Pekka Pihlanto
21 Romaani romaanissa

• Noita asialla
• Erinomainen turkkilaisten torjuntakeino
• Quijote tietää, milloin on syytä loukkaantua
• "Hullu, mutta hupaisa"
• Kandidaatilla on uutisia
• Teoksen kritiikkiä tuodaan esiin
• Palautetta
• Asko Korpela: Cervantes nykäisee maton alta
• Lähetä palautetta!

Noita asialla

Korjaan aluksi virheen viime jakson tekstistäni. Kirjoitin otsikkoonkin, että Quijote vietiin kotiin aasinvankkureilla, mutta kyseessä olivat härkävankkurit. Kun Asko huomautti tästä, keksin selityksen: härkävankkurit näyttäytyivät minulle aasinvankkureina - jokin noita oli taatusti asialla. Quijotelta voi siis oppiakin jotakin.

Erinomainen turkkilaisten torjuntakeino

Uuden niteen esipuheessa Cervantes mollaa kirjailijaa, joka oli mennyt salanimen turvin kirjoittamaan Quijotesta. Kyseessä oli siis eräänlainen kirjallinen varkaus - tarkemmin sanottuna kirjallisen henkilön varastaminen. - Kirkkoherra ja parturi tulevat katsomaan Quijotea, joka makailee kotona. Hän vaikuttaa huonokuntoiselta, mutta täysin järjissään olevalta. Miestä jututtaessaan he yhtäkkiä huomaavat, että tauti ei ole parantunut: kun tulee puhe turvallisuuspolitiikasta eli turkkilaisuhasta, Quijote toteaa, että hänellä olisi erinomainen torjuntakeino. Ensin hän salaa tiedon, sillä pelkää ansion ideasta menevän muille. Kirkkoherra todistelee, että parturi on luotettava ja ellei olisikaan, hän takaa miehen. "Mutta mikä takaa teidän luotettavuutenne?", kysyy ritari. "Virkani", vastaa tämä. Quijoten konsti on se, että kutsutaan kaikki Espanjan vaeltavat ritarit pääkaupunkiin. Homma hoituu, vaikka heitä ei olisi kuin puoli tusinaa - jopa yksi ainoa riittäisi! Quijote vakuuttaa haluavansa elää ja kuolla vaeltavan a ritarina.

Quijote tietää, milloin on syytä loukkaantua

Parturi kertoilee jutun hullusta, joka vaikutti normaalilta, mutta juuri ollessaan pääsemässä pois hoitolaitoksesta osoitti "jumalaiseen" alkuperäänsä viittaavalla huomautuksellaan olevansa vielä hoidon tarpeessa. Quijote ymmärtää, mihin "parrankaapija" viittaa ja sanoo tyynnyttelevälle kirkkoherralle kyllä tietävänsä, milloin hänellä on syytä loukkaantua. - Kirkkoherra pyytää Quijotea selittämään, miten hän voi uskoa ritarikirjallisuuden hahmojen todenperäisyyteen. Ritari tuntee jopa melkein tavanneensa joitakin näistä. Jättiläisistä puheen ollen hän viittaa ovelasti relevanttiin lähteeseen, Raamattuun: Goljathan oli jättiläinen. Kirkkoherra ja parturi poistuvat vakuuttuneina Quijoten sairauden pysyvyydestä. He ennustavat miehen vielä lähtevän taipaleelle.

"Hullu, mutta hupaisa"

Pancha pyrkii Quijoten puheille joutuen riitaan emännöitsijän ja sisarentyttären kanssa. Nämä yrittävät vierittää syyn Quijoten retkistä Panchan kontolle, mutta tämä tuntee itse tulleensa väärin perustein mukaan houkutelluksi. Väite surettaa Quijotea: yhdessähän on retkeilty ja kärsitty. Sananlaskuun viitaten Quijote todistelee, että kun ruumis kärsii, myös pää kärsii ja päinvastoin. Pancha viittaa traumaattiseen poukotukseensa - silloin Quijote eli pää ei näyttänyt kärsivän yhtään. Päinvastoin, väittää ritari: hän kärsi henkisiä tuskia paljon enemmän kuin aseenkantaja. Pancha saa kertoa, mitä kyläläiset hänestä ajattelevat. "Hullu, mutta hupaisa" on lievimmästä päästä. Quijote tietää, että Cesarilla, Aleksanterilla ja muilla suurmiehillä oli parjaajansa, joten ei ole syytä menettää mielenrauhaansa.

Kandidaatilla on uutisia

Panchan mukaan Bartolomeo Carrascon poika Simson, kandidaatti, joka opiskelee Salamancassa tiesi kertoa, että Cide Hamete Berenjena-niminen henkilö on julkaissut teoksen "Mielevä Hidalgo Don Quijote Manchalainen". Siinä kuvataan ritarin ja aseenkantajan seikkailuja hämmästyttävällä asiantuntemuksella. Pancha hakee kandidaatin paikalle. Tämä on varsinainen koiranleuka. Hän alkaa pilailla Quijoten ja Panchan kustannuksella, kertoen laajasti teoksen sisällöstä. Ritari on huolestunut maineestaan - varsinkin kun kirjoittaja on mauri, joilta ei voi odottaa mitään hyvää. Keskustellaan oppineesti kirjallisuudesta ja sen kritiikistä. Kyseisessä teoksessa on Simsoninkin mielestä likaa ritarin pieksemistä. Quijote vertaa teoksen tekijää kuvataiteilijaan, jolta kysyttiin, mitä tämä maalaa. "Mitä sattuu tulemaan", oli vastaus. Ritari on toisaalta tyytyväinen, kun hänestä on tullut kuuluisa vielä elinaikanaan - teosta lienee painettu jo 12.000 kappaletta. Toisaalta häntä huolestuttaa se kuva, joka hänestä syntyy.

Teoksen kritiikkiä tuodaan esiin

Cervantesin ratkaisu on aika mielenkiintoinen joskin absurdi: romaani romaanissa. Ikään kuin joku paparazzi olisi ollut koko ajan parivaljakon mukana. Sankareita ei paljonkaan ihmetytä, miten heidän seikkailunsa tuulimyllyineen ja pompotuksineen on saatu kansien väliin - noitaselitys kelpaa tässäkin. Cervantes tuo Simsonin suulla esiin teoksen kritiikkiä, jota lukupiirissäkin on esitetty: muun muassa täysin pääjuonesta erilliset kertomukset. Yrittikö hän näin taittaa kritiikiltä kärjen? - Kun Simson alkaa ihmetellä Panchan tekemisiä kirjan sivuilla - esimerkiksi mitä hän teki saamillaan rahoilla - miehelle tulee kiire kotiin syömään ja juomaan. Hän lupaa kuitenkin palatessaan antaa täyden selvityksen.

Palautetta 

Asko Korpela: Cervantes nykäisee maton alta

Lähetä palautetta!