|
Aseenkantaja kehottaa palaamaan kotiin sadonkorjuuseen, mutta isäntä ilahtuu huomatessaan uuden sankariteon olevan luvassa. Kaksi lammaslaumaa lähestyy ja don Quijoten silmissä ne ovat toisiaan vastaan taistelevia sotajoukkoja.
Seuraavaksi tulee riemastuttava esittely, mitä kekseliäisyyttä ja symboliikkaa on nimissä, tulee aivan mieleen Raamattu ja Kansojen historia. Ensimmäisen kerran nauroin lukiessani tekstiä. Nimistön huippuja olivat Miau ja parsalava vaakunoissa. - Kasvot näen ja tunnen, vaikka en muista heidän nimiänsä, täytyi ritarinkin myöntää.
Don Quijote karauttaa ratsunsa urhean keisarin Pentapolín Hihankäärijän puolesta lammaslaumaan ja pistelee peitsellään arkoja eläimiä. Lopputuloksena on seitsemän kuollutta lammasta. Hyökkääjä menettää muutaman hampaan ja sormen ja ihmelääkettä sisältävä astia menee pirstaleiksi.
Taas oksennusta ja hautajaissaattoErittäin inhorealistinen on jälleen oksennuksien kuvaaminen ja nyt niitä on kaksi peräkkäin, ensin don Quijote oksentaa Panzan päälle ja sitten tämä don Quijoten päälle. Muistissamme on vielä edellinen oksennuskohtaus majatalossa. Tuleepa mieleen, että tässä sitä olisi realistista kuvausta vaikkapa filmille, mutta taitaisipa katsojillekin tulla "yrjöämisen" tarve. Sankari osaa puhua vakuuttavasti ja kauniisti. Hän sanoo aseenkantajalleen, että Jumala ei heitä hylkää ja antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin. Aseenkantajan mielestä tämä sopisikin paremmin saarnamieheksi kuin vaeltavaksi ritariksi. Seikkailijat häiritsevät jälleen hautajaissaattoa. Käytännön miehenä Sancho Panza anastaa saattueelta muonaa, joka onkin tarpeen, kun oma haarapussi jäi maksuksi majataloon. Panza keksii myös isännälleen nimen Surullisen hahmon ritari. Nimi miellyttää don Quijotea, joka lupaa maalauttaa sen kilpeensä. Panzan mielestä se olisi pelkkää rahantuhlausta, riittää kun isäntä näyttäytyy.
|
||
PalautettaPirjopäivi Pihlanto: Ritarin ja aseenkantajan keskustelut
|
||
Lähetä palautetta! |
Perävainio Pirkko 20060609 (20060609) o Asko.Korpela@nbl.fi o Webmaster Cervantes