Virheitä oikaistaanSancho Panza saapuu uudelleen Quijoten luo ja antaa täyden selvityksen tekemisistään, jotka tapahtuivat romaanin ensimmäisen niteen sivuilla. Saamansa sata dukaattia hän käytti perheensä elantoon. Mies tähdentää, että jos hänen kärsimänsä kepiniskut olisi hinnoiteltu kohtuullisesti, hän olisi saamassa vielä paljon suuremman summan. Toinen kriittinen kysymys kohdistuu kirjailijaan: Panza oli ratsastanut häneltä varastetulla harmolla ennen kuin hän oli saanut sen takaisin. Cervantes käyttää siis toista nidettä myös ensimmäisen niteen virheiden oikaisemiseen. Virheistä puheen ollen: huomaan taas käyttäneeni aikaisemmissa jaksoissa Panzan sijasta nimeä Pancha. Koetan jatkossa pitää oikean muodon mielessäni.Rocinanten hirnahdusQuijote, kandidaatti Simson ja Panza keskustelevat teoksesta ja sen mahdollisesta jatko-osasta. Käsikirjoitusta ei ole vielä löytynyt. Miten olisi voinutkaan, kun uudet seikkailut ovat vielä kokematta! - Eikös vaan juttu taas luiskahdakin Panzan kuvernöörin hommiin. Simson arvelee, että sellaisen saatuaan Panza ei ehkä tuntisi omaa äitiään. Niin ylpeää ei hänestä tulisi, vakuuttaa Panza - onhan hänellä sielunsa ympärillä pari tuumaa vanhojen kristittyjen rasvoja. Panza osoittaa lisäksi ennen näkemätöntä nöyryyttä: hän pitäisi saaren kuvernöörin virkaa suurena suosionosoituksena, mutta jos sitä ei tule "Niin, maailmassahan tässä ollaan, eikä ihmisen pidä elämässään luottaa kehenkään muuhun kuin Jumalaan", hän hurskastelee. Jos saarta kuitenkin tarjotaan, ei hän sentään niin hullu ole, että siitä kieltäytyisi. Quijote näkee aseenkantajansa kuvernöörin tehtävän siintävän jo silmissään. Panza patistaakin isäntäänsä matkalle, mitä vielä tehostaa Rocinanten hirnahdus. Quijote päättää, että kaikessa hiljaisuudessa l ähdetään taipaleelle kahdeksan päivän kuluttua.Optimistisia suunnitelmiaPanza keskustelee vaimonsa Teresan kanssa perheen tulevaisuudesta. Kun hänestä tulee käskynhaltija, perhekin saa tottua korkeaan asemaan. Tytär naitetaan aateliselle ja häntä tullaan puhuttelemaan hänen armokseen. Teresa edustaa tervettä järkeä ja vaatimattomuutta. Hän epäilee, että vaikka hanke onnistuisikin, heitä ei kuitenkaan otettaisi aatelispiireissä todesta. Tytär saisi mieluummin naida turvallisen naapurin pojan. "Niistä naapurin pojan nenä ja ota hänet vävyksi", neuvoo sananlaskukin. Teresa antaisi kyllä heidän viisitoistavuotiaan poikansa isän mukaan oppimaan tämän ammattia - rajansa näyttää olevan Teresankin realismilla. Panza lupaa lähettää hakemaan poikaa sitten kun käskynhaltijan homma on hanskassa. Hän määrää, että tämä on puettava niin, että hän ei näytä siltä, mitä hän on vaan siltä, miksi hän tulee. Kertoja epäilee, että käsillä oleva luku on apogryfinen (= hämäräperäinen, epäluotettava), sillä Panza puhelee viisaammin kuin hänen resurssinsa todellisuudessa antaisivat myöden. Tiedä häntä. Pa nzalla voi olla hyvä muisti - hän nimittäin siteeraa (sinänsä onnistuneesti) erään munkin puhetta. Jos tästä aviopuolisoiden keskustelusta on mitään konkreettista tulosta, niin