen haitallisuutta. Sancho arvelee, että tämän voi korjata vain Jumala, sananlaskuja tulee Sanchon suuhun hänen puhuessaan "yhtä haavaa niin paljon, että ne tyrkkivät toisiaan ulos pyrkiessään". Sancho ei ymmärrä, miksi ritari puuttuu asiaan, "sillä hänellä ei ole muuta omaa kuin sananlaskuja toinen toisensa jälkeen". Siinäkin tilanteessa Sanchon kielen päässä on odottamassa neljä esiin pyrkivää sananlaskua. Vaikka Quijote inhoaa sananlaskutulvaa, uteliaisuus kuitenkin voittaa, ja hän haluaa kuulla nämä neljä sananlaskua. - Kun Sancho osoittaa lopuksi nöyryyttä sanomalla, että ritari istutti hänen päähänsä koko saari-idean, mutta hän luopuu siitä, jos ritari katsoo hänet siihen epäkelvoksi, Quijote ihastuu: tällä lausumalla Sancho todistaa olevansa kyllin arvokas hallitsemaan tuhansia saaria - hänellä on hyvä luonnonlaatu, jonka puuttuessa ei olekaan mitään arvokasta tietoa.
Quijote torjuu kiusauksenSancho lähtee saarelleen herttuan hovimestarin saattamana. "Vieköön minut piru tästä paikasta kuin höyhenen, ellei hovimestarin naama ole kamarirouva Tuskallisen naama", sanoo Sancho - äänikin on sama. Quijote myöntää yhtäläisyydet, mutta kehottaa Sanchoa tyytymään tilanteeseen. Ei näitä noitien konsteja voi järjellä ymmärtää. - Quijote jää yksikseen ja kaipailee aseenkantajaansa. Ehdotettua riisuutumisapua hän ei ota vastaan, sillä hän haluaa välttää kiusaukset - Dulcinea Tobosolaisen kun väikkyy mielessä. Herttuaparin kujeet jatkuvat yölläkin. Kun ritari avaa ikkunansa, hän saa kuulla lemmensairaan alaikäisen tytön kaihoisan laulun, joka on osoitettu Quijotelle. Ritaria ei Lolita-seikkailu kiinnosta, vaan hän vetää ikkunansa rivakasti kiinni.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20061218 (20061218) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster