|
Kamarirouva Smärterik on joutunut kamalan jätin, velho Malambrunon kynsiin, kun meni auttamaan yhden rakastavaisen parin naimisiin. Morsiamen serkun Malambrunon mielestä naimakauppa oli huono, joten rakastavaisista tehtiin patsaita morsiamen äidin haudalle ja morsiamen kamarirouvista parrakkaita. Vain arvon ritarimme ja hänen aseenkantajansa voivat auttaa hätää kärsiviä karvaisia tätejä. Heidän pitää vain ratsastaa taiotulla puuhevosella Candayan kuningaskuntaan ja kohdata jättivelho kaksintaistelussa. Sancho ei projektista oikein innostu, kun on nuo katumusharjoituksetkin kesken, ja käskynhaltijuus saarellakin jo häämöttää. Pitkään saadaan Sanchoa suostutella, kun historian kirjatkaan eivät tapaa mainita aseenkantajia nimeltä eikä hänen herkkä takalistonsa saa edes mitään pehmikettä alleen, kun puuhevosella pitää ratsastaa Quijoten takana. Niinpä taas kerran DQ ja Sancho saadaan kuvittelemaan, että satujen maailma on täyttä totta. Puuhevosella ratsastetaan taivaalla, niin korkealla, että noustaan "tulen piiriin" (eldens krets), jossa on niin kuuma, että voi poroksi palaa. Tunteeko joku tarkemminkin tämän Ptolemaioksen käsitysten mukaisen maailmankuvan? Ratsastus loppuu suureen ilotulitukseen, kun hevosen sisällä olevat ilotulitteet sytytetään. Hevonen oli siis sittenkin sukua suurelle ja kuuluisalle Troijan puuhevoselle siinä mielessä, että se kätki sisälleen jotain vihamielistä ja vaarallista. Sankariparkamme olisivat voineet satuttaa itsensä pahemman kerran, mutta tämän riskin herttuapari otti ilmeisen mieluusti sankariemme kustannuksella hauskuuttelun vuoksi. Luvussa neljäkymmentä mainitaan ohimennen kaupunki nimeltä Potosí, kun kamarirouva kuvasi taikahevosen kulkua paikasta toiseen: yhtenä päivänä Ranskassa, toisena Potosíssa. Potosí on bolivialainen kaivoskaupunki. Kaupungin profiilin on aina muodostanut Serro Rico, Rikas vuori/kukkula, joka lienee maailman rikkaimpia hopeaesiintymiä. Sanotaan, että kaikella sillä hopealla, mitä Potosísta on rahdattu espanjaan olisi voinut päällystää tien Etelä-Amerikasta Espanjaan. Kaupungin kukoistusaikaan se oli ilmeisesti hyvinkin tunnettu. Kuninkaan hovin edustajat kuulemma lähettivät sieltä Etelä-Amerikasta likapyykkinsä Espanjaan pestäväksi. Pyykki viipyi matkalla reilun puoli vuotta, mutta kaipa hovilla oli aika paljon vaihtovaatteita. On jännä havaita, kuinka tunnettu Potosín on pitänyt Cervantesin aikaan olla, ilmeisesti kaupungilla oli suuri vaikutus Espanjan rikastumiseen 1500-1600-luvuilla. Paikallinen väestö ei juuri koskaan ole paljon rikkauksista kostunut. Kaupunki on valtavan korkealla, siellä on aina kylmä, ja tarjolla oleva kaivostyö on vaarallista ja epäterveellistä. Suurin osa Serro Ricon rikkauksista onkin jo kaluttu ja viety muualle. Vuoren sanotaan olevan kuin suuri reikäjuusto, täynnä reikiä ja onkaloita. Nykyisin siellä jatketaan kaivostöitä lähinnä valtionyhtiön ja pienten kaivoskollektiivien voimin. Kenelläkään ei taida olla kovin kattavaa karttaa kaikista kaivoskäytävistä. Jonain päivänä ehkä koko vuori romahtaa kasaan. Oman lisänsä tuo turismi: turistit pääsevät tutustumaan kaivostyöhön opastetuilla retkillä. Voin taata, että turvatoimenpiteet eivät ole eurooppalaista tasoa. Ohessa linkki Potosí-tietouteen.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20061212 (20061212) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster