Quijote "järkeilee"Quijote jää yksin tekemään hulluntemppujaan, mutta kyllästyy niihin pian. Hän ryhtyy "järkeilemään", kumman kahdesta rakkaudesta hulluksi tulleesta ritarista hän ottaisi esikuvakseen: raivoisan Rolandin vai Gallian Amadiin. Valinta päätyy jälkimmäiseen, joka vain vetäytyi Köyhälle kalliolle, missä hän erakko seuranaan itki ja rukoili "kyllältään". Ritarimme tekee paidansuikaleesta rukousnauhan ja ryhtyy rukoilemaan ja hulluttelemaan. Siihen sisältyy faunien ja metsänhaltijoiden perään huokailun lisäksi säkeiden kirjoittamista - yksi näyte on säilynyt jälkipolville: liikuttavaa Toboson Dulcinean kaipuuta.
"Korkea ja suurivartinen hallitsijatar"Samaan aikaan toisaalla: Panza tapaa ikävän tutussa poukotusmajatalossa oman paikkakuntansa kirkkoherran ja parturin, jotka ovat Quijotea etsimässä. Panza yrittää ensin olla solidaarinen isännälleen, mutta kun parturi mainitsee sen mahdollisuuden, että Panza on ryöstänyt ja tappanut tämän, alkaa hän niin sanotusti laulaa. Käy ilmi, että muistikirja, jossa on kirje Dulcinealle ja myös osoitus aasien lahjoittamisesta hänelle, onkin jäänyt Quijotelle. Panzan verisen raivoisan harmin laannuttua hän alkaa pyynnöstä muistella kirjeen sisältöä. Miehen muistia kuvaa hyvin kirjeen alkulause: " Korkea ja suurivartinen hallitsijatar". Panza kertoo myös hänelle tulevaisuudessa puolisoksi koituvasta keisarinnan hovinaisesta (itse hän olisi silloin jo epäilemättä leski), vauraan alusmaan perijättärestä. Kuulijat ihmettelevät, kuinka huima Quijoten hulluus onkaan, kun se on kyennyt lakaisemaan pois tuon miesraukankin järjen.
Vaeltava neiti ja hänen aseenkantajansaPanzaa jää huolestuttamaan se mahdollisuus, että Quijote ei tyytyisi keisarin vakanssiin, vaan ryhtyisi arkkipiispaksi - arkkipiispan aseenkantajaksi hänellä lukutaidottomalla miehellä ei olisi kelpoisuutta. Panzan luottamus herransa voimaan ja kykyyn toteuttaa suunnitelmansa on vankkumaton, vaikka hän on isäntänsä hulluuden ja toheluuden saanut jo moneen kertaan todeta. Kirkkoherra ja parturi saavat Panzan puolelleen oveluudella: "Te puhutte kuin älykäs mies, ja tulette varmaan toimimaan kuten hyvän kristityn sopii", virkkaa kirkkoherra. Dulcineaa ei tarvitse tavata, vaan Panza vie isännälleen keksityn vastauksen, jonka mukaan Dulcinea haluaisi nähdä ritarinsa. Panza suostuu epäröimättä juoneen, koska hänen annetaan ymmärtää, että Quijote voi hullujen katumusharjoitustensa loputtua jatkaa keisarin aseman tavoittelua. Ei tietoakaan solidaarisuudesta isäntää kohtaan.
Varsinainen puskafarssiTarinasta tulee nyt varsinainen puskafarssi, kun kirkkoherra aikoo pukeutua apua ritarin tarvitsevaksi "vaeltavaksi" neidiksi - minkä roolin hän sopivaisuussyistä kuitenkin delegoi parturille. Vastakkaisen sukupuolen asuun sonnustautuminen on kyllä tuttu käänne teatterikirjallisuudessa ja oopperalibretoissa. Mikä muuten lienee vaeltava neiti? Ehkä J. Karjalaisen laulussa mainitun kaltainen: "Doris oli reissunainen…"? Kirkkoherrasta tehdään neidin aseenkantaja. Juoniensa avulla herrat toivovat saavansa Quijoten lähtemään heidän mukaansa kotiin.
Cardenion tarinan loppuosaPanzan mentyä etukäteen herransa luo kirkkoherra ja parturi tapaavat meille jo tutun, onnettoman rakkauden kokeneen Cardenion. Luulin, että meidät säästettäisiin hänen tarinansa lopulta, mutta ei - hän kertoo sen kirkkoherralle ja parturille. Siihen käytetään kymmenen sivua. Tarinaa ei voine pitää onnettomien rakkaustarinoiden parodiana - siinä määrin vakavasti se on kerrottu. Tällaisia asiayhteydestä melko irrallista tarinointia Cervantes harrasti jo aikaisemmin: nuoren paimenen onnettomasti päättynyt rakkaustarina hautajaisineen. Ilmeisesti sen ajan lukijat kaipasivat hulluttelun väliin nenäliinoja kostuttavaa romantiikkaa: "Ruutia, räminää ja rakkautta", kuten yksi Paksukais- ja Ohukaisfilmi on suomeksi nimetty.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Odota, kunnes tullaan Zoraidaan!
|
||
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20060702 (20060702) o Asko.Korpela@nbl.fi o Webmaster Cervantes