Ritari lääkärinä - ei tuomarinaKun Quijotea moititaan rikosvankien vapauttamisesta hän toteaa, että vaeltava ritari ei ole velvollinen tutkimaan ovatko kahlitut ja ahdistetut sellaisessa tilassa omasta syystään vai syyttään - hänen asianaan on vain auttaa tarkaten heidän kärsimyksiään, eikä heidän konnuuksiaan. Hieman samanlainen periaate oli presidentti Kekkosella suhtautumisessa kansainvälisiin kriiseihin: Suomen on toimittava lääkärinä, eikä tuomarina (se ei kylläkään ollut Kekkosen keksimä sanonta, vaan ulkoministeriön erään virkamiehen). Quijote on hyökkäämäisillään kirkkoherran kimppuun kostaakseen vankien vapauttamista koskevien moitteiden sisältämän loukkauksen, mutta Dorotea - Micomiconin prinsessa - pelastaa papin diplomatian taidoillaan ja ritarikulttuurin tuntemuksellaan.Hyväuskoinen ritariDorotea kertoo Micomiconin tarinansa, mutta kompuroi heti alussa unohtamalla kirkkoherran hänelle keksimän nimen. Samoin hän mainitsee nousseensa maihin sisämaan kaupungissa, mitä ritari suuresti ihmettelee. Hän kuitenkin nielee pajunköyden kakistelematta kirkkoherran antaessa selitykset kömmähdyksille.Edes fenikslintu ei kelpaisi ritarilleAseenkantaja moittii herraansa siitä, että tämä ei aiokaan naida Micomiconin prinsessaa - Panza haluaisi, että ritari naisi, saisi valtakunnan ja tekisi hänestä markiisin tai maaherran. Kun Panza tulee verranneeksi Dulcineaa Doroteaan loukkaavaksi tulkittavalla tavalla, ritari sanoo sinunkaupat irti ("te konnamainen portonpoika") ja iskee Panzan maahan. Aseenkantajan olisi käynyt huonosti, ellei Dorotea olisi tullut apuun. Ritarin siteet Dulcinea Tobosolaiseen ovat niin vahvat, että hän ei menisi naimisiin, vaikka puolisoksi tarjoutuisi itse fenikslintu (!).Alkuvietit valloillaanQuijote on osoittautunut optimistiseksi luonteeksi. Hän toteaa ohimennen, että hän katsoo jättiläisen pään leikkaamisen ja prinsessan valtakunnan vapauttamisen jo "tapahtuneeksi ja lain voiman saaneeksi". - Dorotean diplomatia saa Quijoten antamaan anteeksi Panzalle ja jopa pyytämään anteeksi omaa käyttäytymistään: "ihminen ei näet vallitse alkuviettejänsä". Panza myöntää näin olevan ja toteaa, että hänellä itselläänkin on sellainen alkuvietti: puhuminen.Oli sittenkin niin teräväpäinenCervantes kehuu itseään panemalla Cardenion suuhun ihmettelyn Quijoten mielettömyyden merkillisyydestä ja ennenkuulumattomuudesta: "tuskin lienee ketään niin teräväpäistä, joka voisi siihen osua, jos mielisi piloillaan sen keksiä ja sepittää." Kirkkoherra panee merkille asian, jota itsekin jo ihmettelin aikaisemmin: jos jätetään huomioon ottamatta ne typeryydet, joita hidalgo lausuu hulluutensa yhteydessä, muissa asioissa hän on erinomaisen järkevä.Quijoten kompromissiQuijote osoittaa loogisuutta hänen tentatessaan aseenkantajaansa tämän tapaamisesta Dulcinean kanssa: miten Panza ehti käydä näin lyhyessä ajassa kotona? Ritarihölynpöly ja hyväuskoisuus kuitenkin sumentavat loogisen järjen: hyvät noidat usein heittävät ritarit nopeasti paikasta toiseen ja niin on täytynyt nytkin käydä. Panzan kuvaukset Dulcineasta maalaistyttönä maalaistalon töissä Quijote kääntää sujuvasti ritarille paremmin sopivaan muotoon: välpättävät jyvät ovatkin helmiä, ja niin edelleen. Quijotella on selvitettävänään ristiriitatilanne, sillä Dulcinea pyytää häntä luokseen ja jättiläinen on käytävä tappamassa. Hän keksii ritarilakeja ja myös Panzaa tyydyttävän ratkaisun: hän menee ennen Dulcinean tapaamista teilaamaan jättiläisen, mutta panee ehdoksi, että hänelle on annettava osa valtakuntaa naimisiin menemättä. Sen hän voi lahjoittaa kenelle haluaa ja kenellepä muullekaan hän sen antaa kuin juuri aseenkantajalleen. Tämä katsoo lahjahevosen hampaisiin toivoessaan, että maa-alue olisi meren puolella. Näin hän saisi helposti laivatuksi myytäviksi tarkoittamansa mustat alamaisensa.Moukka puhuu toisinaan erittäin älykkäästiQuijote on monesti saanut aiheen moittia alaistaan typeräksi, mutta kun Panza antaa eräänlaisen teologisen lausunnon oman hyödyn tavoittelusta Jumalan palvelemisen motiivina, Quijote tokaisee: "Sinä olet piru mieheksi, vaikka olet moukka - ja puhut toisinaan erittäin älykkäästi! Tuntuu kerrassaan siltä kuin olisit käynyt opinteitä." Samanlaista kaksinaisuutta kirkkoherra näki Quijotessa.Fakta ja fiktio vastakkainJoukkomme majoittuu Panzan kammoamaan "poukotusmajataloon". Quijote painuu hyvin ansaituille unille. Kirkkoherra inventoi majatalon kirjavarastoa. Kunnon dokumenttiteos saisi jäädä, mutta ritarifiktio joutaa poltettavaksi. Majatalon isäntä uskoo ritariromaanien lohikäärmeet ja muut kummajaiset tosiksi, mutta kertoo tajuavansa - toisin kuin Quijote - että ritariaika on auttamattomasti ohi. Isännän kätköistä löytyy käsikirjoitus, jonka kirkkohera aikoo lukea ääneen. Saamme siis seuraavassa lukujaksossa taas tutustua romaanin juonesta poikkeavaan sivukertomukseen.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20060719 (20060719) o Asko.Korpela@nbl.fi o WebmasterCervantes