Kaapuniekka saa kuulla kunniansaQuijote pitää taas yhden erinomaisista puheistaan. Siinä kirkonmies saa kuulla huutia, vaikka sanoma kääritäänkin kohteliaisiin sanakäänteisiin. Pahin herja lienee viittaus siihen, että "kaapuniekat" käyttävät tyypillisesti naisten asetta - kieltään. Puheeseen sisältyy myös toteamus siitä, että papin kritiikki on mennyt kaiken hyvän moitteen rajojen ulkopuolelle. Käyttääpä ritari arvostelijastaan vielä kirjatoukankin titteliä. Quijote viittaa hyviin tekoihinsa ja vaatimattomaan elämäntyyliinsä - "sopiiko henkilöä, joka niin ajattelee, joka niin toimii ja näin puhuu, nimittää hölmöksi", hän kysyy. Hulluus pysyttelee taustalla - sitä edustavat lähinnä viittaukset vaeltaviin ritareihin todellisina henkilöinä, jotka kuitenkin lienevät kirjallisia hahmoja, sekä maininta jättiläisten voittamisesta. "Hyvin puhuttu, jumaliste!" kannustaa Sancho. Pappi kysyy, onko Sancho se mies, jolle hänen isäntänsä on luvannut saaren (hänkin on siis lukenut kirjan). Sancho kehuu isäntäänsä ja omaa asemaansa tämän seurassa osuvin sa nanlaskuin: "Vähät suvusta, seura miehen hioo" ja "joka hyvään puuhun nojaa, se hyvän varjon saa". Nyt seuraa yllätys (lukijallekin): herttua lupaa tehdä Sanchosta omistamansa - ei niinkään vähäpätöisen - saaren hallitsijan! Kaapuniekka saa tarpeekseen ja moittii tuohtuneena vielä isäntänsä sekä poistuu kesken aterian.Käsiteanalyysi loukkauksen ja solvauksen erostaQuijote pitää esitelmän loukkauksen ja solvauksen erosta. Lopputulos tästä käsiteanalyysista on, että ritarilla ei ole syytä panna pahakseen papin loukkaavia sanoja. Jos kuitenkin vaeltava ritari Amadis olisi kuullut väitteen, että vaeltavia ritareita ei ole, eikä ole ollut, hänen armonsa olisi Quijoten mukaan käynyt huonosti. Sancho säestää sanomalla, että miesrähjää olisi lyöty vasten leukoja niin, että häneltä olisi hävinnyt puhumisen halu kolmeksi vuodeksi. Herttuatar on menehtyä nauruun Sanchon juttuja kuunnellessaan. Quijote joutuu palvelusväen pilan kohteeksi: hänen partansa vaahdotetaan ja pestään ikään kuin se olisi normaali rituaali. Herttuatar huvittelee urkkimalla Quijotelta tietoja Dulcenia Tobosolaisen kauneudesta - ja viittaa siihen tietoon, että ritari ei ole edes nähnyt sankaritartaan. Quijote on pienissä vaikeuksissa ja toteaa lopulta, että Jumala tietää, onko Dulcinea olemassa vai ei, onko hän kuviteltu vai todellinen. Myös Dulcinean vehnänvälppäämisen hävytön herttuatar ottaa esille. Quijote tarjoaa hänelle vanhaa tuttua selitystä: hänelle sattuu aina toisin kuin muille vaeltaville ritareille, ja se on noitien vika.Sancholla on taipumusta hallintotoimeenQuijote vaihtaa puheenaihetta ja alkaa kehua Sanchoa, joka häilyy typeryyden kuilun ja älykkyyden pilvien välillä. Osuva huomio. Tosin ritari hieman epäilee, onko hyvin harkittua antaa Sancholle saaren käskynhaltijan virka - vaikka tällä on hänen mukaansa "eräänlaista taipumusta hallintotoimeen". Kokemushan osoittaa, että mitään suurta kykyä tai hyvää opillista sivistystä ei maaherranvirkojen hoitajilla ole, mutta "siitä huolimatta he hallitsevat kuin haukat". Siitä saivat virkamiehet! Keskustelu päättyy kun kyökkipoikien ahdistelema Sancho ryntää sisään: haluaisivat pestä hänen partansa likaisella vedellä ja pyyhkiä sen likaisella pyyhkeellä. Herttuatar pelastaa aseenkantajan pinteestä - onhan tämä juuri nimitetty käskynhaltijaksi! Sanchon suuruudenhulluus vain kasvaa: hän pyytää herttuattarelta, että hänet lyödään vaeltavaksi ritariksi, jotta hän voisi omistautua palvelemaan tätä ylhäistä rouvaa. Näyttää siltä, että käskynhaltijan virka riittää tällä erää. Sancho saa luvan ryhtyä viihdyttämään herttuatarta ja kamarineitejä. Quijote vetäytyy päivällislevolleen.Herttuatar urkkii tietojaHerttuatarta ei voi hienotunteisuudesta moittia. Hän onkii Sancholta tunnustuksen, että tämän mielestä Quijote on pähkähullu. Myös Dulcineaa koskevaan uteluun Sancho vastaa rehellisesti. Saatuaan tietonsa herttuatar sotkee kuviot ja saa jälleen Sanchon uskomaan, että Dulcinea on noiduttu - noitia on paljon täälläkin, hän sanoo. Herttuatar asettaa aluksi kyseenalaiseksi Sanchon sopivuuden saaren käskynhaltijaksi, mutta vakuuttaa lopulta, että tämä tulee saamaan viran. Keskustelussa Sancho latelee toistakymmentä sanalaskua peräjälkeen ja suhtautuu tyynesti mahdollisuuteen, että ei saisi saarta.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20061128 (20061128) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster