Ritari taistelee vaihteeksi hevosen puolestaRitari ja aseenkantaja eivät löydä etsimäänsä neitoa, mutta Quijoten hulluus puhkeaa taas kukkaan, minkä seurauksena parivaljakko joutuu tappeluun. Sankarien levätessä Rocinante-kopukka menee riiustelemaan tammalauman kanssa, mutta tulee näiden potkimaksi. Lisäksi tammojen ajomiehet antavat Rocinantelle selkäsaunan kartuillaan. Sydämistynyt Quijote hyökkää tämän "halpasäätyisen rahvaan" kimppuun, vaikka näitä on Panchan varoitusten mukaan kolmattakymmentä. Pian ovat isäntä ja palvelija maassa samassa kunnossa kuin Rocinantekin. Quijote ei pahemmin hätkähdä selkäsaunasta. Tämä kuuluu vaeltavan ritarin luontaisetuihin. Sen virheen hän myöntää, että hyökkäsi roskaväen kimppuun. Tästä lähtien aseenkantaja saa hoitaa nämä ja Quijote ritarit. Pancha ei haluaisi taistella, mutta Quijote selittää kärsivällisesti, että valloitetun saaren hallitsijan on mahdotonta hoitaa tehtäväänsä rauhanomaisesti.Raakaa väkivaltaa silloin ja nytCervantesin ja hänen aikansa raakuutta kuvannee se, että hauskuutta luodaan sankareiden toistuvilla pahoinpitelyillä. Tietenkin Quijote on itse syypää kohtaloonsa - hänhän hyökkäsi. Sama "laki" pätee nykyisinkin kaduillamme ja vieläpä tiukempana. Pelkkä poikkipuolinen sana aiheuttaa nakkikioskin jonossa pahoinpitelyn. Luin juuri erään poliisimiehen haastattelun, jonka mukaan öisellä kadulla kolme ensimmäistä sanaa ratkaisevat tappelun alkamisen. Olemme ilmeisesti palanneet Quijoten aikaan ja vielä ehkä pahempaankin tapainturmelukseen kuin Cervantesin romaanin mukaan silloin vallitsi. Ja mitä tulee kirjallisuuteen, Cervantesin sankarit säilyvät sentään hengissä. Moni nykyihminen herkuttelee rikosromaaneilla, joissa ihmisiä murhataan - joskus kasapäin."Majataloni on linnani"Pacha saa isäntänsä töin tuskin aasin selkään, ja murheellinen kulkue lähtee etsimään yösijaa. Panchan tulkinnan mukaan päädytään majataloon, Quijoten taas linnaan. Quijotella on siis ritarikuvitelma päällä - toisin kuin viime jakson hautajaisissa. Hänellä näyttää olevan lapsenomainen kyky vaihtaa suodatinta, jonka läpi hän maailmaa tulkitsee. Samaan tapaanhan lapset - ja esimerkiksi myös näyttelijät - voivat eläytyä leikkinsä/näytelmänsä vaatimaan rooliin niin, että he ja ympäristö todella ovat heille juuri sitä, mitä rooli vaatii. Tosin he pystynevät palaamaan takaisin normaalielämään helpommin kuin Quijote. Tuleepa mieleeni näyttelijä Joel Rinne, jonka kerrotaan saapastelleen Kansallisteatterin käytävillä marsalkka Mannerheimin rooliasussa ja melkeinpä edellyttäneen vastaantulijoilta sotilaallista kunniantekoa!Tappelu oksettavan hienosta naisesta"Linnassa" Quijote ja Pancha majoitetaan ullakolle kurjiin oloihin erään muulinajajan kumppaniksi. Siellä majatalon emäntä tyttärineen laastaroi "kalliolta putoamisesta" aiheutuneita vammoja. Ritarin kohteliaat puheet ja selitykset ovat heille "kreikkaa". Quijotelle niin ruoka kuin makuusijakin ovat huipputasoa, linnan laatua. Jopa piikatyttö, joka tulee tyydyttämään sopimuksen mukaan muulinajajan tarpeita, on kaunis ja hyväntuoksuinen, vaikka hän saisi kenen tahansa muun kuin muuliajajan oksentamaan. Quijote tarttuu naisen käteen luullen tämän tulevan hänen luokseen tietyissä aikeissa, jotka ritarin on kuitenkin pakko torjua, koska hän haluaa olla uskollinen Dulcinelle. Muulinajaja ei tällaista livertelyä kauan kuuntele vaan seurauksena on tappelu. Majatalossa yöpyvä Toledon Pyhän veljeskunnan järjestyksenvalvoja luulee tajuttomaksi mukiloitua ritaria murhan uhriksi. - Merkille pantavaa mielestäni on, että Cervantesin kertomus piian ja muulinajajan aikeista on varsin suorasukainen. Sensuuri näyttäisi olevan myöhempien aikojen keksintöä? Tosin esimerkiksi uskonnolliset asiat saattoivat olla tabu, sillä niitä ei ole ainakaan vielä pilkattu. Kirkollisista henkilöistä on kyllä puhuttu melko arkiseen sävyyn.Balsami tehoaan vain ritariinLisää vaikeuksia on luvassa: järjestyksenvalvoja tulee puhuttelemaan Quijotea, ja tämä vastaa niin loukkaavasti, että valvoja heittää ritaria lampulla päähän. Seuraava vastoinkäyminen on kokonaan omaa tuotantoa: Quijote valmistaa parantavan balsamin, joka saa hänet oksentamaan mahalaukkunsa tyhjäksi. Sitä seuraavan unen jälkeen mies tuntee kuitenkin olevansa jo melko hyvässä kunnossa. Panchan käy lääkkeestä huonommin - mutta hän ei olekaan ritari, kuten Quijote myöhemmin selittää hoidon epäonnistumisen. Ehkä astiassa olleella paloöljyllä on osuutensa asiassa. Panchan vatsa tyhjenee molemmista kanavista ja hän luulee kuolevansa. Ensi kertaa hän puhuttelee isäntäänsä suorastaan tylysti. Unesta virkistynyt ritari lähtee omin neuvoin majatalosta. Kun isäntä karhuaa maksua, Quijote uskoo nyt olleensa majatalossa, mutta tolkku ei palaudu kokonaan: hän jättää maksamatta ritarisääntöihin vedoten. Perässä lähtevä Pancha joutuu ilkikuristen majatalovieraiden pompoteltavaksi ja isäntä takavarikoi haarapussin maksun vakuudeksi. Ainoa valopilkku on piikatytön vesi- ja viinitarjoilu.Kivi ja CervantesAleksis Kiven sanotaan saaneen Veljeksiinsä vaikutteita Cervantesilta. Jotakin yhtäläisyyttä voikin uumoilla. Veljesten joukossa on yksi hiukan mieleltään harhainen ja toinen tyhmähkö henkilö, Simeon ja Juhani - tosin he eivät ole sentään aivan Quijoten ja Panchan luokkaa. Veljekset tulevat tappelussa rökitetyiksi samaan tapaan kuin ritari ja aseenkantaja. Koko veljessarja elää kuulemiensa peikkotarinoiden vallassa ainakin ajoittain. He myös taistelevat valistumattomuuttaan yhteiskuntakoneiston tuulimyllyjä vastaan, ja heidän "ritariretkensä" määränpää on Impivaara.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Kivi ja Cervantes
|
||
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20060528 (20060528) o Asko.Korpela@nbl.fi o WebmasterCervantes