Jouko Kinnunen 
39 Kaksintaistelusta kosintaan, joutilaisuudesta toimintaan

Cervantes: Don Quijote

Kukkaistaistelijat

Luvussa 36 on aiemmin luvatun kaksintaistelun vuoro. Jotain inhimillisyyttä ja vastuullisuutta osoittaa, että herttua poistattaa kaksintaistelijoiden peitsistä terävät kärjet. Ihan järkeenkäyvän motiivinkin hän keksii: eihän sovi, että pyhä kirkolliskokous oli kaksintaistelut kieltänyt, joten herttua toimi tätä päätöstä vastaan, joten oli soveliasta, että ketään ei ainakaan pahemmin vahingoitettu. Ihme, kun DQ:lle ei tarjottu syyksi sitä, että hänen ei sopisi tulevaa aviomiestä ruhjoa raajarikoksi! Muistelin jopa lukeneeni jostain tällaisen pohdinnan, mutta enpäs löydä moista kohtaa selatessani tekstiä jälkeenpäin. 

No niinpä siinä nyt kuitenkin kävi, että karkuun lähtenen sulhasen paikalle määrätty lakeija Tosilos ihastui kiistan aiheeseen, Doña Rodriquezin tyttäreen siinä määrin, että halusi saada "rangaistuksensa", mennä naimisiin tyttären kanssa. Niinpä DQ voittikin kaksintaistelun iskuakaan antamatta. Yleisö oli tietenkin hieman harmissaan, kun he olivat tulleet verenvuodatusta katsomaan. Kävi vähän kuin Disneyn Ferdinand-härän kanssa: hän halusi vain haistella kukkasia, kun yleisö ja härkätaistelija odottivat kunnon vastusta. Varmaankin herttuaakin vähän harmitti, kun hän oli vaivalla tapahtumaa valmistellut ja se kuivui kasaan näin yllättäen. Mutta ehkä tästä voi oppia, että tällaiset "tosi-TV"-draamat elävät omaa elämäänsä, valmista käsikirjoitusta ei ole, vaan jossain vaiheessa osanottajat ottavat prosessin haltuunsa. 
 
 

Jäähyväiset

On vihdoin aika jättää jäähyväiset kujeliaalle herttuaparille. He varustavat Sanchon 200 kultarahalla ja taisivat he saada eväskonttiinkin täytettä. Altisidora lähettää ritarimme aseenkantajineen maailmalle runomittaisten manausten kera. Tässä taas kohtaus, jota herttuapari ei ollut suunnitellut. Ehkä oli tosiaankin hyvä, että tässä vaiheessa saatiin tämä roolipeli lopetettua, ennen kuin se olisi mennyt täysin överiksi. Ihan mitä tahansa kohtauksia ei herttuankaan sovi järjestää. 
 
 

Taiteen tulkintaa

Nyt on sitten vihdoin uusien kujeiden vuoro. Alku on rauhallinen, kun taisteluparimme kohtaa joukkion, joka kuljettaa kotikirkkoonsa uusia alttarinkuvia. Kääntäjä oli ystävällisesti lisännyt huomautuksen, että kyseessä on alttarin takaosan koristeita. Espanjalaisissa kirkoissa alttari ei ole seinää vastaen, vaan myös sen taakse pääsee kirkkoyleisö pällistelemään. Ja pitäähän sielläkin pällisteltävää olla. Pirjopäivi tosiaan hoksasi, että DQ sai kaikki koristeissa kuvatut henkilöt selitettyä kollegoikseen. Enää puuttuu, että DQ havaitsee itse olevansa pyhimys! Toisaalta me lukijat voimme kyllä todistaa, että naisasioissa pyhimyksen arvonimi olisi DQ:lle ihan sovelias. 
 
 

Taikauskosta ja enteistä

Sancho ja DQ innostuvat keskustelemaan taikauskosta ja Mendozan puolisosta. Kääntäjä Edv. Lidforss kertoo, että kyseessä on viittaus Quevedon (mikä kirjallinen suuruus hän lienee, nimi tuntuu tutulta, mutta en muista mitä hän on kirjoittanut) tekstiin, jossa sanotaan näin: "Jos kaadat suola-astian etkä ole Mendoza, uhmaa ennettä ja syö suola ruokasi kera. Mutta jos olet [Mendozan sukua], nouse ruokapöydästä syömättä, ja paastoa enteen päälle; sillä keinoin enne täyttyy Mendozan perheen jäsenien osalta, koska silloin on onnettomuus tapahtunut, sillä se on onnettomuus, jos ei saada illallistaan syödä". Eli tällaiset enteet olivat varmasti hyvin kiinteä osa arkea 1500-1600-luvulla, kun vieläkin perjantai kolmastoista päivä ja musta kissan tietä ylittämässä ynnä muuta enteet herättävät huolenhäivähdyksen meidän nykyihmisten sydämissä. 
 
 

Härät tasoittavat tietä actionille

DQ ja Sancho törmäävät vielä uuteen poppooseen, joka leikkii omia roolileikkejään metsässä. Tämä nuori joukkio on kaksikkomme seikkailuista lukeneet, mikä innoittaa Sanchon puolustamaan isäntänsä järjenjuoksua, mitä ei tietenkään olisi pitänyt mennä tekemään: Sanchohan saa isäntänsä ihan "hulluksi harmista", ja niinpä hän menee haastamaan kenet tahansa maantiellä vastaantulevan, joka ei tunnusta nuorten neitojen häikäisevää kauneutta. DQ olisi varmaan voinut tehdä yhtä tyhmästi menemällä nykyajan moottoritielle sohimaan jonkin plakaatin kanssa jonkun yhtä tyhjänpäiväisen asian puolesta. Henkihän siinä voisi mennä. Onni oli kyllä matkassa, kun kiireesti ohi viilettävä härkälauma ei tehnyt sankareistamme tai heidän ratsuistaan verivelliä. Mutta nyt tosiaan Pekka huomautti sankarimme jäsenet joutuivat pitkästä aikaa koetukselle. Niin kuin Sancho ehti hieman aiemmin ihmettelemään, miten jouhevasti heidän seikkailunsa olivat edenneet linnasta lähdön jälkeen. Millaista mahtaa jatko olla? Kääntäjä huomauttaa 58. luvun alussa, että tätä lukua kirjoittaessaan Cervantes sai kuulla, että Avellanedasin jatko-osa DQ:lle oli julkaistu, minkä hän olettaa syyksi sille, että matkalaiset eivät sittenkään päädy Zaragozaan, jonne vielä tässä luvussa ovat matkalla. Mitä mahtaakaan tapahtua? 

 

Palautetta 

Asko Korpela: Arvonimi kenelle kuuluu?

Asko: 
20070128

"me lukijat voimme kyllä todistaa, että naisasioissa pyhimyksen arvonimi olisi DQ:lle ihan sovelias." - heh, heh, tosiaan: pyhimys.


asko.korpela@nbl.fi
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Jouko Kinnunen ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20070128 (20070128) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster