Pekka Pihlanto 
24 Toinenkin ritari liikkeellä

• "Vieköön saatana kaikki Dulcineat!"
• Sancho osuu naulan päähän
• Metsän ritari lemmentuskissa
• Sancho on viininmaistajain sukua
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

 

"Vieköön saatana kaikki Dulcineat!"

Ritari on vaipunut depressioon Dulcinea-episodin johdosta, ja Sancho yrittää lohduttaa häntä. "Alakuloisuus ei ole eläimiä varten, vaan ihmisiä varten, mutta antautuessaan liiaksi sen valtaan ihmiset muuttuvat eläimiksi", todistelee aseenkantaja. "Vieköön saatana kaikki Dulcineat!", hän vielä lataa. Quijote kehottaa Sanchoa olemaan vaiti ja solvaamatta noiduttua neitoa. - Ritaria ja aseenkantajaa askarruttaa, näkevätkö muut Dulcinean samoin kuin Quijote eli maalaistyttönä. Sitähän voidaan kokeilla: lähetetään voitetut jättiläiset ja ritarit neidon luo ja velvoitetaan heidät palaamaan kertomaan näkemästään. Aika trafiikki siinä alkaa Tobosoon ja takaisin, jos voitettuja (ja henkiin jääneitä) tulee niin paljon kuin ritari kuvittelee. 
 
 

Sancho osuu naulan päähän

Seuraava seikkailu alkaa: esiin vyöryvät vankkurit, joilla on eriskummallisia hahmoja eli Kuolema, Enkeli, Keisari, Cupido ja niin edelleen. Viime jaksossa havaitusta Quijoten "paranemisesta" saadaan taas pieni todiste, kun Quijote uskoo porukan teatteriseurueeksi, joka maskeerattuna siirtyy esityspaikalta toiselle - eikä kuvittele muuta. Jupakka tästä kohtaamisesta "Kuoleman valtiopäivien" rattaiden kanssa kuitenkin syntyy, kun eräs narrinpukuinen vekkuli saa Rocinanten pillastumaan ja kaappaa vielä Sanchon harmon. Ritari haluaa heti kostaa, vaikkapa seurueen Keisarille. Sancho toppuuttelee todistellen, että teatteriseurueet ovat kaikkien suosiossa, joten heitä ei ole hyvä hätistellä. Vaikka harmo palautetaan, kostaa pitäisi, inttää ritari. Sancho on jo sisäistänyt tärkeitä ritarisääntöjä ja niinpä hän toteaa, että ritari saa taistella vain ritariksi lyödyn kanssa. "Nyt osuit naulan päähän, Sancho", myöntää ritari, ja kiittelee vielä aseenkantajaansa siitä, että tämä ei janoa kostoa: mies on nyt "kelpo, viisas, kristillinen ja vilpitön Sancho". 
 
 

Metsän ritari lemmentuskissa

Yötä vietetään askeettisesti metsässä ritarien tapaan. Sancho on tyytyväinen, että ei suostunut tulospalkkaukseen eli sotasaaliiseen vaan otti mieluummin kolme varsaa - saalista kun ei vain mistään seikkailusta heru. Quijote yrittää uskotella, että Keisarilta olisi voitu sentään ottaa äsken kruunu. Sancho vakuuttaa, että se on vain katinkultaa. - Liikkeellä on toinenkin ritari: lähistölle leiriytyy Metsän ritari, joka huokailee lemmentuskissaan ja virittää jopa haikean laulun. Näitä lemmensairaita riittää. Ritarit käyvät puheisiin ja tulevat aluksi hyvin toimeen. Molemmat ovat surullisia hahmoja. Metsän ritari ihmettelee, että Sancho uskaltaa puhua herransa ollessa äänessä. Sancho vakuuttaa kuluvansa niiden kahdentoista aseenkantajan joukkoon, jotka ovat maailman kielevimpiä. Uskomme tämän. Kaksi ritariamme jäävät tarinoimaan ja heidän aseenkantajansa vetäytyvät samoihin puuhiin syrjemmälle. 
 
 

Sancho on viininmaistajain sukua

Metsän ritarin aseenkantaja ja Sancho keskustelevat hyvässä sovussa. Virkaveli antaa Sanchon saariunelmille kylmän suihkun kertomalla niistä huolista, joita käskynhaltija saattaa kohdata. Hiukan Sancho ärtyy, kun hänen puhuessaan tyttärestään virkaveli käyttää sanontaa "voi porttoa, voi porton poikaa". Sancho saa kuitenkin kuulla, että sanonta tarkoittaakin erinomaista kiitosta. Vähän myöhemmin Sancho jo osaakin kehua virkaveljen tarjoamaa viiniä tällä sanonnalla. Miehet kertovat palvelijoille ominaiseen tapaan isännistään: hulluja molemmat. Metsän ritari on tosin "suurempi pilkkakirves kuin hullu tai sankari". Quijotessa ei sen sijaan ole pilkkakirvestä hiventäkään. Hän ei pysty tekemään pahaa kenellekään (taisivat unohtua kiivaat hyökkäykset milloin kenenkin kimppuun). Sancho tunnustaa pitävänsä ritaristaan juuri tämän yksinkertaisuuden tähden, eikä voi jättää häntä, hulluttelipa tämä kuinka paljon tahansa. Aseenkantajien luontaisedut ovat aivan erilaiset: virkaveli tarjoaa puolen kyynärän mittaista kaniini pasteijaa ja suurta viinileiliä - mies kehuu, että hänellä on aina mukanaan kylmiä liharuokia ja viinileili, syököön isäntä mitä yrttejä tahansa, joita ritarilaki määrää. Saamme tietää, että Sancho on etevää viininmaistajasukua. Hän tunnistaa nautitun viinin olevan Ciudad Realista, ja hänen on myös helppoa tunnistaa vuosikerrat sun muut viiniä koskevat seikat. Virkaveli aikoo jättää ritarielämän ja lähteä kotiin mukavampiin hommiin. Hän yllyttää Sanchoa tekemään samoin. Sancho päättää kuitenkin palvella isäntäänsä, kunnes saavutaan Zaragozaan. viinileilin ääreen kumppanukset sitten nukahtavat, kummallakin suussaan pureksimattomia ruoanpalasia. 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!