Ritarin aivot juustosta!Quijoten seuraavaa seikkailua edeltää epäuskottava kommellus. Sancho ostaa kermajuustoa paimenelta ja sijoittaa sen ritarin kypärään. Sancho ei muka ehdi tyhjentää kypärää kun ritari vaatii sitä, eikä ritari huomaa sen sisältöä. Kun juusto sitten valuu hänen silmilleen, hän uskoo aivojensa sulaneen! Kun Quijotelle käy selväksi, että kyse on juustosta ja hän syyttää aseenkantajaa, tämä osaa jo rutiinilla vierittää syyn noitien harteille. "Paljon mahdollista", toteaa Quijote.
Leijona kääntää selkänsäJuustojupakan jälkeen Don Diego on täysin varma Quijoten hulluudesta. Ja lisää näyttöä tulee kun seurue kohtaa kuninkaan lipuin koristellut vaunut, joissa kuljetetaan kahta leijonaa hoviin. Noita on lähettänyt ne Quijoten kiusaksi ja siksi hänen on taisteltava. Don Diegon ja Sanchon järkipuheet eivät auta. Niinpä he joutuvat vetäytymään kauemmaksi, kun Quijote alkaa vaatia eläintenhoitajaa avaamaan häkin. Leijona ei kuitenkaan tule ulos, vaan kääntää selkänsä. Neuvokas eläintenhoitaja todistelee, että ritarin ei tarvitse enää yrittää taistella, sillä hän on saanut luovutusvoiton. Quijote hyväksyy tulkinnan ja pyytää eläintenhoitajalta todistuksen tästä uroteosta, minkä tämä tekeekin, ja lupaa kertoa urhoollisesta teosta kuninkaalle. Quijote innostuu tapahtumasta niin, että sanoo ottavansa itselleen nimen "Leijonaritari".
Järkevä puheissa - hullu teoissaJupakan jälkiselvittelyissä Quijote taas yllättää. Hän toteaa Don Diegolle, että tämä pitää häntä varmaankin hulluna. No, ei hulluna, mutta uhkarohkeana, tyynnyttelee Diego. Quijote pitää melko järkevältä tuntuvan esitelmän velvollisuudentunnosta, joka hänet ajaa näihin näennäisen hulluihin tekoihin. Don Diego aprikoi itsekseen, että mies on puheissaan järkevä, mutta teoissaan hullu. Aika hyvä tulkinta - mitähän aikamme psykiatrit tästä sanoisivat? Don Diego kutsuu ritarin taloonsa, ja tämä hyväksyy kutsun suurena armon ja kunnian osoituksena.
Ritaritoimi on tieteiden kunkkuQuijotea pidetään talossa kuin piispaa pappilassa. Don Diegon poika Don Lorenzo saa isältään tehtäväkseen vaivihkaa selvittää, miten hullu vieras on. Quijote tekee hyvän vaikutuksen runoilijapoikaan. Hän todistelee ritaritoimen olevan yhtä ansiokasta tai vieläkin parempaa kuin runous. Siinähän tarvitaan juridiikkaa, uskontoa, matematiikkaa, luonnontiedettä - itse asiassa kaikkia tieteitä. Samaa voisi nykyisinkin väittää kuka tahansa käytännön toimessa oleva - esimerkiksi yritysjohtaja saattaisi quijotella sanomalla meille yliopistouraa tehneille, että johtajat ovat ylivertaisia, koska he tarvitsevat työssään markkinointia, johtamista, laskentatointa, psykologiaa, sosiologiaa jne. - kun me raukat askartelemme vain yhden tieteen pilttuussa. Tosin Quijote ja hänen seuraajansa unohtavat, että ritari (johtaja) ei tee tiedettä kyseisillä aloilla vaan käyttää hyväkseen niiden tutkimustuloksia.
Hullun kiitos kelpaa runoilijalleQuijote saa houkuteltua Don Lorenzon lausumaan runojaan, ja ritari ylistää niiden tasoa ylivertaiseksi. Hullun kiitos kelpaa runoilijalle. Don Lorenzon arvio vieraan sieluntilasta päätyy siihen, että mies on hullu, jolla on valoisia hetkiä. Quijote heikentää osakkeitaan tässä suhteessa esittämällä toivomuksen, että poika liittyisi hänen seuraansa oppipojaksi - ritaritoimessa kun voi päästä keisariksi yhdessä päivässä. - Lopulta Quijote toteaa, että vaeltavan ritarin ei sovi pitkään oleskella näin ylellisissä olosuhteissa. Sanchon suureksi harmiksi hän pyytää isäntäväeltä lähtölupaa: lomailu jää, kun seikkailut odottavat.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Ai jaa!
|
||
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20061023 (20061023) o AJK kotisivu Cervantes o Webmaster