|
Lupaava tarina katkeaa
Quijote läyryää löydetylle metsäläiselle (ilmaistakseni asian Kalle Päätalon terminologialla). Voidakseen auttaa miesparkaa, hän haluaisi tietää, miten tämä on joutunut moiseen tilanteeseen. Kohteliaisuus saa miehen pehmenemään ja hän lupaa kertoa tarinansa, mutta sillä ehdolla, että häntä ei keskeytetä. Tarina herättäisi kertojassa niin ikäviä muistoja, että hän haluaa kertoa sen nopeasti eli keskeytyksittä. Ehto on sama kuin Panzan lammaskertomuksessa. Miekkosemme on aatelismies nimeltään Cardenio. Hänellä oli lemmitty Luscinda, jonka kanssa avioliiton piti olla kutakuinkin selvä. Sitten tulee mutkia matkaan: eräs herttua haluaisi Cardenion luokseen vanhimman poikansa kumppaniksi. Houkuttelevan tarjouksen hyväksyminen erottaa nuoret, mutta se ei ole vielä ongelma. Herttuan nuorempi poika Fernando kiintyy Cardenioniin ja tulee niin läheiseksi tämän kanssa, että hän saa lukea Cardenion ja Luscindan kirjeenvaihdon. Fernando rakastuu neitoon ja loput arvaamme. Sitä ei tarvitse meille kertoa, ja kirjailija katka
iseekin tarinan sopivasti Quijoten suulauteen: kun Quijote kuulee neidon olleen kiinnostunut ritariromaaneista, hän ei pysty niin sanotusti pitämään turpaansa kiinni.
Kaksi hullua vastakkain
Syntyy kiistely ritarikirjallisuuden erään naishahmon siveydestä, ja seurauksena on Cardenion hulluuden puuska. Sekä ritari että aseenkantaja tulevat taas kerran pahoinpidellyiksi ja "Räivä" pakenee "ylhäisen tyynesti" vuoriston kätköihin. Surkuhupaisuuden huipuksi Panza haluaisi kostaa tapauksen paikalla olleelle vuohipaimenelle. Nyt hullu hidalgo on viisaampi kuin aseenkantajansa: paimen ei ollut mitenkään syyllinen tapaukseen, todistelee Quijote ja rauhoittaa tilanteen.
Kuka nyt hullun naisi?
Quijote saa päähänsä uuden hullutuksen. Hänen pitää kärsiä ja kiduttaa itseänsä, kuten onnettoman rakkauden kokeneet ritaritkin kirjoissa. Panza koettaa tuoda järjen valoa isännälleen, mutta eihän aseenkantaja ymmärrä ritariasioita - hänen puhekieltonsa muuten kumotaan vuoristossa oleskelun ajaksi. Panza lähetetään viemään viestiä Dulcinia Tobosolaiselle ja tuomaan vastausta, joka ratkaisee ritarimme kohtalon. Panza tunnistaa kuvauksesta Dulcinian: tuttu topakka maalaistyttö, ei mikään prinsessa. Hän suostuu tehtävään, mutta pyytää Quijotelta todistuksen, jonka avulla hän saisi luvatut aasit haltuunsa. Isäntä ja renki keskustelevat kovasti, minkälainen näyttö Quijoten täytyisi antaa hulluntempuistaan Panzalle, että tämä voisi rehellisesti niistä kertoa ritarin unelmien neidolle. Quijote tekeekin estelyistä huolimatta puolialastomana muutamia akrobaattitemppuja kalliolla. Loput hulluudet saa Panza keksiä. Näyttöä Quijoten hulluudesta luulisi kyllä riittävän. Mieletön on Quijoten ajatuskin, että neito valloitet
taisiin hulluilla tempuilla - vaikka ne johtuisivatkin palavasta rakkaudesta. Kuka nyt hullun naisi?
|