Pekka Pihlanto
13 Ihminen on epäluotettava olio

Cervantes: Don Quijote

 

"Joutava ja mieletön uteliaisuus"

Tässä lukujaksossa alkava sivukertomus sijoittuu Firenzeen, missä hyvät ystävykset, rikkaat aateliset Anselmo ja Lotario elelevät. Anselmo nai Camilan - kosinnan suorittaa sulhasen puolesta Lotario - ilmeisesti kyseessä on eräänlainen puhemiesinstituutio? Tarinasta kehkeytyy vähitellen kolmiodraama, joka saa alkunsa Anselmon "mielettömästä uteliaisuudesta". Hän haluaa testata puolisonsa siveyden, ja Lotario saisi tehdä likaisen työn. Lotario esittää kaunopuheisesti metaforia sekä runonpätkiä viljellen hankkeen ilmeiset varjopuolet ja vähäiset voiton mahdollisuudet: "Millaisen joutavan ja mielettömän uteliaisuuden takia aiot kiihoittaa viettejä, jotka nyt uinuvat siveän puolisosi povessa; ota huomioon, että se mitä saatat toivoa voittavasi, on vähäpätöistä, mutta se, mitä varmaan menetät, niin ylen tärkeätä, että jätän sen lähemmin selittämättä."

 

Himo astuu peliin

Anselmo ei kuitenkaan peräänny hankkeestaan, ja lopulta Lotario on suostuvinaan, mutta ei yritäkään vietellä Camilaa. Kun Anselmo saa avaimenreiästä tietää, että ystävä ei teekään, mitä lupasi, hän saa tämän suostutelluksi tositoimiin. Lopputulos on aluksi sekä hyvä, että huono. Hyvää on se, että Camila ilmoittaa miehelleen Lotarion aikeista ja osoittaa siten luotettavuutensa. Huonoa on se, että Lotario alkaa kiihkeästi himoita Camilaa, jonka seurassa hän on nyt joutunut viettämään niin monet hetket. Lopulta hyvä muuttuu huonoksi kun Camilan vastarinta pettää ja hän antautuu.

 

Maailman sievimmin petetty aviomies

Tapahtumien kulkuun sotkeutuu Camilan palvelustyttö Leonelan luona vieraileva mies, jota Lotario luulee Camilan rakastajaksi. Hän tulee mustasukkaisessa kostonhimossaan paljastaneeksi Anselmolle, että Camila aikoo antautua hänelle. Lotario katuu kohta kostonhimoaan, mutta Camila punoo ovelan juonen, jolla Anselmo saadaan uskomaan vaimonsa täydelliseen siveyteen. Anselmo on tyytyväinen ja kiittelee ystäväänsä. "Niin tuli Anselmosta kaikkein sievimmin petetty aviomies, mitä maailmassa voi olla." Luvun päättyessä Cervantes vihjaa, että Onnen pyörä kuitenkin kääntyy ja ovela rikos tulee ilmi, minkä seurauksena Anselmo menettää henkensä. Miten siinä näin pääsee käymään?

 

Mustasukkaisuudesta on kysymys

Cervantes osaa kuvata todella loistavasti ihmismielen liikkeitä. Tämä taito tulee näissä sivukertomuksissa esiin vakavammassa muodossa kuin Quijoten ja Panzan (tragi-)koomisissa toilailuissa. Muun muassa naisen oveluus ja heikkous tulevat alleviivatuiksi - Cervantesilla ei näyttänyt olevan kovin korkeaa käsitystä naisen vastustuskyvystä valloittajaa vastaan. Toinen silmiinpistävä piirre tarinassa on aviomies-Anselmon mielettömyys, mutta kun olemme jo nähneet Quijoten omalaatuisen hulluuden, menee tämäkin täydestä. Mustasukkaisuudestahan tässä oikeastaan on kysymys, eikä niinkään hulluudesta tai uteliaisuudesta, joksi kirjailija taudin määrittelee. Lisäksi kertomuksen teemana on puolin ja toisin liiallisuuksiin menevä ystävyys sekä sen murtuminen. Ihminen - niin mies kuin nainenkin - on epäluotettava olio.

 

Palautetta 

Asko Korpela: Joutava ja mieletön

Asko: 
20060730

Näkyy Pekkaakin askarruttaneen 'impertinente' vai oliko tekstissä 'joutava ja mieletön'? Siis askarrutti, aihesta jo Holloa. Kas kun ei luvun otsikkoon saakka tämä hyvä käännös kelvannut. - Vähäinen yksityiskohta, jolla ei suurta merkitystä ole, sattui vain silmään osumaan.


asko.korpela@nbl.fi
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Pihlanto Pekka 20060722 (20060722) o  Asko.Korpela@nbl.fi o Webmaster Cervantes