Animalian jäsenainestaHerttua ja herttuatar suunnittelevat ritarille joitakin kepposia. Siinä tarkoituksessa järjestetään villisianmetsästys. Saalistakin tulee: suuri metsäkarju. Sancho osoittaa jälleen kerran aran luonteensa: hän pakenee ja kipeää puuhun - tietysti hän putoaa ja jää nolosti riippumaan oksasta. Sancho on paitsi arka, myös mielipiteiltään Animalian jäsenainesta: ei pitäisi antautua sellaisiin vaaroihin tappamalla viattomia eläimiä. Edes käskynhaltijana hän ei aio huvitella metsästämällä. Sen sijaan hän sanoo kuluttavansa aikansa suurina juhlina pelaamalla korttia ja pyhäisin pelaamalla keilaa. Hän säestää puheitaan kolmella sananlaskulla, joista yksi on seuraava: "vatsa se jalkoja kannattaa, eivätkä jalat vatsaa". Quijotea ne ärsyttävät, mutta herttuatarta huvittavat."Missä on musiikkia, siellä ei ole hätää mitään"Sitten on kepposten vuoro. Hämärtyvästä metsästä alkaa näkyä tulen kajoa ja kuulua sotaista rummutusta ja torvensoittoa. Saapuupa paikalle piruksi puettu kuriirikin suuri sarvi kädessään. Hän etsii Don Quijotea. Paikalle saapuva väki on pirun mukaan noitajoukko, joka kuljettaa Dulcinea Tobosolaista ja Montesinosta. Sancho huomaa, että piru vannoo Jumalan ja omantuntonsa nimessä, joten "helvetissäkin täytyy olla kunnon ihmisiä". Pirun viestin mukaan Quijoten on odotettava tässä saadakseen Montesinosilta tietää, miten Dulcinea vapautetaan kirouksestaan. Sekä Quijote että Sancho nielevät tarinan karvoineen päivineen. Herttuapari on järjestänyt melkoisen spektaakkelin: valoja ja melua. Härkävankkureilla ilmestyy vuoronperään näkyviin tietäjiä ja noitia. Sancho parka pyörtyy, mutta toinnuttuaan hän kuulee musiikkia ja ilahtuu: "Missä on musiikkia, siellä ei ole hätää mitään."Merlinin vaatimus ja Sanhcon ehdotKepposteleva herttuapari on nähnyt todella vaivaa Quijoten ja Sanchon kusettamiseksi. Miellyttävän musiikin saattelemana saapuvat paikalle triumfivaunut, joita vetää kuusi muulia (!). Jokaisen muulin selässä istuu valkoisiin puettu katumuksentekijä ja kyydissä on vielä kaksitoista henkeä samaa lajia - sekä hopeaharsoihin puettu kullalla koristeltu hunnutettu neito, lumottu Dulcinea. Neidon vieressä istuu ruma luurankohahmo Merlin. Mies lausuu runon, jossa kertoo asiansa. Noidat ovat päättäneet, että Dulcinean vapauttamiseksi lumouksesta Quijoten aseenkantajan pakaroille on annettava 3300 raipaniskua! "Hiisi vieköön ja piru periköön", se ei sovi Sancholle alkuunkaan! Quijote julmistuu ja uhkaa sitoa Sanchon - tämän herra moukan ja sipulinsyöjän - alastomana puuhun sekä antaa tälle tupla-annoksen raippoja. Quijoten suuttumusta kuvaa, että hän ryhtyy jälleen teitittelemään renkiään. Merlin kuitenkin tähdentää, että Sanchon on alistuttava vapaaehtoisesti tähän rääkkiin. Ei kelpaa Sancholle. Dulcinea kääntyy "miehekkäästi" Sanchon puoleen ja alkaa sättiä tätä "äänellä, joka ei ole erittäin naisellinen" (myöhemmin hän osoittautuukin paašipojaksi). Huvittavan tinkimisen jälkeen Sancho suostuu kuritukseen sillä ehdolla, että hän saa itse antaa lyönnit itselleen itse määrääminään aikoina. Lisäksi nekin lyönnit on laskettava, jotka sattuvat vain hipaisemaan. Tämä tyydyttää Merliniä, ja Quijote lankeaa Sanchon kaulaan suudellen lukemattomat kerrat hänen otsaansa ja poskiaan. "Dulcineakin" suvaitsee niiata syvään Sanhcolle vaunujen poistuessa. Täytyy sanoa, että ylhäisten (ja kirjailijan) huvit olivat nykymittapuulla varsin mauttomia: pilaillaan hullun ja ymmärtämättömän kustannuksella.Suuriälyisyys oikolukee kirjeenSancho tuo herttuattarelle - "teidän suuriälyisyydellenne" - oikoluettavaksi sanelemansa kirjeen, joka on osoitettu hänen vaimolleen Teresalle. Teresa ei taatusti ymmärrä tästä käskynhaltijakuviosta mitään, ja niin Sancho kirjeessä mainitseekin. Kirje huvittaa herttuatarta, ja hän osoittaa muutaman siinä olevan virheen tai puutteen: saaren käskynhaltijan tehtävä ei suinkaan tule katumusharjoituksen tuloksena, vaikka Sancho niin väittääkin. Lisäksi kirjettä leimaa sopimaton ahneus - Sancho kun aikoo lyödä rahoiksi käskynhaltijan toimessaan. Herttuattaren tiedusteluun Sancho vastaa, että hän on toistaiseksi lyönyt itseään viisi kertaa. Herttuatar pitää tätä lähinnä taputteluna ja lupaa hankkia Sancholle kunnon ruoskan. Kyllä tämä veijari varmasti siitäkin riesasta selviää ilman pahempia vammoja.Kreivitär liikkeellä jalkaisin ja paastotenQuijoten puheille pyrkii kummallisesti pukeutuneen avustajansa kautta kreivitär, jota mainitaan nimellä Tuskallinen - herttuaparin temppuja tämäkin. Quijote innostuu ja lupaa kaiken mahdollisen apunsa. Hän toivoo, että skeptinen kirkonmies, joka epäili vaeltavien ritarien olemassaoloa, olisi nyt paikalla näkemässä, kun ritarin puheille pyrkii pitkän matkan takaa kreivitär, ja vieläpä jalkaisin ja paastoten. Näistä jekuista ei Quijoten tauti ainakaan parane, päinvastoin.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20061205 (20061205) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster