Jäähyväiset Don Fernandolle ja kumppaneilleHuomaan, että olen jättänyt viime lukujaksossa yhden luvun käsittelemättä. Nyt minun on siis käsiteltävä neljä lukua. - Quijote sopeutuu melko hyvin asemaansa puuhäkin vankina. Hän arvelee olevansa noiduttu, ja että ympärillä liehuvat ihmiset ovat kaikki piruja. Panchan havaintojen mukaan nämä eivät kuitenkaan haise tulikiveltä kuten pitäisi, vaan ainakin yksi (Don Fernando) tuoksahtaa ambralta puolen peninkulman päähän. Kirkkoherra ja parturi hyvästelevät ystävänsä Cardenion, Don Fernandon, Dorotean ja muut. Siinä luvataan lähetellä kirjeitä ja kertoa kuulumisia: miten Don Luisin asiassa tapahtuu, Zoraidan kasteesta - ja miten Quijoten paraneminen edistyy.
Toledon tuomioherra ihmetteleeUutta väkeä saapuu korvaamaan poistuvia. Tässä olen näkevinäni tiettyä näytelmänomaisuutta. - Toledon tuomioherra ihmettelee, miksi Quijote on suljettu puuhäkkiin. Vanki saa itse selvittää: hänet on noiduttu, minkä kirkkoherra ja parturi vahvistavat. Pancha todistelee, että Quijote on yhtä vähän noiduttu kuin Panchan äiti. Noidututhan eivät syö, nuku, eivätkä puhu, mutta isäntä puhuu enemmän kuin kolmekymmentä asianajajaa. Pancha syyttää kirkkoherraa kateudesta: ellei tämä olisi sotkeutunut asiaan vangitsemalla ritarin, tämä olisi nainut Micomiconin prinsessan, ja aseenkantaja olisi jo vähintään kreivi!
Ritariromaanien heikkoudetKirkkoherra selittää asian oikean laidan tuomioherralle. Asiasta innostuneena tämä pitää vieläkin ajankohtaiselta tuntuvan esitelmän ritariromaanien vahingollisuudesta. Hänen mukaansa kirjallisuuden tulee kertoa asioista, jotka ovat jollakin tavalla mahdollisia, todennäköisiä tosimaailmassakin. Minäkin vierastan fantasiaromaaneja (ja -elokuvia), ja jos tavallisessakin romaanissa tai elokuvassa poiketaan liikaa realismista, pidän sitä puutteena. Tuomioherran mukaan ritariromaaneja vaivaavat myös rakenteelliset heikkoudet: keskiosa ei soinnu alkuun, eikä loppu alkuun sekä keskiosaan. Mahtaisiko Cervantesin teos läpäistä tuomioherran vaatimukset?
Näytelmäkirjallisuuden rappioKäy ilmi, että tuomioherra on itsekin kirjoitellut ritariromaania, mutta jättänyt sen kesken, koska ei halua asettua typerien ivailtavaksi ja tyhmänkopean suuren joukon arvostelun alaiseksi. Tämä on edelleen kirjailijan tai minkä tahansa kirjoittajan dilemma: pyrkiikö kirjoittamaan laadukasta tekstiä, jota harvat ymmärtävät vai populaaria, joka voi johtaa hyviin tuloihin. Kirkkoherran ja tuomioherran kesken syntyy mielenkiintoinen keskustelu näytelmäkirjallisuuden rappiosta: se on nykykielellä ilmaisten kaupallisuuden pilaamaa. Kirkkoherra ehdottaa tämän epäkohdan poistamiseksi yleistä sensuuria!
Pancha ovelanaPancha on ovelaa poikaa yrittäessään selvittää, onko Quijote noiduttu vai ei. Quijote ei usko, että naamioidut henkilöt olisivat kirkkoherra ja parturi - ne, jotka ovat noitumisen suorittaneet, ovat vain paneutuneet heidän hahmoihinsa: "He ovat niitä, joiksi sinä niitä väität yhtä vähän kuin minä olen turkkilainen", toteaa ritari. Pancha vetoaa sitten sanontaan: "Hän ei syö, ei juo, ei nuku, eikä vastaa kunnollisesti hänelle esitettyihin kysymyksiin vaan näyttää ihan kuin noidutulta". Nämä tunnusmerkit eivät täyty ritarin tapauksessa - häntä ei siis ole noiduttu, m.o.t.! Vähän myöhemmin kirkkoherrakin alkaa selvitellä kirjallisuuskäsitystään. Romaanin on hänen mielestään sekä opetettava että huvitettava lukijaansa. Täytyy sanoa, että esimerkiksi televisioviihteen tekijöiden olisi syytä miettiä kirkkoherran periaatetta - ajatellaanpa vaikka tolkutonta väkivaltaa tai älytöntä örvellystä sisältäviä tuotoksia. Mitä hyvää niistä seuraa - paitsi rahaa tuottajille?
Vettä hanhen selkäänPancha yrittää houkutella Quijotea pakenemaan, jotta päästäisiin taas seikkailujen (ja maallisen hyvän) makuun. Hanke taitaa kariutua, sillä tuomioherra saa ritarin antamaan kunniasanansa siitä, että hän ei yritä paeta. Tuomioherra yrittää todistella Quijotelle, että ritariromaanit eivät voi olla totta - miksi siis järkevä herrasmies ottaa ne niin vakavasti, hän kysyy. On kuin vettä hanhen selkään kaataisi: jos ritariromaanit eivät ole totta, sitten eivät historiankirjojen kuvaamat henkilöt ja heidän tekemisensäkään ole sitä, kuittaa ritari. Mieleen tulevat lehtien nettikyselypalstojen sisältämät eräät kannanotot ehdotettuihin sinänsä järkeviin kieltoihin ja rajoituksiin: "Kielletään sitten kaikki!"
Paremmaksi ihmiseksi ritariromaaneja lukemallaQuijote pitää lennokkaan puolustuspuheen ritariromaaneille kuvaten yksityiskohtaisesti erään ritarin seikkailuja tämän hypättyä tuliseen, karmeita petoja vilisevään järveen ja päädyttyä yllättäen rauhaisaan luonnonidylliin ja loistavaan linnaan kauniiden naisten pariin. Ritari ei nyt korosta tarinan todenperäisyyttä, vaan sen viihdyttävyyttä. Hän toteaa muuttuneensa paremmaksi ihmiseksi ryhdyttyään harrastamaa ritaritointa. Hulluudellakin on siis positiiviset puolensa. Hän toivoo pian pääsevänsä seikkailemaan ja samalla lahjoittamaan aseenkantajalleen kreivikunnan. Hän kuitenkin epäilee Panchan kykyä hallitsemiseen, minkä väitteen tämä jyrkästi torjuu: hän vuokraisi maat pois ja elelisi joutilaana vuokratuloilla - hyvin moderni näkemys rikkauden iloista! Tuomioherra tähdentää, että hallitsijalta vaaditaan paljon muutakin, mutta Pancha pitää tyhmien ihmisten tapaan päänsä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20060907 (20060907) o Asko.Korpela@nbl.fi o Webmaster Cervantes