Pekka Pihlanto
01 Tapaamme hullun harharetkellään

• Don Quijote elää omissa maailmoissaan
• "Maailma on niin kuin sen näet"
• Eräänlainen Odysseia tämäkin
• Humoristinen teos
• Don Quijoteja mekin?
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Don Quijote elää omissa maailmoissaan

Teos tuntuu heti tutulta - olen varmaankin joskus lukenut lyhennetyn laitoksen. Švejkin jälkeen tapaamme oikean "hullun", todella sekaisin olevan henkilön. Švejk oli hiukan erikoinen ja teki hulluja temppuja, mutta oli kuitenkin ilmeisen älykäs ja ymmärsi todellisuuden "oikein". Don Quijote elää omissa maailmoissaan - hän muokkaa todellisuuttaan mielensä mukaiseksi. Kyseinen mieli on peräisin ritariromaaneista, joita Cervantes halusi ivata. Hänen ivailuprojektinsa tavoite laajeni esipuheen mukaan alkuperäisestä, ja siinä on varmasti eräs syy teoksen osakseen saamaan arvostukseen: pelkkä jonkin kirjallisuuden lajin ivailu ei vaikuta oikein kestävältä toiminta-ajatukselta.

"Maailma on niin kuin sen näet"

Don Quijoten "hulluus" johtuu valvomisesta ja liiallisesta lukemisesta. Hän siis täyttää tajuntansa ritarikirjallisuuden sisällöillä ja alkaa lopulta nähdä maailmansa ritarin silmin. Majatalo näyttäytyy linnana, majatalonpitäjä linnanherrana, "anteliaat" naiset hienoina neitoina ja kurja kapakala loistoateriana - ritariksi lyöjäksi kelpaa majatalonisäntä, jne. Don Quijote kuvittelee itsensä ritariksi, hevoskaakkinsa hienoksi ratsuksi ja yksinkertaisen maalaistytön jaloksi rakastetukseen. Kaikille hän antaa ylhäisen nimen: hevonen saa olla Rocinante ja hänen oma nimensäkään ei kelpaa, vaan hänestä tulee Don Quijote Manchalainen. - Pohdiskelin, olisiko tällainen "hulluus" mahdollinen todellisuudessa ja tulin siihen tulokseen, että miksei. Onhan kuultu, että mielisairaaloissa on kuninkaita, keisareita ja jumaliakin. Jonkinlaisesta pysyvästä itsesuggestiosta on varmaankin kysymys. "Maailma on niin kuin sen näet", "maailma on ihmisen tajunnan tuote". Siis se, miten yksilö näkee maailmansa, on hänen aivojensa ja ta junnallisuutensa tuote. Jos näissä "tuotantovälineissä" on jotakin vääristymää, kuva, eli syntyvät merkitykset, on tietysti vastaavasti vääristynyt.

Eräänlainen Odysseia tämäkin

Uusi lukukirjamme tuo mieleeni muitakin lukupiirimme lukemia teoksia kuin Švejkin. Kysymyksessä on kaikesta päätellen "matkakirja", vaellusromaani, ja muistuttaa siten ainakin etäisesti Odysseiaa ja Odysseusta. Jälkimmäinen kertoi Don Quijoten tapaan aika omituisesta, vääristyneestä todellisuudesta. Tosin Don Quijotessa todellisuus on vain kirjan päähenkilön tajunnan vääristämä - taustalla on nähtävissä ilmeisen realistinen todellisuus. Odysseuksessa tapahtumien outous ja vaikea hahmotettavuus sen sijaan taisi johtua kirjailijan kikkailun halusta. "Matkakirja" oli muuten Kirkolle-teoskin. - Joissakin Seitsemän veljeksen sankareissa oli ainakin lievästi vähän samaa vikaa kuin Don Quijotessa: he eivät nähneet maailmaa aivan niin kuin muut sen näkivät eli he käyttäytyivät muiden ihmisten silmissä oudosti, toisinaan jopa hullusti.

Humoristinen teos

Don Quijote on humoristinen teos kuten osaltaan Švejk ja Seitsemän veljestäkin. Ainakin toistaiseksi Quijoten huumori näyttää kuitenkin olevan aika raakaa ja yksinkertaista: se perustuu päähenkilön hulluuteen ja muiden henkilöiden haluun huvitella hullun kustannuksella. Minua ei juurikaan naurattanut esimerkiksi se, että Don Quijote ei saanut majatalossa kypärää päästään, vaan palvelustyttö joutui syöttämään häntä ja isäntä valuttamaan viiniä letkulla hänen suuhunsa. Kirjan ilmestymisaikoihin hullun kustannuksella pilailu taisi kyllä naurattaa ihmisiä.

Don Quijoteja mekin?

Esittämästäni kritiikistä huolimatta teos tuntuu kiintoisalta. Saamme tutustua 1600-luvun Espanjaan ja sen tapoihin. Ehkä teoksen teemassa voi nähdä ajattoman allegorian. Vielä tänäänkin me täytämme tajuntamme omilla "kotkotuksillamme", jotka muodostuvat maailman tärkeimmiksi asioiksi. Ne saavat meidät näkemään maailman niiden mukaisesti ja siten liian yksipuolisesti - vaikka meitä ei aivan näin "hulluiksi" luokiteltaisikaan. Jos Don Quijotesta voisi tässä mielessä jotakin oppia, se olisi pysähtyminen miettimään: mikä on minun ritarihullutukseni ja miten voisin nähdä maailman myös hieman laajemmin ja toisella tavalla?

Palautetta 

Lähetä palautetta!