ainakin se, että Panza saa lähtöluvan. Tyttären naittaminen aateliselle itkettää kuitenkin Teresaa. Niin inhimillistä - kuinka paljon me murehdimmekaan hyvin epätodennäköisiä tapahtumia.Erityispätevyys lintuhäkkien ja hammastikkujen tekemisessäQuijotekin keskustelee kotijoukkojensa kanssa - tai oikeastaan luennoi näille. Taloudenhoitaja ja sisarentytär yrittävät puhua miestä jäämään kotiin. Se on turhaa, sillä usko on vahva. Quijote muistuttaa lujaan uskoon jämähtänyttä fanaatikkoa - onhan näitä nähty muun muassa uskonnon ja politiikan alalla. Mitkään järkiperustelut eivät mene läpi, vaan niiden esittäjä on tyhmä. - Sisarentytär yrittää pudottaa Quijoten maan pinnalle: ritaritarinat ovat hölynpölyä ja eno on vanha voimaton ukko, eikä mikään väkivahva ritari. Quijote ärtyy, mutta antaa tytölle ritarillisesti anteeksi. Emännöitsijä yrittää suositella isännälleen kuninkaan hoviin asettumista muiden ritarien joukkoon. Quijote selostaa kärsivällisesti erilaiset ritariksi tulemisen mahdollisuudet ja oman hienon vakaumuksensa. Hän on valinnut asetoimen tien, ei opillisen sivistyksen tietä. Kuten jo aikaisemmasta tiedämme, hän on nuhteeton, hyvän tekemiseen omistautunut, vaivoja kaihtamaton. Kaikki ritarit eivät suinkaan täytä hänen kriteerejään. Quijote j opa intoutuu lausumaan runoa, mistä sisarentytär saa aiheen ironiseen huomautukseen, että Quijote olisi varmaankin loistava millä alalla tahansa. Kyllä jos vain ritaritoimelta aikaa jäisi, vastaa mies - ei ole minkäänlaista taidonnäytettä, jota ei hänen käsistään lähtisi, niihin luettuina varsinkin lintuhäkit ja hammastikut.Palkkakiista ratkeaa - ja sitten matkaan!Ritarin ja aseenkantajan tapaaminen on sydämellinen: ritari menee Panzaa vastaan kädet ojennettuina. Sävy kuitenkin muuttuu, kun Panza alkaa kysellä kuukausipalkan perään. Hän pohjustaa pyyntöään monella perättäisellä sananlaskulla, joilla ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa. Tästä tulevat mieleen Jukolan Jussin mahtaviksi tarkoitetut, mutta koomiset puheet. Kun ritari lopulta saa selon Panzan toiveesta, vastaus on tyly: ei käy, ritarikirjallisuus ei moista tunne - toive saaresta ja kuvernöörin palkasta saavat riittää. Ilmeisen närkästynyt Quijote alkaa jopa teititellä Panzaa. Ritari myös suoltaa ilmoille joukon sananlaskuja osoittaakseen Panzalle, että hänkin osaa. Quijote vakuuttaa, että kyllä aseenkantajia löytyy - kova on työnantajan asenne. Ja niinpä kandidaatti Simson tarjoutuukin palvelukseen ritarikäytännön mukaisin ehdoin. Panza ottaa lusikan kauniiseen käteen ja suostuu palvelukseen entisin ehdoin. Kaikki on kunnossa, kun vaimokin antoi luvan lähtöön. Quijoten taloudenhoitaja ja sisarentytär o vat sen sijaan edelleen hanketta vastaan ja he haukkuvat Simsonin pataluhaksi - häneltä emännöitsijä kävi pyytämässä apua, mutta turhaan. Simson käy saattamassa matkalaiset taipaleelle. Jokin juoni Simsonilla on suunnitteilla kirkkoherran ja parturin kanssa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20060926 (20060926) o http://www.askokorpela.fi/ o Cervantes o Webmaster