Ilmiöiden luokittelustaVaikka ritarisankarimme ehti tehdä täyskäännöksen ja siirtyä taas rivakkaasti eteenpäin, Sancho ei ehtinyt talonpoikien vihoja karkuun, vaan sai maistaa heidän kartustaan. Donimme puhuu uhkarohkeiden temppujen tyhmyydestä, kuin olisi ollut viisauden perikuva iät ajat. Missä välissä DQ ehti näin paljon viisastua? Donimme osoittaa, kuinka niin monen asian ja ilmiön vaikutus tässä maailmassa riippuu siitä, miten ne luokitellaan. Jos sankarimme vetäytyi, on se aivan eri asia ja kunniakkaampi tapa siirtyä muualle kuin pakeneminen, vaikka ulkopuolisen olisi varmaankin ollut vaikea tehdä eroa näiden kahden välillä. Luin päivä pari sitten, kuinka kansainvälinen yhteisö USA etunenässä kiistelee siitä, voiko Darfurissa tapahtuvia joukkomurhia kutsua (muistaakseni) kansanmurhaksi, englanniksi genocide. Jos näin on, vaatii se YK:n taholta paljon tarmokkaampia toimenpiteitä, kuin muunlainen Sudanin hallituksen oman maan kansalaisten nirhaaminen. Tätä kai se juridiikka teettää; itse asiassa tilastotyö ja juridiikka ovat s iinä suhteessa samanlaisia, että asioiden luokittelu on olennainen osa toimintaa. Tilastopuolella luokittelu tuntuu tosin vähemmän dramaattiselta.Joka tapauksessa Sancho äityy niin kovasti valittamaan isäntänsä
käytöstä, että DQ:lle tulee mitta täyteen ja hän
kehottaakin Sanchoa maksamaan itselleen säällisen palkan ritarin
käyttökassasta, jota Sancho hallinnoi. Kovan paikan tullen Sancho
kuitenkin peräytyy kyynelsilmin ja anoo isännältään
anteeksipyyntöä, jonka hän tietenkin saa. Vaan miten mahtaisi
ritarimme itse asiassa pärjätä, jos hänellä ei
olisi kelpo aseenkantajaansa seuranaan?
JokiseikkailuParin päivän metsävaelluksen päätteeksi sankarimme saapuvat Ebro-joelle, jonka rannassa odottaa vene kuin tilauksesta sankariamme, jonka omasta mielestään on kiireesti astuttava veneeseen, jotta se voisi silmänräpäyksessä kuljettaa hänet seuraavaan seikkailuun. Eipä tosiaan selväpäisyys kauaa kestänyt. Äsken vielä ritarimme oli normaalin tekopyhä, ja seuraavassa kääntessä hän uskoo jo että vene on silmänräpäyksessä siirtynyt satoja kilometrejä, päiväntasaajan kohdalla jo mennään, joten hän käskee Sanchoa etsimään täitä. Jos eläviä ei löydy, niin sitten on päiväntasaaja aikalaisuskomusten mukaan ohitettu. Sancho kyllä löytää vielä eläviä syöpäläisiä ja toteaa: "Y aun algos", ruotsiksi "Ja, väl några". Tästä kehkeytyi kääntäjän mukaan niin lentävä lausahdus, että sitä käytettiin vielä viime vuosisadan alkupuolelle asti (ainakin).Seikkailupa siitä tulee, ja vaarallinen, kun vene lipuu virran
viemänä kohti myllyä. Viime hetkellä kylän myllärit
ja maajussit saavat sankarimme pelastettua myllyn rattaista, mutta sinnepä
mene vene ja muuttuu tuhanneksi päreeksi. Ei auta itku markkinoilla,
Sanchoseni, taas on aimo osa matkakassasta uhrattava hourupäisyyksien
vuoksi, kun veneen hajoaminen pitää korjata hätiin ehtineelle
omistajalle.
Nyt mua vierähän linnojen linnaanJokiseikkailun jälkeen taisteluparimme törmää herttuapariin, jotka ovat lukeneet kirjan Surullisen Hahmon Ritarista. Niinpä he päättävät kohdella seikkailijoitamme kuin aimo ritareita konsanaan, ja tekevät todellisen "practical joken", joka entisestään hämärtää Donimme todellisuuskuvaa. Nyt viimeistään hän on vakuuttunut ritariudestaan. Sancho ja DQ kutsutaan herttuaparin linnaan. Jo matkalla sinne avaa Sancho sanaisen arkkunsa ja herättää suurta hilpeyttä ja ihastusta herttuattaressa, joka kohtelee Sanchoa kuin ikiomaa maskottia. Sancho laukoo letkauksia, jotka sopivat tavanomaisen huonosti hyvään käytökseen. Jakson viimeisessä luvussa seurue syö illalllista herttuaparin sekä yhden kirkonmiehen kanssa, joka kyllästyy ritarileikkiin ja ryhtyy sättimään DQ:a kovin sanoin tämän totuudenvastaisten uskomusten vuoksi. Missä ovat jätit ja muut vaeltavat ritarit, missä on noidutut Dulcineat? Ritarimme kuuntelee tätä kaikkea ja antaa ilmeisesti perusteellisen vastauksen, koska se kertojan mukaan ansaitsee oman lukunsa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20061123 (20061123) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster