Jouko Kinnunen
44 Suuri seikkailu loppuu äkillisesti

Väärentäjän kunnia ja jälkipolvien velka suurteokselle Mitä tämän jälkeen Palautetta Lähetä palautetta! Niin minulle käy usein mukavien kirjoja lukiessa, jää kaipaamaan jatkoa niille hetkille, joita tuli vietettyä kirjan roolihenkilöiden parissa. Nyt vielä matkalla pysähdytään majataloon ja sanaillaan herra Alvaro Tarfen kanssa. Aika hupaisaa sinänsä, että tämä D. Alvaro Tarfe on mukana DQ:n kakkososassa yhtenä tarinan hahmoista. D. Alvaro oli väärän Quijoten hyvä ystävä. Eli Cervantesin kertojanlogiikan mukaan piti "oikeasti" olla olemassa joku Quijoteksi tekeytyvä, jotta tämä väärä kakkososa voitiin kirjoittaa. Jokin maaginen tarinankirjoittaja sitten tuotti näitä oikeita ja vääriä tarinoita. Mielestäni kirjailija ei lopullisesti onnistunut selittämään, miten nämä tarinat päätyivät paperille. Jos oikein nyt muistan, Sid Hamegeli oli se arabi, joka löysi käsikirjoitukset jostakin, eli hänkään ei niitä kirjoittanut. Siinä mielessä DQ on ehkä sittenkin ihan ehta ritariromaani, eikös niissäkin kirjoittajan virkaa toimittanut jokin hyvä velho, joka näkymättömänä väsymättä tarkkaili kohdettaan ja kirjoitti ylös kai ken sanotun ja tapahtuneen. Eli vielä kerran Cervantes äityy sättimään kakkososan väärentäjää ja antaapa hän tämän väärän kakkososan varmaankin vaikuttaa merkittävästi siihen tapaan, jolla hän romaanin lopettaa.   Väärentäjän kunnia ja jälkipolvien velka suurteokselle Tuskin päästään kotikylään, kun lopen uupunut DQ kannetaan sänkyyn, jonka jälkeen on enää jäljellä viimeiset sanankäänteet ystävien kanssa, testamentin kirjoittaminen, kuumehoureilut ja lopullinen selkiäminen. Kaikki tuntuu pyörivän uusien jatko-osien kirjoittamisen estämisen ympärillä. Tuntuu siltä, että kirja ei oikein saa ansaitsemaansa loppua. Ja palaamalla väärennökseen niin usein tämän aidon kirjan sivuilla Cervantes antaa sen olemassaololle aivan liian suuren merkityksen. Mielestäni John Lennonin vaimo ja ystävät antoivat hänet murhanneelle häirikölle täydellisen rangaistuksen: he kieltäytyivät mainitsemasta murhaajan nimeä, jotta hän vaipuisi mahdollisimman nopeasti unohduksiin. Mielestäni Cervantesin olisi kannattanut sivuuttaa väärennös täysin itse tarinassa, ja korkeintaan mainita se alku- tai loppusanoissa. Ja täytyy myöntää, että olen edelleenkin kiinnostunut siitä Avellanedan väärästä Quijotesta. Mutta emmehän me toki olleet paikalla tuolloin 1600-luvun alussa, joten vaikea on tietää mikä tuollo in oli järkevin reaktio tekijänoikeusrikkomukseen. Joka tapauksessa on mahtavaa, että voimme tänä päivänä lukea Cervantesin ajatuksia ja tarinoita, ja voimme havaita siellä täällä merkkejä hänen vaikutuksestaan myöhempiin hengellisiin tuotoksiin. Ehkä lukemalla kirjan olen muuttunut jopa "Quijote-yliherkäksi". Viimeisimmässä tytöille ääneen lukemassani Aku Ankassa (tilasin sen meidän tytöille suomen kielen harrastamista varten, en siis itselleni; tyttäreni ovat tosin asiasta joskus toista mieltä) oli jatkotarinan toinen osa, jossa seikkaili Western-filmin kuvauksissa tyyppi, joka muistutti mielestäni suuresti Sancho Panzaa.   Mitä tämän jälkeen DQ ja Sancho saatiin saatetuksi kotiin. Nyt on vuorossa varmaankin vapaata lukemista. Saattaapa olla, että en heti osallistu heti seuraavaan lukusouviin, mutta sehän on "vain" parinkymmenen jakson mittainen. Ehkä silloin muutaman kuukauden kuluttua jaksaa taas innostua tästä lukemisen muodosta. Vaan lupaamatta paras, ties vaikka hankkisinkin Westön kirjan ja olisi mukana sitä kommentoimassa. Ja jos ja kun seuraavia kirjoja valitaan, mielestäni olisi hyvä yrittää löytää sellainen kirja, jossa on selkeitä ja sopivan kokoisia jaksoja. Don Quijote oli ehkä harvinaisen sopiva siinä mielessä, että se varmaankin on kirjoitettu jonkinlaisessa vihkomuodossa, niin kuin Asko aiemmin arveli. Eikä varmaan haittaa, jos kyseessä on joku vanhempi klassikko, jonka lukeminen yksin ilman Askon ja muiden taustatiedottamista olisi turhan raskasta. Ja pitääpä lopuksi myös tunnustaa, että viimeiset sata sivua tuli luettua hieman etuajassa, kun en malttanut lopettaa päästyäni niin lähelle loppua.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.) ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Jouko Kinnunen ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20070312 (20070312) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster