|
Cervantesin kirjoittamat naisen ylistykset ja lemmenlaulut ovat maailmankirjallisuutta siinä kuin päätarinakin. Satuin kuulemaan eduskunnan puhemies Urho Kekkosen esityksen mielikirjastaan "Don Quijote" vuonna 1949, kun ohjelma tuli uusintana äskettäin. Kirja tuntui tehneen vaikutuksen lukijaansa.
Itse en ole päässyt suhteessani Cervantesiin vielä "tykästymisasteelle", mutta täytyy tunnustaa, että mies on mielenkiintoinen. Yllätyksiä ainakin teksti vilisee.
Paimenpoika Grisóstomon ja paimentyttö Marcelan traaginen rakkaustarina on ylevää, eikä tarinan kertojan Pedron kieli aluksi ihan tyydytä don Quijotea.
Ehkä kuuluisin rakkaustarina Romeosta ja Juliasta on samalta ajalta. Sekä Cervantes että Shakespeare ovat kuolleet 23.4.1616. Päivää vietetään monin paikoin ruusun ja kirjan päivänä.
Ritarielämä
Sankari ei unohda pääasiaa. Kuunnellessaan tarinaa hän siirtää ajatukset omaan kutsumukseensa. Sen mukaan elämän mukavuus, herkkuateriat ja lepo on keksitty velttoja hovilaisia varten, mutta vaiva, levottomuus ja varustukset on tehty vaeltaville ritareille.
Kirjailija viittaa entisajan ritareihin mm. kuningas Arthuriin ja eihän tästä ole pitkä matka Graalin maljaan ja da Vinci -koodiin.
Musta multa
Grisóstomon laulu on paimenvainajan epätoivoinen purkaus vastarakkauden puutteesta. Laulun syvintä olemusta tuntematta sanon vain, että Marcela taisi olla varhainen feministi. Ja näitähän onnettomia nuorukaisia piisaa mm. nuori Werther.
Ambrosion tarkoitus on laittaa ystävänsä haudalle muistokiven, jossa on …Tässä erään paimenen kätkee musta multa… Anteeksi nyt, mutta itselleni musta multa tuo mieleen Biolanin hilpeän mainoksen, joka soi myös Viron radiossa.
Ja taas poltetaan kirjoituksia. Vainaja oli itse näin vaatinut, mutta onneksi jälleen jotakin jää jälkipolville. Hautajaisten jälkeen don Quijote lähtee etsimään tätä Marcelaa, mutta väittää puhdistavansa vuoristoseudun rosvoista.
|