"Pelkkää noituutta"Panzan mieltä karvastelee, kun toiveet suurista tiluksista häviävät kuin tuhka tuuleen. Hän menee purkamaan mieltään juuri unesta heränneelle Quijotelle. Ritari saa kuulla, että jättiläisen veri virtasi "kuin punaviini ikään" ja että Micomiconin kuningatar (välillä häntä tituleerataan prinsessaksi ja perijättäreksi) on muuttunut tavalliseksi naisihmiseksi nimeltä Dorotea. "Pelkkää noituutta", kuittaa Quijote. Kun usko omaan asiaan on vahva, mikään ei sitä järkytä. Näinhän se toimii Quijotea viisaammillakin.Micomiconin perijätär jatkaaSillä välin kirkkoherra juonittelee Don Fernandon ja muiden kanssa Quijoten kotiin saamiseksi. Don Fernando ja Luscinda ovat nyt kirkkoherran "joukkueen" sopuisia jäseniä. Päätetään, että Dorotea jatkaa Micomiconin perijänä, ja tarkoituksena on saattaa tällä varjolla Quijote parin päivämatkan päässä olevaan kotiinsa. Quijoteen juoni uppoaa jälleen - aluksi hän vain arvelee (Panzan puheita muistellen), että kuningattaren isä on käskenyt loitsia tämän tavalliseksi neidiksi. Kaikki on kuitenkin taas kunnossa, mutta lähtö Micomiconin kuningattaren valtakuntaan lykätään seuraavaksi päiväksi. Ilta voidaan viettää majatalossa miellyttävästi keskustellen.Mies maurien maasta ja hunnutettu nainenCervantes näyttää estävän tarinan jämähtämisen paikoilleen marssittamalla siihen koko ajan uutta henkilöstöä. Nyt ovat vuorossa maurien maasta palannut kristitty mies ja hunnutettu, maurilaiseen pukuun pukeutunut nainen. Dorotea ja Luscinda tarjoavat kielitaidottomaksi osoittautuvalle neidille sijaa omassa huoneessaan, sillä majatalo on täynnä. Muukalaisille on näet velvollisuus tarjota palveluksia, varsinkin naisille (ovatpa ajat muuttuneet). Naisen nimi on Lela Zoraida. Hän on maurilainen, mutta haluaisi kristillisen kasteen - ja kutsuukin itseään Mariaksi. Hänen seurassaan tullut mies on "vapautunut orja". Näin kasvaneelle seurueelle tarjoillaan illallinen pitkän pöydän ääressä.Quijote vaihteeksi täysissä järjissäänQuijote alkaa pitää aivan täysjärkiseltä vaikuttavaa esitelmää, jossa hän vertaa opillista sivistystä ja asetointa toisiinsa. Asetoimi ei suinkaan vaadi vain ruumiillisia ponnistuksia vaan myös suurta ymmärrystä, henkisiä ponnistuksia. Asetoimen etevämmyys huipentuu siihen, että sodan tarkoituksena on rauhan saavuttaminen, mikä on Raamatunkin mukaan parasta, mitä ihminen voi tavoitella. Quijoten sanakäänteet ovat niin "sieviä", että kukaan kuulijoista ei mitenkään voi pitää häntä sinä hetkenä hulluna - eikä lukijakaan. Erityisesti aatelismiehet Cardenio ja Don Fernando, joille asetoimi erityisesti kuuluu, kuuntelevat häntä varsin mielellään. Quijoten esitys muistuttaa vieläkin niin tavanomaisia oman aselajin, ammatin tai harrastuksen kehumisia, mutta on epätavallisen kaunopuheinen.Ammatinvalinnan vaihtoehdot: kirkko, meri tai kuninkaan hovi
|
||||
PalautettaAsko Korpela: Omaelämäkerrallista taustaa
Jokke Kinnunen: Cervantesin vaiheista
|
||||
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20060807 (20060807) o Asko.Korpela@nbl.fi o WebmasterCervantes