Jouko Kinnunen 
36 Huolensa kamarirouvalla ja käskynhaltijallakin

Cervantes: Don Quijote
Ritarimme oli jo potenut kiusatun kissan antamaa löylytystä, kun yömyöhään hänen huoneeseensa saapuu outo ilmestys. DQ ei tunnista häntä kamarirouva Doña Rodriqueziksi. Tässä kohtaa jäin miettimään, missä vaiheessa historian kulkua silmälasit onkaan keksitty, ainakin ne olivat yleisessä käytössä Cervantesin aikaan. Kovasti oli DQ huolissaan myös lihansa heikkoudesta, koska pelkäsi joutuvansa kiusaukseen, jota ei olisi voinut vastustaa. Doña tuli kertomaan ritarille, että hänen tyttärensä oli joutunut rikkaan maanomistajan pojan narraamaksi. Nyt pitäisi kunnia pelastaa ja naittaa poika kamarirouvan tyttären kanssa. Herttuan ryökäle ei tahdo auttaa, koska se olisi hänen omille bisneksilleen haitallista. 
 
 

Mikä "fontanelli" mahtaa olla?

Yksi sananen jäi kiusaamaan: ruotsinnoksessani puhutaan kahdesa "fontanellista" jotka herttuattarella on molemmissa jaloissaan. Tämän sanan olen kohdannut aiemmin tarkoittamassa aukemaa, joka vauvoilla on päälaen luiden välissä ensimmäisen ikävuotensa aikana. Mutta mitä ihmettä herttuatterella sitten on? Voiko joku selittää tämän minulle? 
 
 

Herttuapari kaiken takana?

Nyt viime lukujen aikana saa koko ajan pohtia, onko herttuapari juoninut joitain uusia tempauksia, vaiko alkaako heidän esityksensä elää omaa elämäänsä. Arvaisin ainakin kamarirouvan tapauksessa, että kyseessä on ihan aito avunpyyntö eikä mikään kuje. Eiköhän asia selvinne jatkossa. Sanchon käskynhaltijuuden hoito tuntuu olevan täynnä herttuaparin kujeita. Erilaisia ongelmia juoksutetaan Sanchon eteen siihen tahtiin, että miesparka ei ehdi rauhassa syödä ja levätä. Samalla hänelle avautuu vastuunkannon varjopuolet: aina pitäisi olla muiden tavoitetltavissa, ja kovin maallisia ovat kansalaisten huolet. Niinpä niin, kyllä monessa yhteiskunnallisessa tehtävässä varmaankin saa tutustua lähinnä ihmisluonnon varjopuoliin: poliiisit, juristit ja sosiaaliviranomaiset saavat yhtenään tuta, kuinka vaikeaa ihmisen on pysyä kaidalla polulla ja olla tekemättä elämästä muille kurjaa. Sanchonkin tapauksessa teatteri alkaa poiketa käsikirjoituksestaan, kun Sancho törmää pojaksi pukeutuneeseen tyttöön. Tässä kohtaa täytyy kyl lä taas todeta, että machoilu oli valttia Cervantesin aikaan. Kukaan seurueesta ei suuttunut tytön isälle siitä, että tämä ei ollut saanut kymmeneen vuoteen liikkua ulkona. Tällainen käytös oli siis täysin hyväksyttävää. Onneksi meidän aikaan lapsia ei noin vai voi laittaa tynnyriin kasvamaan. Sanchopa vielä laskettelee moista sairaalloista sovinismia tukevan sananlaskuparin kuin aameneksi tälle seikkailulle. 
 
 

Retoriikka on isäntänsä mukainen renki

Siitä tuli mieleeni yksi ajatuksenpätkä, jonka lukaisin erään ahvenanmaalaisen nuoren kaverin haastattelusta paikallislehdessä. Tämä nuoriherra Fredrik Gustafsson on erittäin ahkera yleisönosastokirjoittelija, ja ylläpitää myös omaa blogiaan, johon hän on kerännyt materiaalia omasta maailmankatsomuksestaan. Hän on muuten melkein kansantaloustieteilijä, nimittäin taloushistorioitsija. Haastattelija kysyy, onko sellaisia mielipidekirjoituksia, joihin hänen on ikäänkuin pakko vastata? Fredrik myöntää näin olevan: hyvin muotoillut kirjoitukset, jotka ovat täynnä asiavirheitä tai valheita, ovat hänen mielestään sellaisia, koska ne ovat kaikkein vaarallisimpia: näppärä retoriikka auttaa paketoimaan ja parfymoimaan vaikka mitä soopaa, jonka perusteella saatetaan tehdä epäonnistuneita päätöksiä. Ohessa osoite tämän ahkeran debatoijan blogille Itse olen huomattavasti laiskempi avaamaan sanaisen arkkuni, vaikka oman työn saralta löytyisi vaikka kuinka paljon kommentoitavaa. Sillä eihän tilastot valehtele, vaan niiden tulkitsijat. Ja täällä saarimaakunnassa osataan kyllä maalata musta valkoiseksi ja päinvastoin, ainakin jos on kyseessä suomen kieltä, kulttuuria tai valtiota koskeva asia. Niinpä Sanchokin ohimennen suostui tukemaan sairaalloista suojelunhalua, jonkinlaisen miehisen arvovallan pönkittämisen nimissä. Tyttö on tietysti kuvankaunis, ja "taffeltäckaren" (miten tämä mahtaa olla käännetty) otti ja ihastui samantien tyttöön. Hänen veljensäkin oli "sievä", joten Sancho rupesi jo miettimään naimakauppoja tyttärelleen. . 
 

 http://www.fredrik.ax/
 
 

Liian monta nuottia, sanoivat Mozartin arvostelijat

Kovin monisanaisilta nämä kirjan luvut tuntuvat sisältöönsä nähden. Liekö sallittua tätä suurteosta hirveästi repostella, mutta kyllä minä taas kaipaan kustannustoimittajaa. Älköön enää nykyaikana päästettäkö kirjoja tässä muodossa markkinoille. Alan ymmärtää, miksi koko kirjaa ei ole voitu käyttää hyväksi esim. elokuvaversioiden käsikirjoituksissa. Toisaalta tämä kakkososa on aivan tuntematonta tavaraa: en muista kuulleeni minkäänlaisia viittauksia siihen muualla kirjallisuudessa tai että sitä olisi filmatisoitu. Kakkosnide on kuitenkin mielestäni kerronnallisesti eheämpi eikä karkaa koko ajan sivupoluille. 

 

Palautetta 

Pekka Pihlanto: Fontanelli 

Pekka:
20070107
Fontanelli on suomenkielisessä versiossa "vetohaava". "Niiden kautta hänestä virtaavat pois kaikki pahat nesteet, mitkä lääkärien mukaan täyttävät hänen koko ruumiinsa". Nämä herttuattaren vammat vaikuttavat säärihaavoilta. Netistä löytyy fontanellille vastine "aukile", johon Jouko viittaakin. - Mitä tulee teoksen kritisointiin, minua vaivaa hieman sen episodimaisuus. Tosin sankareittemme oleskelu herttuaparin luona on tuonut mukaan tavallista pitemmän juonenkaaren, mutta sekin on täytetty hyvin lyhyillä tapahtumilla. Ikään kuin kysymyksessä olisi pienistä paloista koostuva jatkokertomus. Se hyvä puoli tässä kyllä on, että episodeja on helppo jakaa lukujaksoiksi.
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Jouko Kinnunen ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20070106 (20070106) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster