Noidan temppujaTässä jaksossa törmäämme suorastaan kuvitellun vihollisen symboliksi muodostuneeseen tuulimyllyhyökkäykseen. Todellisuuden tajuava Sancho Panza varoittelee isäntäänsä, mutta turhaan. Lopulta maassa maatessaan Don Quijote päästää todellisuuden tajuntaansa ja selittää tapahtuneen omalla ritarikirjallisuuden kyllästämällä tavallaan: noita pääsi loihtimaan jättiläiset tuulimyllyiksi ja pelasti nämä ritarin peitseltä. Matkan jatkuessa aseenkantaja naukkailee viiniä ja nautti välipalaa - elämä hymyilee. Isäntä sen sijaan paastoaa ritari-ihanteen mukaisesti.Käsikirjoitus katkeaaDon Quijoten hyökätessä parin munkin - eli "perkeleen riivaaman epäsikiön" - ja matkavaunuja vartioivan apumiehen kimppuun Cervantes muuttaa kertomuksensa rakennetta. Ehkä hän havaitsi monotonisuuden vaaran, joka olisi uhannut, mikäli hän olisi vain luetellut peräkkäin ritarimme törmäilyjä. Niinpä juuri kun ritari ja biskajalainen aloittavat miekanmittelön, käytettävissä oleva käsikirjoitus katkeaa ja seuraa pitkähkö selostus siitä, miten kirjailija löysi sattumalta kaupustelijalta kertomuksen jatkon. Sen mukaan Don Quijote voittaa yllättäen kamppailun - saaden tosin haavan korvaansa. Aseenkantaja tulee pahoinpidellyksi pahanpäiväisesti. Vaunuissa ritarin tulkinnan mukaan matkannut vangittu neito pääsee vapaaksi - todellisuudessa kysymyksessä on Sevillaan miestään tapaamaan matkustava rouva.Ritarin ja aseenkantajan toverillinen suhdeDon Quijoten ja aseenkantaja Panchan välinen suhde muuttuu toverilliseksi. Ritari on hyvin ystävällinen ja suvaitsevainen tätä selvästä herran pelosta kärsivää palvelijaansa kohtaan. Ritari vain naureskelee hyväntahtoisesti oppimattomalle kumppanilleen. Tämä luulee jo saavansa nyt saavutetun voiton johdosta saaren kuvernöörin paikan, mutta ritari oikaisee, että ei tämä suinkaan ollut saariseikkailu - kärsivällisyyttä lisää, kyllä palkkio tulee aikanaan.Rattoisa ilta vuohipaimenten parissaKun päästään illanviettoon vuohipaimenten kanssa, teos muodostuu mielestäni ensi kertaa suorastaan viihdyttäväksi. Vuohenliha maistuu ja viinileili kiertää ringissä. Vuohipaimenet kuuntelevat mykistyneinä ritarin yleviä puheita, joista he eivät ymmärrä mitään. Quijote muistelee vanhoja hyviä aikoja, jolloin naiset saivat liikkua rauhassa. Ritarit tulivat palauttamaan naisrauhan, mutta nykyisin tilanne on taas huono. Quijote vaikuttaa melkein täysjärkiseltä. Hän tuntuu erottavan ritariajan ja nykyhetken toisistaan - ja merkillistä kyllä, vuohipaimenet ovat hänelle vain vuohipaimenia. Eräs nuori mies virittää lemmenlaulun, jota Don Quijote kuuntelisi vähän pitempäänkin - toisin kuin Sancho Panza, joka on kallistanut ahkerasti viinileiliä. Ystävällinen vuohipaimen voitelee ritarin taistelussa vahingoittuneen korvan parantavalla yrttivoiteella. Ei tarvita "ihmebalsamia", josta ritari väänsi vähän aikaisemmin paksun jutun kaiken uskovalle aseenkantajalleen: balsami parantaisi haavoittuneen, vaikka hänet olisi lyöt y keskeltä poikki!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20060515 (20060515) o Asko.Korpela@nbl.fi o Webmaster o Cervantes